kotiapu

Meinasin laittaa otsikoksi, jotta "kotiorja", mutta orjahan ei saa käsittääkseni palkkaa ja meidän 'kotiapu' saa. Ainakin nimellistä.

Itseasiassa siitä tämä koko homma lähti liikkeelle, kun meillä ei ole koskaan harrastettu mitään kiinteää viikko- tai kuukausirahaa. Siis lapsille, jos jollekin oli vielä epäselvää. Jossain välissä sitä kyllä yritettiin, mutta kun TM antoi aina 'sakkoa' pöölöilyistä tai siivoamattomasta huoneesta, niin usein kävi niin hassusti, että viikon lopulla 'palkkapäivänä' vanhemmat olivatkin saamapuolella. Eli ei oikein toiminut se systeemi, joten vähin äänin siitä luovuttiin.

Lapset ovat kyllä kiitettävästi kustantaneet omia hankintojaan saamillaan syntymäpäivä- ja joululahjarahoilla. Myös vaatteita, jos ne luokitellaan tarpeettomaksi luksukseksi, kuten esim. kolmassadas lippis tai urheiluliivi, josta ei varsinaista hyötyä ole ollenkaan. Samoin esim. lenkkarit, joissa hinnanlisää tulee nimestä ja siitä, että joku 'kuuluisuus' niitä käyttää, ovat lasten osaksi itsensäkustannettavien artikkeleiden joukossa.

Ja koska merkkipäivärahat tuntuvat olevan kovin kevyttä tavaraa ja siten helposti katoavaa, niin lapsilla tuppaa olemaan ns. krooninen kassavaje. Jossain välissä sitä paikattiin lainarahoituksella eli tuhlasivat jo ennakkoon tulevia rahaeriä, mutta siitäkin käytännöstä luovuttiin, kun merkkipäivän koittaessa ei päivänsankarille tuntunut jäävän enää mitään käteen lainanlyhennysten jälkeen.

Joten ainoa kaikkien kannalta edes jotenkin toimiva ratkaisu on kotiapu -systeemi. Mikä tarkoittaa sitä, että meikäläisellä on entistä vähemmän arkisia velvollisuuksia Talossa.

Työlistalla on mm. pesukoneiden tyhjennystä, imurointia, lumen kolausta, kauppakassien kantoapua, pieniä joka-paikan-höylä -askareita ja viimeisimpänä TM:n keksintönä saunan pesua sekä TM:n hiusten - lähinnä niskarajan - siistimistä kotikoneella.

Nämä viimeisimmät työt osuvat lähinnä TM:n rahapussiin, koska aikaisemmin saunan pesu on ollut hänen hommansa ja tuo hiusten siistiminen meikäläisen, mutta meikäläinen onkin ollut ilmaista työvoimaa. Mutta jostainhan niitä hommia on keksittävä, kun ei ihan ilman eestäkään ilkeä rahaa penskoille syytää. Eivätkä penskat voi kieltäytyä hommista, koska se rahapula.

Muutama päivä sitten oltiin lähdössä Isomman kanssa kauppaan. Huomasin, että eteisen yläkaapin ovi jotenkin 'nihnutti' eikä suostunut menemään kokonaan kiinni. Siellä kiskon välissä oli jotain esteenä ja pyysin Isompaa sitä katsomaan.

Aikansa sitä lattiatasosta nyhdettyään totesi, ettei se nyt vaan mene kiinni. Käskin ottaa tuolin avuksi.

Isompi: "Höh. Tolla tuolilla sä yltäisit sinne itsekin !"

mä: "Niin yltäisinkin, mutta kun on vaan niin paljon mukavampi, kun joku toinen tekee sen mun puolesta."

Kiipesi kiltisti tuolille, koskapa oli illalla lähdössä kavereiden kanssa kaupungille ja tarvitsi matkaan mukaan vähän mynttiä.

Kyllä täytyy todeta, että tällainen 'pientyönantajana' olo on varsin mukavaa. Sen kun vaan käskee ja 'työläisen' on pakko totella tai jää liksa saamatta. Eikä lakkoilustakaan ole mitään hyötyä, kun työnantaja pystyy itse ne tekemättömät hommat tarvittaessa hoitamaan. Aijaijai... *hihihih*

JälkiMärinät:
Oma työnantajani puolestaan näyttää orjapiiskurin elkeitään. Olisi vaan hyvä muistaa sekin totuus, että tyytyväinen työntekijä on tuotantotehokkaampi kuin vähemmän tyytyväinen.