sunnuntai 20. marraskuuta 2016

kerrankin ajoissa

Meinaan joulukorttien kanssa.

Kortit on tehty, kirjoitettu, kuoritettu ja postimerkitetty. Punaisissa kuorissa odottamassa Postiin vientiä. Saa aplodeerata.

Yhteensä 40 korttia uskon Postin haltuun toimitettavaksi Suomeen ja maailmalle. Loput parikymmentä toimitan itse perille (sukulaisille, työkavereille ja naapuruston väelle). Säästö se on pienikin säästö.

Talvea silmällä pitäen tein aamulla sytykeruusuja. Tuli kyllä tosi 'ruusuja'... En jaksa niitä väkertää näteiksi, toimivuus on tärkeämpi ominaisuus kuin ulkonäkö, kun meikäläisen pitää saada takka päälle. Nyt on kaikki kynttilänjämät sitten käytetty. Onneksi kohta alkaa taas virallinen kynttilöiden polttoaika (sanoo Sirpa mitä tahansa niistä pienhiukkasista :)), niin tulee jämiä lisää. Tuikuista kun ei mitään jää väkerrettävää.

JälkiMärinät:
Sytykeruususouvin jälkeen kello oli sopivasti Messuaika, joten hurautin kirkonmäelle palvelukseen.

Tänään on Tuomiosunnuntai eli kirkkovuoden viimeinen pyhä. Olen lähes varma, etten ole koskaan elämässäni ollut messussa juuri tänä kyseisenä pyhänä. Seuraavan olen sen sijaan ollut melkein joka vuosi. Luterilainen kirkko sanoo tästä päivästä mm.:

Tuomiosunnuntai on kirkkovuoden viimeinen pyhä, tilinteon päivä vuoden pimeimpään aikaan marraskuussa. Pyhä muistuttaa siitä, että tämä maailma päättyy aikanaan.

Tuomiosunnuntain raamatuntekstit puhuvat siitä, miten Kristus on läsnä lähimmäisen valepuvussa. Hyvää tekemällä emme tule paremmiksi Jumalan silmissä, vaan hyvää on tehtävä lähimmäisten vuoksi. Olemme vastuussa teoistamme ja tekemättä jättämisistämme.

Jos tuossa nyt sulkee silmänsä Raamatun, Kristuksen ja Jumalan kohdalla, niin jäljelle jää se ydin, mikä meidän kaikkien tulisi muistaa uskosta tai uskomattomuudesta riippumatta. Tänään, huomenna, joka päivä.

EDIT kl 15:24
Joku varmasti nyt ajattelee, että siellä se tekopyhä taas saarnaa.

Kyllä ja ei. En saarnaa tätä vain teille, vaan myös muistutukseksi itselleni, koska tiedän tässä asiassa olevani puutteellinen ja joudun siitä itseäni muistuttamaan joka päivä. Yritän kuitenkin joka päivä tehdä parhaani. Enempään en oikein kykene. 

8 kommenttia:

  1. Allekirjoita koko tekstin. Rakastaa pitää teoilla.

    VastaaPoista
  2. Voihan pienhiukkaset, hah hah! Menneellä viikolla sytytin keittiön ikkunalaudalle kynttilätuikut palamaan ( mulla on siinä pitkä rivi Iittalan sinisen ja vihreän erisävyisiä tuikkuja) Näytti tosi kauniilta iltapäivän sinisellä hetkellä. Samalla ajattelin, että tätä ei sitten usein tehdä kuten eräät ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran olet mulle asiasta maininnut, että nyt kun mulla on ollut tää kröhä, en ole uskaltanut poltella tuikkuja, etten vaan muutenkin rupisia keuhkojani enää rasittaisi. Eli toisto on opintojen äiti. :)

      Mun tän hetkiset kausituikut - siis Kivet - ovat oranssin, ruskean, pomeranssin ja liilan sävyiset. Kohta vaihtuvat tummiin punaisiin, sinisiin ja vihreisiin. :)

      Poista
  3. http://kuvakisa.ning.com/profile/MarjaJaervikaisla

    VastaaPoista