Lukemisto on ollut kepeää, kun ei auringossa jaksa niin kovin raskasta lukea. Hiki on muutenkin. Eve Hietamiestä ja Wodehousea lähinnä. Edelleen ei voi kuin ällistellä, miten kääntäjä Kaisa Sivenius onkin osannut niin nokkelasti suomentaa viimeksi mainittuja. Wodehousen tekstit eivät taatusti ole niitä helpoimpia käännettäviä, kun niiden tunnelma on juuri tietynlainen.
Kesäteatterissa olen käynyt jo perinteiksi käyneissä Mustikkamaalla (Ylioppilasteatteri: Lapualaisooppera) ja Söderkullassa (Sipoon teatteri: Suhteellisesti ottaen). Ihan niin eri laidoilta olevat esitykset, mutta molemmista tykkäsin tosi paljon. Molemmilla lavoilla alkaa olla jo enemmänkin tuttuja naamoja.
Lapualaisoopperaa oli 'modistettu' tähän aikaan sopivaksi, mutta siten, ettei Arvo Salon alkuperäinen työ ole kärsinyt - kiitos ohjaaja Sirpa Riuttalan. Jotkut asiat maailmassa eivät muutu. Valitettavasti.
Sipoon teatterin esittämä Alan Ayckbournin kipale (Relatively Speaking) puolestaan oli kepeää ja hauskaa sanailua, joka sai yleisön nauramaan. Anu Hälvän ohjaus oli onnistunut ja näyttelijöiden luonteva, mutta tarkka esiintyminen takasi hilpeän illan kesäisessä Sipoossa.
Leffassa kävin Pienimmän kanssa katsomassa Tarzanin legendan. Käytiin illan viimeisessä näytöksessä, mikä pikkasen arvelutti, koska ajattelin, josko nukahdan kesken. Juu, ei pelkoa. Sen verran oli vauhtia kun vielä 3D:nä katsottiin, ettei sekuntiakaan jäänyt välistä. Leffa oli taas kerran mun mielestä hyvin tehty, aikuisten satu tietty, mutta hyvä sellainen. Parasta oli kuitenkin elokuvan musiikki, joka sopi siihen täydellisesti.
Elokuvateatterissa kävin myös oopperassa eli kuuntelemassa/ katsomassa Mozartin Cosí fan tutten. Lavalla olikin tällä kertaa yhtä lukuun ottamatta minulle ennestään tuntemattomia esiintyjiä ja siksi vähän arvoin, menenkö ollenkaan. Onneksi menin: kaikki olivat jälleen kerran aivan loistavia taiteilijoita ja sain uusia nimiä suosikkilistaani. Ei tullut uni silmään sen reilun kolmen tunnin aikana, mitä esitys kesti. Ei voi kuin ihailla myös laulajien näyttelijäntaitoja. Monta kertaa nauroin ihan vain ilmeille, vaikka onhan kipaleen tekstikin varsin hersyvää. Ja se musiikki. Mozart oli todellakin nero, sitä ei voi kieltää.
Se olikin sitten viimeinen ns. kesäencore tältä kesältä. Uusi MET-Oopperan oopperakausi alkaa lokakuussa, joten ainakin ensimmäinen esitys jää meikäläiseltä tulevalta kaudelta väliin. Toivottavasti sitten muista pääsen mahdollisimman moneen, koska tarjonta on todella mielenkiintoinen alkavalla kaudella.
Ruumiinkulttuuria on tullut harrastettua lähinnä uimahallissa ja metsätyömaalla. Jälkimmäisellä on saanut aikaan jotain näkyvääkin.
JälkiMärinät:
Täytyy tunnustaa, että viimeisen oopperaesityksen jälkeen 'eksyin' kaupungille nolonkuuluisaan ravintolakeskittymään kuuntelemaan live-musiikkia. Musiikki ja bändikin oli kyllä ihan siedettävää, mutta silmät ja korvat olikin sitten pidettävä visusti kiinni siinä, mitä lavalla tapahtui, koska se 'kesäkerma' siinä ympärillä... Huh huh, ei voi muuta sanoa. Ja pätee molempiin sukupuoliin. Törmäsin pariin tuttuunkin, mikä oli todennäköisyyden puitteissa todella käsittämätöntä. Myöhäinen arki-ilta ja noin tunnin rupeama heti viiden vuoden päästä edellisestä kerrasta. Mutta ei siinä mitään, kiva oli heidänkin kanssa vaihtaa kuulumisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti