Jälkisoppaa

Lunta oli satanut yön aikana ja tienoo oli valkoisen vaipan peitossa.

Tuosta on mennyt TM. Ja rusakko. Nuo, jo melkein peittyneet jäljet, ovat matkan mutkikkuudesta päätellen Hesarin jakajan. Tuosta taas on mennyt naapurin ulkokissa. Ja tuolla alueella liikkuva kettu, pitkällä askeleella aamulenkillä. Sitikanitkin näkyvät heränneen jo tähän jumalattomaan aikaan. Mutta ei muita kaksijalkaisia vielä täällä päin liikenteessä.

Hiekkatietä olikin sitten mennyt jo kaksi aamuvirkkua pyöräilijää. Kas! Tuoreet kengän- ja tassunjäljet. Nostin katseeni ja muutama kymmenen metriä edelläni kulkikin nuori nainen koiranpennun kanssa.

Kaikesta siitä rännästä, jota taivas pukkasi, huolimatta koiranpentu oli ihan liekeissä. Häntä vispasi ja korvat heiluivat, kun joka jälkeä piti vähän jäädä tutkimaan. Nauratti.

Kun pääsin taas ihan päällystetylle tielle, olin jo saavuttanut parivaljakon. Pentu huomasi minut ja pysähtyi niille tassuille. Innokas vinkuminen alkoi ja ihan väkisin olisi pitänyt päästä tekemään tuttavuutta kanssani.

Valitettavasti bussini oli jo tuloillaan enkä ehtinyt jäädä seurustelemaan hänen kanssaan. Emännälleen kuitenkin huikkasin nauraen, että tyypillä on loistoasenne huolimatta kelistä. Sietäisi meidän muidenkin ottaa hänestä mallia.

Ei paskempi päivänalku mulla.