jokaiselle päivälle jotain

Toissapäivänä olimme Pienimmän kanssa hulluillapäivillä ja eilen sitten Isomman. En tullut hulluksi kumpanakaan päivänä, koska tiesimme, mitä haimme eikä meillä ollut mihinkään kiire. Isompi kyllä totesi, että "tää on ihan mielenvikaista puuhaa". Siis tarkoitti sitä ostokiimaa, jonka kourissa porukat olivat.

Sen verran meni kuitenkin meikäläiselläkin pasmat sekaisin yhdellä kassalla, että kun kortilla maksoin, unohdin ottaa sen mukaani. Onneksi löytyi vielä pari artikkelia, jotka halusin ostaa, koska muuten olisin huomannut kortin puuttumisen vasta kotona ja ties kuinka monen päivän kuluttua.

Helmat hampaissa (kuvainnollisesti) juoksin takaisin läpi koko tavaratalon sille kassalle, jonne tiesin kortin jääneen. Ja sieltähän se löytyikin. Puuuuuh.

Hikipäässä ulos tietämme raivatessamme Isompi sanoi, että oli kyllä omasta mielestään kuullut kuulutuksen, jossa meikäläistä pyydettiin palaamaan kassalle, mutta ajatteli, että ei se tarkoittanut minua tai että kuuli nimen väärin.

Joo, on meitä muutama saman niminen tässä maassa, mutta tuskin me kaikki olimme samaan aikaan siellä ryysiksessä. Tai mistä sen tietää, mutta silti sanoin Isommalle, että jatkossa kannattaa mainita, jos edes luulee kuulevansa tutun nimen kaiuttimista missä paikassa vaan. Meikäläisen sydän ei ainakaan kestä tuollaisia järkytyksiä kovin montaa vuodessa.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin eikä rahaakaan mennyt ihan tuhottomia määriä. Suoranaisesti itselleni en ostanut mitään, vaikka yhtä Michael Kors'n laukkua vähän hypistelinkin. Jäi kauppaan, koska tarve sille ei ollut akuutti. Mielihalu olikin sitten toinen juttu.

Raparperitkin kurkistelevat jo.

JälkiMärinät:
Olen tehnyt liukuhihnalta erilaisia kortteja. Lähinnä onnittelu- ja tervehdystarkoituksiin, kun joulukortit ovat jo valmiit. Siinä on kyllä päännollausterapiaa parhaimmillaan. Joutuu miettimään, kun suunnittelee ja hienomotoriikkakin pitää ottaa käyttöön. Tekee eetvarttia ahdistavaisen viikon päätteeksi.

Uni on toinen erittäin tarpeellinen toimi ja riittävään unen määrään tulee pyrkiä keinolla millä hyvänsä. Torstai-iltana nukuinkin sitten kaksi tuntia, jotta saisin yöunesta kaiken irti. Eikä yöunta tarvinnut kauaa kalastella sitäkään.

Väsyneenä kaikki tuntuu ziljardi kertaa pahemmalta, joten en yhtään ihmettele, jos stressaantuneet ja sitä kautta univelkaiset ihmiset sekoavat päästään.