keskiviikko 2. marraskuuta 2016

katastrofin ohitus

Viittaan otsikolla 11.9. postattuu kirjoitukseen ("laskeutuminen 2000-luvulle"), jossa sulkulauseessa mainitsen, että Hupsu (= kännykkä) pelasti minut ja kaverini 99varmalta sydäriltä.

Homma meni siis niin, että pyysin Isompaa apuun kalenteri-asiassa. Isompi Kuuklen suosijana latasi Hupsuun tietty Kuuklen version kalenterista (ja hemmetin hyvä niin!).

Avattuani kalenterin ihmettelin, että mitenkäs siinä näkyy jo meidän kanadanreissun lähtö- ja tulopäivä... Isompi sanoi, että se nappaa ne tiedot jostain gmailin sähköpostista, jossa näitä matkatietoja on, ja päivittää ne tiedot valmiiksi.

Olin luonnollisestikin ihan tuhannen ällistynyt, että onpas pirun fiksu vehje ja systeemi. Vaikka olikin sen tulopäivän päivittänyt väärälle päivälle.

Hmm...?

Hetki - ei kovin pitkä, vaikka sitä ehkä onkin vaikea uskoa - meni ennen kuin älyn valo kirkastui korvien välissä ja paniikissa lähdin hakemaan lentotietoja lipuista.

Juu. Väärälle päivälle oli varattu paluulento. Jotenkin varmasti oli aikaero sotkenut meidän ajatukset ihan totaalisesti ja paluupäivä olikin yhtä myöhempi kuin päärevohkalla.

Myönnän, että polvissa notkahti, mutta ei siinä muuta kuin soittamaan ja jakamaan ilosanomaa kaverille, joka myös päästeli muutaman pärisevän kuullessaan tilanteen. Sovittiin treffit hänen luokseen ja varattiin sitten yksi hotelliyö lisää Torontossa, koska helpompi se oli tehdä kuin lähteä värkkäämään lentopäivää. Ja kuka nyt ei yhtä ylimääräistä lomapäiväänsä viettäisi mielellään Torontossa.

Kun sitten matkan lopulla hotellissa selitettiin tilanne, ei meidän edes tarvinnut vaihtaa hotellihuonetta viimeiseksi yöksi. Eipä tarvinnut raahata kamoja edestakaisin.

Joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Kiitos Hupsun. Ja Isomman.

JälkiMärinät:
Sitä nyt sitten tuli. Lunta. Taitaa olla vielä pahin myräkkä edessä, kun vasta sentti on maassa. Tuuli on ainakin ihan kammottava. Hrrr.

6 kommenttia:

  1. No se katastrofihan kääntyi ihan voiton puolelle.
    Ovathan ne pirun käteviä nuo nykyajan härvelit, monesta pulasta ovat pelastaneet. Viimeksi maanantaina kun jossain Vaalimaan liepeillä googlettelin lokaatiota ja lähintä bensistä. Puuttui vain, että auto olisi itse kertonut mille bensikselle sillä vielä pääsee.

    Ei olisi paperinen gt-kartta kertonut riittäviä ohjeita :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juur näin tapahtui, mutta hetken kesti se oivaltaa. Mietittiin, että mitä jos oltaisiin tilanne huomattu vasta sitten 'kotiinlähtöpäivänä'... Joku sisuskalu olisi taatusti revennyt.

      Taivaalle kiitos - ja insinöörillekin - kuuklesta! Pääsit säkin pois sieltä korvesta. Olisit vielä päätynyt jonkun karhun sulateltavaksi...

      Poista
  2. Olisi tässäkin taloudessa käyttöä poikasi teknisille taidoille. Olen huvittuneena lukenut nuorempien päättäjien suunnitelmia hoitaa vahukset tulevaisuudessa älykodeissa. Niissä sitten olisi monenlaisia vempaimia, joita pitäisi päivittää vähän väliä. Korvattaisiinko kotiavustajat tietokoneita tuijottavilla insinööreillä? Kaikilla ei ole fiksuja avustajia ihan lähinurkissa. Sinulla on fiksut lapset hyvin onnistuneen kotikasvatuksen tuloksena.
    t. Birgitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan kauheeksi menee tulevaisuudessa. Toivon todella, että Isompi lunastaa lupauksensa hoitaa mua sitten, kun olen vanha käpy.

      Kotikasvatus. Kiitos, mutta se on ihan yliarvioitu juttu tässä huushollissa. Kaikki fiksuus lapsissa on syntyperäistä, ei opetettua. Huonot tavat sen sijaan...

      Poista
  3. Mä en osaa käyttää googlen kalenteria, mutta onneksi luurissa on omakin versio. En osaa enää nykyään ollenkaan käyttää paerikalenteria, kun olen niin tottunut tuohon luuriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalentereita ei voi koskaan olla liikaa. :D Mulla on työpöytäkalenterit sekä toimistolla että kotona ja vielä kotona perheen pöytäkalenteri. Pakko ollakin tällasella hattarapäällä.

      Poista