maanantai 14. marraskuuta 2016

tuomio

Kävin työterveyslääkärillä.

Koska meillä on lupa käydä perusruttoja tutkituttamassa ihan millä tahansa tietyn palveluntuottajan lääkäriasemista, menin toki lähimpään eli siihen, minne helpoiten Masalla pääsee. Tämä on todella hyvä uudistus, koska ennen piti könytä vaikka pää kainalossa ytimeen ja siinä ehti huonolla tsägällä tauti tarttua noin bussilastilliseen työväestöstä. Nyt yskii vain oman kiesinsä ikkunat roiskeille.

Lääkäriksi arpoutui mieslääkäri - luonnollisestikin -, joka stalkkauksen tuloksena oli paljastunut pitkänlinjan työterveyslääkäriksi. Ikä oli tällä kertaa meikäläisen paremmalla puolen eli sanoisin noin kymmenen vuotta meikäläistä vanhempi vanhan liiton herrasmies, joka otti kohteliaasti takkini ja ripusti sen naulaan ja muutenkin kohteli ihan poikkeuksellisen ystävällisesti, suorastaan lempeästi kröhivää meikäläistä.

Ensin kyseli, podinko astmaa, kun niin hengästytti muutaman metrin kävelymatka odotustilasta vastaanottohuoneeseen. Juu, en. Sitten kyselyn ja kuuntelun perusteella epäili mahdollista kuumeetonta keuhkokuumetta.

Tässä vaiheessa olisin voinut tohtoria valistaa kertomalla tautihistoriastani, josta kyllä löytyy vastaavanlaisia oireita pilvin pimein ilman, että mitään varsinaista tautia on koskaan diagnostisoitu. Olin kuitenkin hiljaa ja menin kiltisti määräämäänsä verikokeeseen.

Kerroin, että olen kokeillut tähän tautiin kaikkea muuta paitsi tervaa ja höyheniä (ja kurkumaa :D), mutta mikään ei tehoa. Kysyi, että "saunaakinko?" Vastasin rehellisesti, että saunaakin. Eihän mulla ole ollut kuumetta missään välissä.

Labroista ei löytynyt muuta kuin se sama, mitä tuossa muutama viikko sitten: keskinkertainen tyyppi. Terve verikokeen perusteella.

Koska kuitenkin yskitti ja niistätytti ja äänikin on kuin Eesaun jalat talviaikaan, antoi tohtori ilman eri vääntämistä vielä saikkua pari päivää. Siinä ajassa tämän kyllä pitäisi alkaa jo talttua, viikko on virukselle myönnetty, mutta sitten pitää häipyä. Tai se tietää uutta lääkärireissua.

Tämän sedän luo voisin kyllä mennä uudestaankin. Niin hauskoja jutteli siinä tutkimuksen lomassa.

Kun kerroin, ettei oikein ruokakaan maistu, kun olen niin paljon kuumaa juomaa litkinyt, totesi hän mietteliäänä: "Niin... Kun eläinkin lakkaa syömästä, niin silloin on kyllä tosi kyseessä..."

Nauroin mielessäni huutonaurua, koska en halunnut pahoittaa tohtorin mieltä. Eihän hän sillä mitään sen kummempaa tarkoittanut, kunhan pohdiskeli. Herkempi olisi tuosta kyllä voinut suivaantua. Tai säikähtää.

No, nyt sitten virutaan tautivuoteella pari päivää ja todennäköisesti menen töihin ihan samassa kunnossa kuin mitä sieltä viime torstaina lähdin. Meikäläisestä ei tauti irrota lepäämällä, töitä se pelkää.

JälkiMärinät:
Teen paljastuksen: minulla on tapana silloin tällöin kuuklettaa sanojen oikeinkirjoitusmuotoa ja sitä, onko ylipäätään jotain sanaa olemassa vai olenko keksinyt sen omasta päästäni. Tätä jälkimmäistä harrastan meinaan niin paljon, etten välillä oikeasti tiedä sanan alkuperää.

Tätä postausta varten kuukletin erään sanan (arvannette minkä) ja sen ansiosta päädyin kerrassaan hauskaan ja monipuoliseen blogiin! Onnenpotkaus! Kiinnostuneille tiedoksi koodisana: Tuulestatemmattua.

10 kommenttia:

  1. Hah, muhun olis kolahtanut tuo eläinvertaus ihan täpöllä, sieltä kun on tullut tuotua elukoita takaisin elävien kirjoihin, vaikka on loppunut joskus syömisen lisäksi juominenkin. Mutta varmana ei toimis koko väestöön tuollaiset puheet...

    Mökin kuukkeloin sanojen oikeinkirjoituksia aika ajoin. Ei hitto vie ikinä uskoisi, että lukiossa äidinkieli oli mun leipälaji, kun katsoo miten nykyään kirjoitan ja kun en muista alkeellisimpiakaan sääntöjä. Lauserakenteet päin helee ja kun vaikkapa päätän kirjoittaa, että eilen oli pyhäinpäivä, niin ekana on mentävä googleen tarkistaa, kirjoitetaanko se isolla vai pienellä jne. Ei oo helppoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikein osaa sanoa, mistä tollasesta heitosta voisin vetää herneet. Etenkin kun näkee, että siinä ei ole takana mitään kettuilua tms. Pääasiassa menee naurun puolelle.

      Sama täällä. Siellä varmaan äidinkielenopettaja hyrränä pyörii haudassaan, jos näitä sepustuksia lukee. Äidinkieli mulla oli vahva L. Ei uskoisi, vai mitä. :D

      Poista
    2. Mä meinasin kirjoittaa äskeiseen kommaan, että äikänope kääntyis haudassaan, mutta sitten rupesin miettimään, että toivottavasti se tai ne ei ole joutunut vielä hautaan ;)

      No mut hei, mulla on siis lupa olla sua huonompi kirjoittaja, koska mä kirjoitin vain E:n, mikä harmitti hiivatisti, koska olin muuten vedellyt L:n pisteitä ainekirjoituksesta koko abivuoden, mutta sitten sössin kaiken kirjoituksissa. No, onneks ei oo tarvinnut työelämässä paljon pidempiä tekstejä kirjoitella. Siinäpä on kyllä se kirjoitustaito sit hävinnytkin ja pilkkusäännöt unohtunut...

      Poista
    3. Mun äikänope käyttää punakynää jo Pietarin hovissa, rauha hänen tinkimättömälle sielulleen.

      Siihen aikaan kun isä lampun osti ja meikäläinen hikoili ylioppilaskirjoituksissa, ei ollut olemassakaan vielä arvosanaa E. Ja luulen, että silloin irtosi muutenkin helpommalla arvosanoja, joten en lähtisi vetämään kovin tiukkoja arvioita paremmuudesta ja huonommuudesta.

      En mäkään ole onneksi joutunut pitkiä tekstejä kehittämään omasta päästä sitten kouluaikojen jälkeen, mutta silloin tällöin saattaa joku työkaveri kysyä jotain oikeinkirjoitus-juttua tai miten olisi paras muotoilla joku asia lauseeksi.

      Lasten koulujuttuja lukiessa tartun kyllä jokaiseen pilkkuun. Etenkin, kun ne yleensä puuttuvat sieltä välistä.

      Ja pilkusta vielä sen verran että tekstiä on huomattavan paljon helpompi lukea kun sinne on ne pilkut siroteltu sekaan sen sijaan että olisi kirjoittanut lauseen ilman pilkun pilkkua vai mitä? :)

      Poista
  2. Mukavat lääkärit jäävät usein mieleen. Toki ne ikävätkin, mutta eri syistä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näin on. Tämä setä muistutti jotain näyttelijää... ja koko aamun olen miettinyt ketä ja missä, mutta nyt muistin! Nimeä en muista, mutta oli brittisarjassa Vanha suola janottaa yksi maalaisvanhapoika. Just sama tyyppi! :D

      Poista
    2. Haa, taidan tietää tyypin :)

      Poista
  3. Voihan kehno tuota tautia :( Toivottavasti se nyt ymmärtää poistua ilman jälkipuheita.

    Ja mitä tulee äidinkieleen, omat kirjalliset tuotokseni ovat nykyisin lähinnä lauserakenteiden pahoinpitelyä. Ihan oikeasti joskus olen ihan kiitettävän tason kielioppia taitanut, enää en. Mutta kuinka helppoa onkaan bongata virheet toisten teksteistä, etenkin perheenjäsenten!? Omalle tekstilleen sitä on auttamatta sokeutunut. Yhdys-sanat menee väärin, rakenteet väärin ja muuten kin menee useimmiten väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaa kohta läski tummua, jos ei olo parannu, piru vie.

      Ennen olin tarkkana ja korjasin jälkikäteen, jos huomasin kirjotusvirheen tekstissä. Nyt en jaksa enää. Eiseniivväliä.

      Poista