(tuho)tulva

Ystävät ovat ihania ja välttämättömiä ihmisen elämässä. Heistä olen nyt, aina ja ikuisesti kiitollinen sille, kuka heidän polkunsa onkaan pistänyt risteämään oman polkuni kanssa.

Hauska on myös miettiä niitä hetkiä, tapahtumia ja asioita, jotka minut ja ystäväni on yhdistänyt. Jokaiselle riittää oma erityinen tarinansa. Täällä B-staniassakin niitä on muutama ihan erilainen, yhdistävänä tekijänä kuitenkin ihmisten blogit ja omatkin kirjoitukseni.

Minun ystävilläni on kaikilla yksi yhteinen piirre: he ovat loistavia kuuntelijoita. Heidän on oikeastaan vähän 'pakko' sitä olla, meikäläisellä kun on niin paljon asiaa aina. He ovat myös kaikki empaattisia ja tervejärkisiä ihmisiä, josta syystä tukea, järjenääntä ja juuri sitä kuunteluapua löytyy aina.

Kaiken tuon lisäksi he ovat tukevasti jalat maassa seisovia ja se piirre auttaa heitä silloin, kun vuodatuksen hyökyaalto lähtee liikkeelle täältä meikäläisen nurkasta. Varovaiseen "mitäs meinaatte pääsiäisenä ?" -kysymykseen voi näet saada - ja usein saakin - tuhannen kymmenen tuhannen sanan vastauksen, jossa avaudun kaikesta siitä, mitä sydämelläni sillä hetkellä on - ja ehkä vähän siitä pääsiäisestäkin.

Kiitos siis kaikille ystävilleni täällä ja elävässä elämässäkin. Ilman teitä olisin hukassa.

JA HAUSKAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ (vaikka siitä onkin tullut jenkkiläistä hapatusta) KAIKILLE !

JälkiMärinät:
Tein ihan oikeasti ystävänpäiväkortteja ja ostin jopa postimerkkejäkin lisää, mutta tuolla ne ovat lähettämättä työpöydälläni.

Töissä mainitsin asiasta työkavereille, jotta jäävät lähettämättä tai ainakin myöhästyvät rutkasti. Siihen työkaveri totesi tyynesti, että "mitä se haittaa, ystävänpäivähän on joka päivä".

Järjen sana taas. Juuri niin. Ystävän päivä on joka päivä.

***

Eilen klo 10 aamupäivällä soitti Systeri. "Mitä sä teet tänään ? Menetkö saunaan ?"

No, en välttämättä, mutta sä voit tulla kyllä meille saunomaan.

Ja niin tulikin ja toi myös Serkun mukanaan. Saunan lomassa juotiin hyvää punaviiniä ja syötiin pieniä dippipaloja, mutta ennen kaikkea naurettiin ihan hirveästi. Hyvä, ettei tikahduttu. Mm. perna oli isossa osassa naurun aiheita. Se kun meinasi revetä, kun katsottiin "Haluatko miljonääriksi" -ohjelmaa. Ei muuten, mutta kun siellä se yksi nainen oli niin käsittämättömän hölömö. Mietti Andorraa ja Donnerstagia oikein tosissaan. Aaargh. Siksi mä en katso noita ohjelmia ikinä.