Kirjaimellisesti. Selvisi näet, että Pienimmän jo kohta puoli vuotta kipeänä ollut polvi on särki. Eli rikki. Magneettikuva sen paljasti, ihme vempele: nivelkierukan repeäminen tai vastaavat tiedot, mutta siis ihan oikea ongelma eikä mitään kasvukipujuttuja.
Kurjaa äitin murumurmelille, mutta siinä mielessä hyvä, että homma korjataan - yksityisellä ja todennäköisesti nopeasti - ja lepoajan jälkeen intohimoinen duracellpupupupuni pääsee taas liikkumaan, kiikkumaan, keikkumaan, hyppimään, pomppimaan ja kirmailemaan. Ei ole ollut hällä kivaa, kun kipu on estänyt luontaisen ihailtavan liikuntahalun.
Kirurgi on kuulemma TOP-sarjaa lasten ortopedian alalla, mikä oli hyvä uutinen. Samalla kuultiin, että leikkaus suoritetaan pikanukutuksessa, vaikka tähystyksenä tehdäänkin. Ton ikäiset kuulemma nukutetaan vielä, vaikka luulen kyllä, että Pienimmässä on kyllä sen verran äijää, että voitaisiin ihan hyvin operoida nukuttamattakin. Varmempi kuitenkin paras ja tärkeintä saada kulta kuntoon.
JälkiMärinät:
Pienin on kyllä suuri ihminen sisältä. Koko ikänsä on ollut reipas ja rohkea ja empaattinen, ja nämä piirteet ovat hänessä vain vahvistuneet iän karttuessa. Sydän pakahtuu onnesta, rakkaudesta ja ylpeydestä sitä naakkaa ajatellessa.
Koululla on vietetty hali-viikkoa, jolloin kerätään haleja hali-passiin. Pitkä rivihän niitä haleja näytti passissa olevan jo heti alkuviikosta. Myös Johannes.
Johannes on alueella asuva meille tuntematon vanha mies, joka oli tullut vastaan Pienintä kotimatkalla. Keppi kädessä Johannes oli käpötellyt menemään, kun Pienin oli hänet pystyttänyt ja kysynyt kohteliaasti, saisiko häntä halata.
Kuultuaan, että koulussa keräävät haleja ystävänpäivän jälkimainingeissa, antoi Johannes mielellään luvan halata itseään. Kertoi myös ystävällisesti nimensä passia varten, kun Pienin kysyi, haluaisiko hän sen kertoa.
Että sellainen Pienin. Mietin hänelle, milloinkohan Johannesta oltiin viimeksi halattu muiden kuin ehkä lastenlasten toimesta. Kaikkihan eivät ole mitään halailijoita, kuten meidän suku on. Uskon kuitenkin, että Johannekselle tuli oikein hyvä mieli saamastaan halista.
Halaus on jotain niin puistattavaa. En kerta kaikkiaan voi sietää sitä että minuun kajotaan, säpsähdän sitä joka kerta. Pahin oli tässä viikko takaperin kun jouduin halaamaan varmaan toistakymmentä puolituntematonta ihmistä. Tänään on luultavasti 1-2 halausta luvassa myös. Siksi on täysin mielipuolista ajatella, että koulussa on jokin hali-kamppanja? Ei saakeli sentään. Mun mielestä koulussa pitäisi opettaa toisen ihmisen kunnioitusta jos jotakin. Se alkaa sillä, että kunnioitetaan jokaisen ihmisen omaa tilaa. Olkoonkin se sitten vaikka sentin etäisyydeltä, mutta toiseen ihmiseen ei ilman hyvää syytä kajota. Siksi esim. japanilainen kumarruskulttuuri on jotain ihailemisen arvoista.
VastaaPoistaMä olin täysin unohtanut sun totaalikieltäytymisen, mitä haleihin tulee. :D Mut jos sullakin olisi ollut koulussa hali-päivä ja olisit siellä saanut treenata söpöillä tytöillä kiihkeässä teini-iässä, niin ehkä sä et olisi noin halivastainen. ;)
PoistaSen lisäksi että halatuksi tuleminen on puistattavaa niin sama myös pätee toisin päin. (Nättien) likkojen halaus herättää minussa teini-ikäisen uudelleen. Mitä jos mä haisen? Varmasti haisen mutten itse huomaa sitä. Enkö mä ole röyhkeä, tälläinen ukko liimautuu kauniin naisen iholle, mikä mä kuvittelen olevani? Osaanko mä halata oikein ja vain kaverillisesti, etten vaikuta pervolta lääppijältä?
Poista:D No, et haise !! :D Eikä tartte niin liimautua, voi halata ihan kevyestikin ilman lannekosketusta. :D Ja osaat halata, et vaikuta pervolta lääppijältä ! Hassu kyllä olet, se on sanottava. :D
PoistaAHaa lisä haleja. ollaan juuri opeteltu halailemaan uudelleen MR Rastaan kanssa
VastaaPoistaHalailu on hyväksi. :)
PoistaEntisenä koulukiusattuna olin ennen samaa mieltä kuin zim: hyi olkoon, mua ei halata, ei kukaan muu kuin omaa poikaystävä ja sittemmin aviomies. Niin ja tietysti mummu, jonka syli paransi kaikki maailman haavat pienestä asti.
VastaaPoistaMutta sitten jouduin/pääsin harrastukseni vuoksi joukkoon, jossa halataan jatkuvasti, tutut ja tuntemattomat - tosin pitää olla "silmää" sille, ketä voi halata, ei ketään halata väkisin.
Niin paljon kuin vihaankin sanaa, niin halaus voi olla voimaannuttava, riippuen keneltä sen saa :D Tai sitten ihan vaan tavallisesti päivää piristävä ja hyväntuuliseksi tekevä...
Enkä usko, että zim on niiin luotaantyöntävä, etteikö halaus häneltä olisi ihan jees ja päivää piristävä ;) Älä yritäkään.
On se halailu hyväksi, onneksi olet sen oppinut. :)
PoistaTöissä ollessa tuo halipäiväasia oli painajaista. Selvisin kuitenkin vuosia.
VastaaPoistaMietin tässä, että miksi halaaminen on mulle niin _ei kiitos_, niin yksi syy on varmasti se, että herkkänä aistin sen toisen energiat ja siksi välttelen. Diippiä juttua. :D
Lapsia kuitenkin varmasti halaat eikä sitä kannata lopettaa ikinä. :)
PoistaNo siis joo, omia ja tietty miestä, mutta outojen ihmisten tai puolituttujen halailu ei oikein lähde. Onneksi täällä suunnalla on suurin osa ihmisistä ei halailevia, niin vältyn moiselta. Joo. Olen outo :)
PoistaMä luulen, että sä olet normaali ja mä outo. ;D
PoistaIhana pienin <3 !!!
VastaaPoistaMeidän kuopus pyysi multa nimeä halipassiin. Mietti sitten, että onkohan se oikein reilua, kun mä halailen koko ajan muutenkin. Ei kai se siihen katso?
Meillä oli kuopuksen ala-asteella tehty selväksi, että ei saa halata ilman lupaa ja on ihan sallittua kieltäytyä, jos ei vaan halua. Samalla opettivat omien rajojen pitämistä, toisen rajojen kunnioittamista ja itsemääräämisoikeutta. Ei paha.
Se on niin ihana, kyllä. :)
PoistaMeillä ei kelpuutettu perheenjäseniä. :(
Joo, näidenkin pitää kysyä aina lupa. Ihan jees juttu.
Voi lasta, kun on joutunut kärsimään. Onneksi vaiva selvisi. Eihän kirurgi satu olemaan J.S?
VastaaPoistaJokaisella on oman kokoinen reviiri koskettamisen suhteen ja se on ihan ok. Vähän pitäis miettiä kyllä ammatinvalintaa, jos reviiri on iso. Meikäläisen alallekin on eksynyt tapauksia, joitten pitäisi olla maanalla yksinään tutkijan kammiossa eikä ammatissa jossa ollaan ihmisen "iholla".
Hauskoja tuommoiset halipassit. En ole moisista kuullutkaan.
Sitkee sissi on. Ei just noi alkukirjaimet, mutta hyvä kumminkin. :)
Poista*hih* Joo, tiettyjä juttuja ei voi tehdä pihtien kanssa toisesta huoneesta käsin. ;)
Eipä ollut meikäläisenkään aikana mitään halipasseja. Olispa ollu.
Kääk, vieraiden haliminen on minulle asia kosta en pidä. Nuorimmaisella oli viime viikolla haliperjantai, oli kuulema passiin tarvittu lisälehtiä eli ei ole äitiinsä tullut. Minä kättelen aluksi.
VastaaPoistaIhana kun Pienin saa hoitoa ja paranemisennuste on hyvä.
HÄN on takaisin ruodussa !! JI-HAAA ! :)
PoistaMä en taas varmaan edes osaisi kätellä. :D Ei muuta kuin suoraan asiaan vaan (lue: kimppuun kuin sika limppuun) !
Kyllä on joo jotain tehtävä, kun ei se itsestään mennyt ohi.