maanantai 11. tammikuuta 2016

Valintoja

Ylihuomenna pitää Isommalla olla tiedossa ensi vuoden kurssivalinnat. Jotka sitten jo pikkasen - tai vähän enemmänkin - ohjaavat, mitä aikoo ylioppilaskirjoituksissa räpistellä. Äireen apuahan siinä tietty tarvittiin.

Kursseja laskettiin ja pohdittiin, mikä olisi järkevää ja mikä kiinnostaa. Ja nyt näyttäisi vahvasti siltä, että Isomman kiinnostuksen kohteet jakautuvat aika tasan kielten sekä historian ja yhteiskuntaopin kesken. Pitkä matematiikka roikkuu siellä mukana - toistaiseksi -, mutta saan heittää haaveet siitä, että sukuun tulisi se lastenlääkäri. Eikä tule pappiakaan, vaikka olen Isommalle ahkerasti lauleskellut "äiti pojasta pappia toivoi, poika lauloi, lauloi ja joi..." Se on vaan siinä, kun poika ei laula eikä juo.

mä: "Niin... No, susta näyttäis näillä valinnoilla tulevan sitten humanisti."

Isompi: "Ai jaa?"

mä: "Mutta toisaalta... Humanistit saa kuulemma paljon pesää."

Joku voisi paheksua, mutta meitä nauratti molempia ihan katketakseen. On meinaan elämä joltisestikin helpompaa, kun teinipojan kanssa voi heittää lentoläppää tästäkin aiheesta.

JälkiMärinät:
Tai sitten siitä tulee 'kelmi'. Eli hienommalla sanalla poliitikko. Tosin yksi piirre Isommassa on, mikä hinkkaa vastaan kelmin urallaan: se kestää paskanjauhantaa ihan yhtä vähän kuin äitinsäkin.

9 kommenttia:

  1. Kelmi tai humanisti, hyvä siitä tulee ;-)

    Eiks oo aika hurjaa, että tuossa iässä jo pitää tehdä aika kauaskantoisia valintoja!?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saan niin pitkälle elää, että näen, mikä tuostakin munasta vielä kuoriutuu. :)

      Hurjaa on, ihan mahdotonta suorastaan! Aikaisemmin kiinnosti monikin juttu, nyt on ihan kuutamolla eikä tiedä, mihin suuntaan suunnistaisi.

      Poista
  2. oivoi, oivoi...niin olen yrittänyt käännyttää lapsukaisestani humanistia (tai pappia) mutta kun ei, niin ei. Ei sitten millään, pelkkää Ma-Lua meillä kehissä vain.
    Täytyy hetimmiten vissiin heittää pesä-argumentti kehiin. Tosin luulen että se on isänsä tapainen myöhäisherääväinen, niin ettei sekään argumentti ehkä tehoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea on täällä vielä sanoa, mille alalle tosiaan suuntautuu sitten lopuksi, kun mikään ei tunnu erityisesti kiinnostavan. Tai ehkä pleikan peluu, mutta vähemmän on ollut ilmoituksia lehdissä, joissa haetaan ammattimaista pleikkapeluria hommiin. *huoks*

      Poista
    2. mä luulen että pleikan /vastaavan pelurien paikat täytetään ihan ilman julkista hakua. Jonkun HV-kerhon kautta, veikkaisin.

      Ei noin pienellä voi vielä millään olla käsitystä siitä, mitä "isona". Kunhan nyt hoitaa opintonsa noin suunnilleen kunnialla, kyllä ne ovet aikanaan (ehkä, toivottavasti) aukeavat oikeaan suuntaan, mut *huoks* siitäkin huolimatta.

      Poista
    3. niin ja jatkokommentti vielä. Että ihan pätevät tulevaisuudensuunnitelmat teillä näytti kuitenkin olevan ton seuraavan jutun perusteella.
      Yks mun lapsukaisistani aikoo pistää pystyyn vallankaappauksen ja kruunata itsensä pääministeriksi...

      Poista
    4. Joo, kaipa ne johonkin koloon loksahtavat sitten aikanaan. Niinhän se meikäläisellekin kävi. ;)

      Repesin tolle vallankaappaukselle. Onneksi mulla on edes jonkinlainen 'suhde' sinne teille päin, kun valta vaihtuu. ;D

      Poista
  3. Mä olin lukiossa ihan silkka humanisti: filosofiaa, psykölogiaa, historiaa ja yhteiskuntaoppia (kirjoitinkin nämä kaikki...). Pitkä matikka kulki siinä rinnalla, mutta suunnittelin myös tähtääväni lukion jälkeen humanistiselle alalle niin, että annoin itseni unohtaa matikan lähes täysin kirjotusten jälkeen.

    Lopputulos? Löysin 1,5 vuotta sitten todellakin oman alani, intohimon ja opiskelumotivaation matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta sen jälkeen, kun olin pari vuotta kitkutellut humanistisessa, eikä kiinnostanut sitten pätkääkään. Nyt mä tiedän, että koodaaminen on paras asia maailmassa ja olen vähän ongelmissa sen unohtuneen matikan kanssa. :D

    Eli eipä ne lukion kurssivalinnat tai edes kirjoitetut aineet välttämättä sano yhtään, mihin sitä sitten lopulta päätyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi viimeinen lause on ihan totta. Meikäläisen aikaan tosin kirjoitettiin vähemmän yksittäisiä aineita, kun kaikki matikan, kielten ja äidinkielen jälkeen kaatui sinne otsikon "Reaali" -alle. Jota en muuten kirjoittanut. :) Nykyään voi yrittää jo lukiossa suuntautua, mutta niin kuin sulla, lopputulos on silti aina suuri mysteeri. :)

      Poista