sunnuntai 24. tammikuuta 2016

pala ikuisuutta

Tuskin kukaan haluaa elää ikuisesti, mutta siltikin Viikatemies tulee aina liian aikaisin.

Liikaa olen mielestäni joutunut tätä asiaa pohtimaan viimeaikoina. Vaikka totuushan on, että asioilla on tapana tulla ryppäinä. Etenkin niillä ikävillä asioilla. Nyt on vuorossa kuolemanrypäs.

Entinen työkaveri sanoi silloin, kun Isä kuoli, että vaikkei Isä mikään ikäloppu ollutkaan, niin järjestys on kumminkin oikea, kun vanhimmasta päästä lähtee. Olin ja olen edelleenkin hänen kanssaan samaa mieltä etenkin nyt, kun järjestys tuntuu menneen sekaisin. Liian Totaalisen sekaisin.

Tänään oli tosi vaikea sanoa muiden mukana "tapahtukoon Sinun tahtosi..." Mitä, kun se tahto tuntuu niin väärältä ? En ollut rehellinen. Tätä tahtoa en olisi halunnut tapahtuvaksi, sori vaan.

On vaikea mahdoton uskoa, että hän, jonka vasta tapasin ja jonka kanssa vasta kilisteltiin maljoja, on poissa. Ikuisiksi ajoiksi. Onneksi viimeinen halaus oli luja. Onneksi muistonsa on kaunis. Lämmin.

Hyvää matkaa, 'veli'. Vielä me tavataan.


10 kommenttia:

  1. En osaa lohduttaa. Ei tämä kyllä reilua peliä ole, ei. Liian moni lähtee liian varhain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pysty lohduttamaan. Ei tätä tajua.

      Poista
  2. Kyllä se niin on, että maailma on epäreilu! Sitä en ymmärrä, että miksi ne hyvät ja parhaat lähtevät aina ensin? Ja miksi nuo kuolematkin tosiaan tulevat ryppäissä? Voimia kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei näitä juttuja ymmärrä maalaisjärki. Kiitos, voimia tässä tosiaan tarvitaan.

      Poista
  3. Osaanottoni, kuolema tulee aina yllättäen vaikka sitä joskus luulisi osaavan odottaa. Tulevaisuus päättyy tähän, mutta menneisyys kuultaa muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tämä tuli hiljaa hivuttamalla, mutta siltikin liian nopeasti. Mieli ei meinaa hyväksyä asiaa ollenkaan. Onneksi on muistot.

      Poista
  4. Kahlaan näitä sun vanhoja postauksia läpi hulluna, kun niiiin pitkä aika on välissä. Pakko tähän kommentoida, että itse en ole millään konekirjoitus-/näpykurssilla käynyt, meidän ikäluokka oli joku väliinputoajatapaus, kun sitä ei ollut tällöin opetusohjelmassa, mutta hallitsen silti kymmensormijärjestelmän itseoppineena. Uskon, että pianonsoitto on edesauttanut sen oppimista ja voin sanoa, että kirjoitan todella nopeasti. Kyllä kannatti preludeita ja sävelasteikkoja tankata, vaikka pianonsoitto teininä jäikin pelkäksi pimputteluksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua!! Täällä on melkeen 200 tekstiä ja siinä toisessakin lähelle 150! Sä revähdät, jos kaiken luet. Et menetä mitään, vaikka skippaisitkin.

      Meillä se oli opiskelussa pakollinen kurssi. Onneksi.

      Poista
  5. Ja tietenkin kirjoitin vielä väärän postauksen alle... Huoh! Pahoittelen tökeryyttäni.

    VastaaPoista