Merta edemmäs oopperaan

Jottei toukokuussa aika olisi käynyt pitkäksi, olin lupautunut lähtemään oopperamatkalle etelään elikkäs Tallinnaan kuuntelemaan Verdin Aidaa. Reissu oli yönyli-reissu ja matka- ja huonekaverina oli Työystäväni.

Oli kyllä kaikin puolin todella mukava reissu. Laivamatka perjantai-iltapäivänä meni nopeasti ja hotelli - Park Inn Meriton - oli todella siisti, vaikka meikäläiselle sänky olikin liian pehmeä. Lisäksi se sijaitsi vain reilun kilometrin päässä oopperasta, joten pääsimme helposti sinne ja takaisin kävellen. Myös hotellin aamiainen oli ihan tyydyttävä, Kyllä sillä sai vatsansa täyteen niin, että kesti iltapäivään saakka ihan mainiosti.

Oopperaesitys itsessään oli... No, Aida on Aida. Rakkautta, vihaa, juonittelua suuren mekastuksen saattelemana. Lavastus oli 'hieman' totutusta poikkeava: suurin osa tarinasta tapahtui hotellihuoneessa, mutta yllättävän toimiva kuitenkin.

Esittäjistä jäi pieni epävarmuus ainakin tenorin (Radames) kohdalla, koska en jaksanut ostaa koko ohjelmalehtistä vain laulajien nimien takia. Tenori veti kuitenkin osansa oikein hyvin, kuka hän nyt sitten olikaan. Aidaa esittänyt liettualainen Jomantė Šležaitė oli kyllä ihan hyvä, mutta mielestäni jotenkin epätasainen, kun taas ukrainalainen mezzosoprano Anželina Švatška Amneriksen osassa oli kerrassaan loistava. Aivan käsittämätön ääni ja mieletön ääniala. Olin ihan myyty ensi hetkestä lähtien. Ihan kiitettävästi vetivät muutkin esiintyjät orkesteria myöten. Kuorokin oli ammattitaitoinen, vaikkakin pienehkö.

Työystävälle, joka ei aikaisemmin ollut käynyt oopperassa, kokemus oli hämmentävä. Ooppera sali oli melkoisen pieni ja koska istuimme ensi parven ensimmäisellä rivillä, niin musiikki todella nielaisi meidät. Ja kun kuoro vielä lauloi osuuksiaan parven aitioista, tuli hienoinen ahtauden tunne ja tuntui kuin olisimme itsekin olleet mukana lavalla. Varsin intiimi kokemus siis.

Oopperan jälkeen kävelimme ihanassa leppeässä kevätillassa kohti hotellia. Matkalla pysähdyimme drinksuille olutpubiin. Hotellilla vielä lörpöttelimme hetken ennen nukahtamista.

Lauantai valkeni aurinkoisena ja lämpimänä, joten aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti puistoa. Kaunista, vehreää ja siistiä kyllä on Tallinnassa. Kiipesimme Vanhan Kaupungin eteläpuolelta muurinvierusportaat ylös ja saimme palkaksemme aivan huikeat näköalat yli Tallinnan kattojen aina merelle saakka. Päivä sujahtikin nopeasti Vanhassa Kaupungissa ja pienen iltapäiväpalan jälkeen suunnistimmekin jo laivalle.

Laivasta saimme - suunnitellusti - aitiopaikat kahvilasta telkkarin äärestä: tietysti piti Suomen lätkämatsi nähdä! Emmekä olleet ainoat niitä havitelleet. Kahvilassa oli useita telkkareita ja Työystävä, joka ei liikaa jääkiekosta välitä, kertoi, että kaupoissa ei ollut yhtään tungosta erien aikana. Tunnelma oli mukava ja porukka puhkesi huutoihin ja aplodeihin aina Suomen tehdessä maalin. Nopeasti ja jännittävissä tunnelmissa MM-lätkää katsellessa. Harvemmin sitä kotimatkaa noin pirteänä tekee.

Jotta sellainen laiva/musiikkireissu sitten tänä viikonloppuna.

JälkiMärinät:
Siihen nähden, että Työystävän kanssa joka arkipäivä tapaamme ja juttelemme ajankohtaisista asioista, oli meillä kyllä hämmästyttävän paljon sanottavaa matkankin aikana. Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, joiden kanssa se juttu ei puhumalla lopu.