mitä kaikkea kahdella eurolla

Isompi oli lähdössä kaverinsa kanssa kylille.

mä: "Ette sitten mene syömään, sun pitää säästää sun rahoja reissuun."

Isompi: "Ei mennä. Eikä mulla oo mukana kuin kaks euroa."

mä: "Mutta et mene ostamaan sillä sipsejäkään!"

Isompi: "No, jos mä ostan sillä sitten huumeita."

mä: "Ai kahdella eurolla ? Ja keneltä sä tällä alueella ostaisit ? Onko sulle tarjottu jotain joskus ?"

Isompi: "Ei oo, mutta mä voin pitää käsissä sellaista kylttiä, että "ostetaan huumetta, mitä tahansa, kahdella eurolla"."

Viimeksi se muistaakseni osti viinaa ja naisia muutamalla eurolla.

Miksi musta tuntuu siltä, että mun kasvatus ei ole mennyt ihan putkeen.


JälkiMärinät:
Mikä siinä on, että naiset menevät aina näiden auervaarojen ja muiden huijareiden retkuun ? Suostuvat kaikenlaiseen hyväksikäyttöön (taloudelliseen, henkiseen, fyysiseen) tajuamatta, mikä on homman nimi. Miten se on mahdollista, että vaikka näistä tyypeistä on ollut juttua lehdissäkin, niin aina kuitenkin uudetkin yrittäjät onnistuvat huijauksissaan ?

En voi käsittää enkä ymmärtää, miten naiset eivät näe, mistä siinä kaikessa lirkuttelussa ja kehuskelussa on todellisuudessa kyse. Eikä se auta, vaikka sanoisi, että varokaa tuota tyyppiä, sillä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Eivät naiset usko. Ennen kuin ovat tulleet huijatuksi, tavalla tai toisella. Ja sitten siitä ei puhuta senkään vertaa, kun hävettää.

Säälittävää jotenkin, vaikka typeryys on typeryyttä eikä varsinaisesti mikään sääliteltävä asia. Tai ehkä kyse onkin jostain tietystä naistyypistä, jonka mielestä on olemassa vain yhdenlainen suhde miehen ja naisen välillä, josta syystä harkintakyky katoaa kokonaan ja sokeus iskee, kun mies heittää muutaman kehun kehiin. Ei osata arvioida toista sukupuolta neutraalisti ihmisenä, vaan aina on joku suhdeviritys tai toivo siitä taustalla.

En tiedä. Järkeä kyllä toivoisi jostain enemmän löytyvän ennen kuin on liian myöhäistä.