Matkalukemista

Emmi Itäranta Teemestarin kirja.

Lapsuudenystävä suositteli, koska ajatteli, että tykkäisin. Ja niin tykkäsinkin. Kovasti ja yllättäen, koska en sitten Dyynin ole lukenut scifiä. Siinä oli sellainen rauhallinen tunnelma, vaikkei ihan suruton ollutkaan. Eipä siis ihme, että on voittanut palkintojakin. Voin suositella.

David Nicholls Varamies.

Silkkaa paskaa. Paitsi tietysti, jos tykkää tollasesta. Minä en tykännyt. Pitkin hampain ja mahdollisimman nopeasti luin loppuun. En suosittele. Tai kai sen voi lukea, mutta älkää sitten tulko meikäläistä syyttämään.

Esko Valtaoja Kotona maailmankaikkeudessa.

Takuuvarmaa timanttilaatua. Äärettömän mielenkiintoista, käsittämättömän selkeästi selitettyä ja hyrkerryttävän nautittavaa luettavaa. Olisi ollut oikeusmurha, jos kirja ei olisi saanut Tieto Finlandia -palkintoa. Kaikkien kannattaa ehdottomasti lukea tämä loistoyksilö, niin tiedätte, missä mennään.

Juha Pihkala ja Esko Valtaoja Tiedän uskovani, uskon tietäväni - keskustelukirjeitä.

Positiivinen yllätys siitäkin huolimatta, että ennakkoasenteeni oli enemmän kuin lämmin. Nämä viisaat herrat keskustelevat kunnioitettavan sivistyneesti asioista, joista ovat täysin eri mieltä ja jotka eivät jätä ketään vaille mielipidettä. He jopa sivaltelevat toisiaan lähes pelottavan suorasanaisesti, mutta tekevät senkin niin hyvässä hengessä, ettei siitä jää pahaa mieltä kenellekään, ei myöskään lukijalle.

***

Terveiset Tenerifalta!

JälkiMärinät:
Työn ja työläisten juhlan aattona on enemmän kuin soveliasta käydä viihtymässä KOM-teatterissa. Kävimme katsomassa Lauri Maijalan ohjaaman Veikko Nuutisen näytelmän Pasi was here, Näytelmä on aikamatka 80-luvun Savonlinnaan, joka alkaa, kun Hemmo saa kuulla parhaan lapsuudenystävänsä Pasin ampuneen itsensä.

Täytyy sanoa, että näytelmä oli kaikkien niiden Ylioppilasteatterin überraadollisten sekä ylitiövertauskuvallisten esitysten jälkeen suorastaan hilpeä ja helposti pureskeltava, vaikka lähtökohta olikin surullinen. Esityksen aikana sai nauraa moneen otteeseen - ei vähiten, kun yllättävä pikku moka pisti näyttelijät improvisoimaan ja osoittamaan taitonsa myös pokan pidossa - ja se toi hauskoja, joskin myös haikeita sekä nolojakin muistoja mieleen omalta 80-luvultani. Näytelmä oli siis myös nostalgiamatka omaan nuoruuteen.

TM, joka omien sanojensa mukaan oli viimeksi käynyt teatterissa juurikin 80-luvulla, ei oikein päässyt mukaan tunnelmaan kuten ei myöskään tuttavapariskunnan mies, jolle teatteritaide on lähinnä suurin myötähäpeän muoto, mitä maailmassa voi olla. Naureskelin siis pari tuntia kahden suht myrtyneen miehen välissä. Pariskunnan rouva kyllä tykkäsi esityksestä myös kuten muukin yleisö loppuunmyydyssä näytöksessä.

Rooleissa olivat Robert Enckell, Johannes Holopainen (Pasi), Vilma Melasniemi sekä Juho Milonoff (Hemmo) ja jokainen heistä teki kyllä loistavan ja ammattitaitoisen lavasuorituksen. Voin suositella kipaletta lämpimästi.