torstai 11. elokuuta 2016

+

Ei päivää tiedä ei hetkeä kukaan,
milloin on mentävä noutajan mukaan.
Tuli sulle nyt vuoro lähteä pois,
juuri kun kesä kaunein ollut ois.


***

Suru-uutinen tuli eilen illalla. Naapuritontin mukava mies oli menehtynyt sairauskohtaukseen toissapäivänä. Apu oli tullut paikalle nopeasti, mutta mitään ei ollut ollut tehtävissä. 

Järkytyin ihan kamalasti. Juurihan viikonloppuna kuuntelin, kuinka hän tuija-aidan takana puuhasteli ihanassa puutarhassaan kuten niin monet kerrat aikaisemminkin. Ja nyt häntä ei enää ole. Ihan hirveän surullista.

Heidän lapsenlapsillaan on lupa käyttää meidän trampoliiniamme ihan milloin vain lupaa kysymättä ja eilenkin lapset siinä pomppivat, kun TM puuhasteli omiaan pihavajalla. Rouva oli käynyt suru-uutisen kertomassa ja TM kertoi sen sitten puolestaan minulle.

Muutamasta minuutista oli kiinni, että ehdin kukkakauppaan, jossa oli juuri sopiva sinivalkoinen kukkakimppu valmiina vitriinissä. Vein sen naapuriin osanottomme kera.

Miehen terveys oli reistaillut jo jonkin aikaa, vaikkei hän vanha mies ollutkaan, ja läheiset tiesivät odottaa jotain tällaista päivänä minä hyvänsä. Se ei toki surua vähennä yhtään nyt, kun häntä ei enää ole. 

Voimia toivotin leskelle ja heidän pojalleen, jonka tapasin ensimmäistä kertaa, vaikka vuosikausia tässä vieressä ollaankin asuttu. Autosta päätellen pojan perhe ei asu Suomessa, josta syystä emme heitä ole tavanneetkaan. Sanoin myös, että pyytää vain meiltä apua, jos tulee mitä tarvetta. 

***

Kyyneleet puristuivat ihan väkisin silmistä vielä monta kertaa illan aikana. Kukkakaupassakin aloin itkeä. Liian surullista.

Liian paljon surua.

8 kommenttia:

  1. Nuo sairauskohtaukset ovat niin petollisia! Oma isäni kuoli 56-vuotiaana sydänkohtaukseen omalle kotisohvalle. Apu tuli pian ja saivat hänet vielä elvytettyä, mutta tajuihinsa isä ei enää palannut. Raskaita olivat ne muutamat päivät ja välillä olen ajatellut, että olisi ollut parempi, että elvytys ei olisi onnistunut. Nyt meille annettiin vielä muutamaksi päiväksi toivoa siitä, että isä saattaa herätä. Tuli tämä taas niin tuosta postauksestasi mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä puun takaa tulleet poismenot ovat pahimpia. Siinä jää varmasti sanoja sanomatta puolin ja toisin.

      Poista
  2. Niin surullista. <3

    Nämä tapaukset muistuttaa meitä aina siitä, kuinka pitää muistaa sanoa tai muuten osoittaa läheisilleen ja muuten rakkaille ihmisille ihmisilleen, että he tosiaan ovat tärkeitä ja rakkaita.
    Itseäni lämmittää - läheisten rakkaudenosoitusten lisäksi - vieläkin hyvän ystävän muutama viikko sitten sanomat sanat "oli kiva kuulla sun ääntä". Kuulostaa laimealta, mutta tiedän, että se tuli sydämestä.

    Eli kun sanon teille blogiystäville, sisältää myös sut Nollis :), että olette mulle tärkeitä, tarkoitan sitä myös <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kamalan surullista. Kiitos.

      Kyllä. Ja jos ei nyt ihan joka päivä muistakaan sanoa, niin säännöllisesti kuitenkin.

      Plokikamut ovat tärkeitä. :)

      Poista
  3. Kuolema tulee ja niittää. Jälkeen jääville jää järkytys ja ikävä. Elämän langan heikkous ja äkkinäinen katkeaminen pysäyttää.

    Sulla on lämmin sydän huomioida, auttaa ja tukea. Se on kultaakin kalliimpaa kriisin ytimessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Eikä siihen voi varautua.

      Tiedä häntä... mutta kiitos.

      Poista