lauantai 9. tammikuuta 2016

Villapusero

Ottaessani villapuseroani kuistilta tuulettumasta huomasin, että se olikin aika nyppyinen. Toisaalta mitä muutakaan voisi odottaa kohta 30 vuotta täyttävältä villaneuleelta. Muuten hän on kyllä erittäin hyvässä kunnossa oleva puserovanhus. Joten ei muuta kuin nypyt pois (manuaalisesti kynsimenetelmällä) ja niin on vaatteelle tehty helppo ja halpa ilmainen kasvojenkohotus, joka jatkaa hänen käyttöikäänsä vielä useita vuosia.

Siinä nyppiessäni mietin, että joku olisi jo senkin vaatteen heittänyt pois ihan vain siksi, koska se on vanha. Sillä ei ole nykypäivänä merkitystä, että vaate on ehjä, ajaton eikä siitä huomaan, millä vuosikymmenellä se on ostettu, ikä ratkaisee. Uutta pitää saada, vaikka vanha vielä toimisi.*

Kaikki minut tuntevat tietävät, että mielestäni säästäväisyys on kunnioitettavimpia hyveitä. Se ei vain taida olla enää muodissa. Olen siis yhtä vanhanaikainen kuin mitä ovat vaatteenikin. Onneksi se asia ei minua häiritse. Siltikin olen tässä jo jonkin aikaa suunnitellut ostavani itselleni jotain, joka on sekä kallis että tarpeeton, mutta jossa arvo säilyy vuodesta toiseen. Olen vakavasti siis miettinyt tuhlauksen syntiä. Ja vieläpä suunnitelmallista sellaista, mikä on vielä pahempi asia.

Se, että kyseisen asian ostan tai ehkä ostan, ei hetkauta talouttani puoleen eikä toiseen, koska olen säästänyt eikä säästämilleni rahoille ole tällä hetkellä muutakaan tarvetta näkyvissä. Tokikaan en tietenkään tuhlaisi kaikkia säästöjäni niin, että kirstun pohja paistaisi silloin, jos ja kun se todellinen tarve tulee. Mitä nyt kuorisin vähän päältä. Omaksi ilokseni.

Suunnittelen siis repäisyä, oman luonteeni vastaista toimintaa, josta aasin siltaa pitkin johtui mieleeni, että vaikka nyt saisin vuorellisen rahaa, en sitä kuitenkaan osaisi lähteä tuhlaamaan, koska en vain ole sellainen luonne. Voisin toki ostaa vaikka toisen auton, siis ihan vain siitä ilosta, että se olisi olemassa, kun TOP:ssa tulee tilanne n. 3 vuodessa, jolloin toista autoa tarvittaisiin, mutta vaikka se olisikin taloudellisesti mahdollista, niin se tuntuisi järjettömältä teolta.

Sitten on sellaisia ihmisiä, joille on sama, onko heidän tilillään rahaa 10 euroa tai 10 000 euroa, kaikki menee kumminkin turhuuteen. Jos on tottunut tuhlaamaan vähistäänkin, niin sitä sutjakkaammin menisi myös ne isommatkin summat ja kohta olisi taas tilillä pyöreä nolla euroa. Eli nämä tämän tyyppiset ihmiset ovat aina persaukisia, vaikka rahaa tulisi heille kuinka paljon tahansa palkkana tai lottovoittona.

Mutta ei niin suurta pahaa, ettei jotain hyvääkin. Eli vaikka näiden tuhlureiden henkilökohtainen talous onkin kuralla, niin jatkuvalla tuhlaamisellaan he kuitenkin omalta pieneltä osaltaan kohentavat tätä yhteistä kansantaloutta, mitä ponnistelua täytyy kyllä kunnioittaa.

Joku varmasti pitää meikäläistä sekä typeränä että itsekkäänä, mutta minua se ei haittaa. En ole mitenkään outo ja poikkeuksellinen yksilö tässäkään asiassa. Tiedän meinaan eräänkin herrasmiehen, joka hänkin esiintyy vanhoissa ja epämuodikkaissa Adidaksen verkkareissa, vaikka hänellä taatusti olisi varaa ostaa uusinta huipputekniikkaa olevat urheiluhousut. Arvostan ja ihailen.

Tässä on muuten aihe, josta voisi rönsyillä vaikka ja kuinka ja kertoa pari tarinaa siitä, mitä eroa on oikeasti rikkailla ja sitten näillä kimiräikkösillä ja teemuselänteillä, mutta jääköön toiseen kertaan.

JälkiMärinät:
* Jotkut selkeästi ajattelevat näin myös kumppanista näinä jumalattomina aikoina, jolloin arvostetaan vain muutosta muutoksen vuoksi.

8 kommenttia:

  1. Niin että kumppani vaihtoon ihan vaan sen vuoksi, kun se on muodikasta? Ehei, ei tuu kesää. En jaksais enää uutta kouluttaa. Enkä ainakaan mitään pentua tähän ottaa - siis muodikastahan ois ottaa ois ottaa itseään väh. 15 vuotta nuorempi pojankloppi.

    Unohda moinen Nollis, nypi villapaitaas ja ole onnellisesti vanhanaikainen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, liian laiska mäkin olen. Ja meinasin pari päivää sitten kirjoitella tosta nuorempi mies -aiheesta, kun sillä yhden tuoreen maailmanmestarin äidillä on 15 vuotta nuorempi kolli, mutta mitä siitä nyt voisi sanoa. Sen, etten taitaisi enää pysyä noin paljon nuoremman kyydissä. ;D

      Poista
  2. Mä olen todella epämuodikas, samoin Armastus. Katseltiin vähän aikaa sitten vuonna 2004 otettuja valokuvia. Olin silloin Lontoossa opiskelemassa jonkin aikaa ja Armastus oli käymässä. Oli juuri ostanut uuden talvitakin ja edelleen se takki on käytössä. Mulla on sellainen ohut kevät/syksytakki, joka esiintyy ensimmäisen keraan kuvissa vuodelta 1999. Yritän ostaa laadukkaita vatteita alennuksesta. Täten saan hyviä ja kestäviä vaatteita. Toki välillä tulee ostettua jostain todella halpaa, mutta kun ne yleensä "kulahtaa" jo eka pesussa.
    Ei se vaihtamalla parane, puolison meinaan. Liian vaivanloista, kuten HelvetinPöllö totesi, niin jaksa ennään uutta kouluttaa kun on yhden just saanut oppimaan "tavoille".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tallella ja hyvässä kuosissa myös talvitakki opiskeluajoilta, jolloin olin hyväpalkkaisessa kesäduunissa. Ostin sikamaisen kalliin takin vissiin ensimmäisellä palkalla eikä ole tarvinnut investointia katua, kun vielä vuosikymmentenkin jälkeen palvelee meikäläistä. Eli köyhän ei auta ostaa halpaa. Se tulee ennen pitkää kalliiksi.

      Joo, ei parane. Ja sekin, että pitäisi itsekin oppia tekemään uusia kompromisseja uuden ihmisen kanssa. Ei, ei. Näissä nykyisissäkin on vielä pureskelemista. ;)

      Poista
  3. Koska en ole vieläkään keksinyt täydellistä alibia, olen edelleen parisuhteessa lasteni isän kanssa, yhtä on pidetty jo jumalattoman pitkään, 20 vuotta taitaa tulla tänä vuonna täyteen. Joku ketterämpi olisi kierrättänyt jo ainakin kolmesti.
    Ja pelkkä ajatuskin uuden kouluttamisesta aikaansaa puistatuksia ja hytistyksiä. Ei vanha jaksa.

    Puumasta toimeen... no, kunhan se alibi löytyy niin sitten voisi kai kulkea kaupungilla avoimemmin silmin ja mielin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se yhteinen taival meilläkin TM:n kanssa jo kakkosella alkaa... Ikinä en silloin nuorempana olisi itsestäni uskonut moiseen suoritukseen, mutta jotenkin se aika vaan on livahtanut...

      Onneksi olen jo siinä iässä, että 15 vuotta nuoremmat ovat jo ihan aikuisia hekin. Siis teoriassa. :)

      Poista
  4. Vaateasioissa olen samoilla linjoilla. Kovien pakkasten toppatakki on ainakin 10 vuotta vanha. Ainoa ongelma on, että se mahtuu just ja just päälle, kun on tullut lihottua muutama kilo.

    Voi kyllä vaihtamallakin paranee :D Sain nuoremman, hyväkuntoisemman ja kotona viihtyvän sen ikuisen maailmanmatkaajan tilalle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mullakin on pikkasen talvitakki kesäsäilössä kutistunut *köh*, mutta silti siihen vielä ahtaudun ja jos en mahdu, niin alkaa uusi elämä. Siis mulla, ei takilla.

      Mä en enää nuorempaan uskaltaisi vaihtaa. Kyllä siinä joku revähtäisi. Ja tää nykyinen viihtyy ihan tarpeeksi kotona eli sekin puoli on kunnossa. Mut iloinen täytyy olla sun puolesta. :)

      Poista