keskiviikko 3. elokuuta 2016

"nyt meni hermo ja sen kyllä huomaa"

Meinaan operaattoriin, kännykkäsellaiseen.

Olen ollut saman operaattorin tyhmänuskollinen asiakas jo viime vuosituhannen puolelta. Pitkälti, lisäisin. Syy näinkin pitkään suhteeseen on yksinkertainen: laiskuus. En ole kilpailuttavaa luonnetta ja kaikki muutoksethan ovat meikäläisen mielestä noin lähtökohtaisesti pahasta, joten tässä sitä nyt sitten korjataan hermon riekaleita.

Operaattori on tässä vuosien varrella aina ystävällisesti ilmoittanut, että "kuule, sulla on nyt taas niin vanha liittymä käytössä, ettei sitä enää päivitetä, joten me vaihdetaan se tällaseen, ota tai jätä." Ja koska yllä mainittu, niin olen aina kiltisti ottanut, koska tarpeeni ovat kovin vaatimattomat. Toisin kuin lapsilla. Josta syystä lähdettiin viikonloppuna liittymäostoksille.

Käveltiin sen operaattorin liikkeeseen, joka on todella laadukkaasti, suorastaan kiitettävästi hoitanut kotoisen nettiyhteytemme. Eli ihan ei lähdetty tuntemattomille vesille soutelemaan. Ja taas saatiin hyvää palvelua. Sopivat ja edulliset liittymät molemmille lapsille vanhoilla puhelinnumeroilla ja uusi operaattori hoitaa homman vanhan kanssa pulkkaan minun tarvitsematta käydä enää keskustelemassa aiheesta "Miksi?"

Luonnollisestikin heti tuli tekstiviestejä vanhalta operaattorilta, joka haluaisi tehdä vastatarjouksen. Juu, kiitos, mutta ei kiitos. Että vielä tarjouskilpaan. Meikäläinen ? Juu, ei tod. Pitkään jaksan kitkutella, mutta kun kuppi menee nurin, niin se menee eikä siinä enää auta itku tarjousmarkkinoilla.

Tästä taas näemme, että asiakassuhteita tulee hoitaa niiden vielä ollessa voimassa. Turha sitten on enää räpistellä, kun asiakas on siirtynyt vehreämmille laitumille. Jos vanha operaattori olisi tarjonnut järkevämpiä liittymiä huomatessaan, ettei olemassa olevien kapasiteetti riitä, niin heillä voisi ehkä vielä olla pari pontentiaalista ikuisuusasiakasta rekisterissään. Mutta kun ei.

Niin. Tarkkasilmäinen lukija toki huomasi, että vaihto tehtiin vain lasten osalta. Meikäläinen jäi sinne vielä kitkuttamaan, mutta kyllä se lähtölaskenta on minunkin kohdallani alkanut. Toistaiseksi en surffaile netissä kännykällä, josta syystä laskukin on jäänyt siedettävän pieneksi. Nyt minua painostetaan ahkerasti (Isompi) siirtymään tälle vuosituhannelle ja älypuhelimen omistajaksi. Ehkä sitten syksymmällä.

***

Lopullisesti meinasi hermo mennä, kun käytiin Isomman kanssa yksityisellä hammaslääkärillä poistattamassa häneltä hammaskiveä. Ensimmäistä kertaa eläissään. Hoito meni hyvin, mutta sellaista muuta töpeksimistä siinä sitten oli sen verran, että pyysin saada keskustella jonkun vastaavan hoitajan tms. kanssa.

Sellaisen vartin keskustelun pidin ja minun myönnettiinkin olevan oikeassa, vaikka ei se enää tehtyä tehnyt tekemättömäksi. Kunhan nyt sain vähän balsamia hermoon ja palautteeni annettua sen verran napakassa sävyssä, etteivät toivottavasti enää kenenkään muun kohdalla samalla tavalla täpeksi.

Eli vaikka olenkin saamaton monissa asioissa, niin palautteen annan - hyvässä ja pahassa - reippaasti naamatusten, jos se vain suinkin on mahdollista. Olen toki netinkin kautta oppinut antamaan palautetta, mutta naamatusten ja keskustellen se luonnistuu kuitenkin paremmin.

Isompi, joka ei ollut paikalle kuulemassa, mutta tuntee kyllä muamonsa, sanoi kenties sadannen kerran: "Mä en enää ikinä tule sun kanssa mihinkään, kun aina sun pitää puuttua joka asiaan." Sanoin, että kulkee vaan messissä ja ottaa oppia, ettei itsellä sitten joskus mene sormi suuhun.

JälkiMärinät:
Näytin operaattoriliikkeessä poitsulle kännykkääni, jotta onko hän moista dinosaurusta koskaan nähnyt. Ystävällisesti totesi, että "eihän toi nyt niin vanha, kosketusnäyttökin siinä on". Kyllä on nykyajan nuoret miehet sitten kohteliaita keski-ikäisille täti-ihmisille.

12 kommenttia:

  1. Mulla ei oo edes kosketusnäyttöä. Terveisin toinen dinosaurus ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä hienoa! Kapinaa härpäkkeitä vastaan! :)

      Poista
    2. Ystävä tuossa just kysyi, että kaipaanko koskaan sellaista, mutta piti kyllä ihan rehellisti vastata että en. Mä pääsen nettiin kotona ja töissä, ei muualla tarvi. Ja ihan näppäimet riittää mulle kun on kyse kuitenkin vaan Puhelimesta ;-)

      Hei mä kävin vatussa. Sun ääni monta päivää pyöri mun päässä et vatut pitää poimia heti. Nyt menin ja onnneks menin. Sehän olis suorastaan helppoa kun seisten sai poimia ja karistaa suunnilleen suoraan kippoon kypsät. Jätin loput kypsymään ja meen kyllä toisenkin kerran.

      Poista
    3. Sama täällä. Netissä tulee oltua ihan tarpeeksi muutenkin. Ja jos eksyn, uskallan kysyä neuvoa muualta kuin kännykältä. :)

      Hieno homma! Vatuissa maistuu kesä ja aurinko, kun talven viima ulvoo nurkissa. :)

      Poista
  2. Olen aika nihkeä kuluttaja ostamaan, mutta älypuhelin on kätevä. Esim. meille eksyjille on oiva apu maastokartasta, ym. muita ihan hyödyllisiä sovelluksia löytyy.
    Kyllä sun, Nollis, on nyt lähdettävä puhelinostoksille, hopi hopi. Eikä tarvitse mitään tonnin vehjettä ostaa. Mulla on 300 e:n puhelin ja sillä pärjää loistavasti. Mutta se harmittaa, että olen hävittänyt ensimmäiset kännyt 90-luvulta. Retropuhelimet on kuumaa kamaa tällä hetkellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... on suotavaa, ettei sieniapajilla muita tyyppejä ole ja keneltäs sitten kysyn tietä..? Sulla on tossa pointti.

      Sulla taitaa olla joku diili Isomman kanssa, kun hopihopitusta tulee joka suunnasta. :D Oon vaan niin saamaton... Meillä on vielä pari retroa kaapin uumenissa, tietty tällaisella hampsterilla.

      Poista
  3. Mulla on sama ongelma, etten jaksa liittymiä kilpailuttaa. Tosin olen tähän omaani niin tyytyväinen, ettei ole kannattanutkaan. Palvelu pelaa ja laskut ovat siedettäviä. Älypuhelin on kyllä kätevät keksintö. Sain joululahjaksi mieheltä ja olen tykännyt. Tuo Sirpankin puhelin on kallis. Mun on maksanut vajaat kaksi sataa ja loistavasti toimii. Kalleinta ei kannata edes ostaa, koska kehitys on niin huimaa, että kohta se on vanha.
    Palaute on hyvä antaa heti, eikä vain ihmetellä itsekseen ja kiroilla hiljaa mielessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en noista puhelimista tiedä hölkkäsenpölähtävää, joten Isompi sen mulle kuitenkin valitsee. Sitten joskus. ;)

      Juur noin mäkin ajattelen ja Isommalle pidin pienen esitelmän siitä, miten yrittäjät ovat oikeasti tyytyväisiä palautteesta. Melkein joka alalla on hillitön kilpailu ja palautteen myötä yrittäjä voi parantaa palveluaan ja siten olla edellä kilpailijoita.

      Poista
  4. Minäkin olen monesti ihmetellyt ja manannut sitä, miksi operaattorit, lehtitalot yms. suuntaavat tarjouskampanjansa aina vain ja ainoastaan uusille asiakkaille. Lehtikin pitäisi aina jaksaa tilata pätkissä, niin säästäisi helposti puolet hinnasta. Ei puhettakaan mistään uskollisen asiakkaan palkinnoista! Paitsi siinä muodossa, että kaikkia muita lehtiä kyllä jaksetaan tyrkyttää iskulauseella "voi kun sä oot niin uskollinen tilaaja ollut (= yhden ilmaisen näytenumeron joskus pyytämättä saanut) niin nyt mulla onkin lupa palkita sut NÄÄÄÄÄIN edullisella maailman-tylsimmän-aviisin tilausjaksolla..." Hrmph. Ilmeisesti sitten kassavirran kannalta on tärkeämpää haalia koko ajan uusia asiakkaita kuin yrittää pitää vanhat. Ei ole uskollisuus enää arvossaan, ei. (Eikä vanhuus.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tilasin tarjouslehden puoleksi vuodeksi. Sittenhän se muuttuu kestotilaukseksi, mutta - HAHAA - mä ovelus laitoin hälytyksen puhelimeen, että muistan perua sen lehden ajoissa. Ja mä arvaan jo nyt: kuukauden kuluttua peruutuksesta tulee taas uusi tarjous. Mahdottomaksi on mennyt lehtien kilpailu asiakkaista.

      Mutta joo, meitä uskollisia ei tosiaankaan arvosteta. Siksi pitää nousta kapinaan ja nyppästä vaan kaikki tarjoukset ja unohtaa vakiasiakkuus.

      Poista
  5. Ei mullakaan semmosta hipelöintinäyttöpuhelinta ole. On semmonen ystävän tyttären entinen näppäinpuhelin, jossa on teräskuori. Monesti olen pudotellut lattialle ja hyvin on ehjänä pysynyt. Näinköhän pääsen hautaan asti sen kanssa ..?

    Noista puhelinagenteista: Mulle soitteli semmoinen nuori mieshenkilö ja tarjoili uutta nettiliittymää - siihen en ryhtynyt, mutta hän oma-aloitteisesti tarkisti puhelinliittymän ja totesi, että suotta maksan liikaa ja muutti liittymäni halvemmaksi. Joskus näinnii päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun edellinen ihana rakas puhelin oli just teräskuorinen pieni nätti, joka ei ekoista pompuista hätkähtänyt. Se on vielä tallessa ja toimii, vaikka hieman kolhuja onkin saanut. Ja sitä sai hipelöidä ihan rauhassa: ei häälähtänytkään eli nappeja painamalla sen kanssa myös operoitiin.

      Sä oot selvästi operaattorijumalten suosiossa. :)

      Poista