Amazing Grace

Amazing Grace, how sweet the sound,
That saved a wretch like me.
I once was lost but now am found,
Was blind, but now, I see.

T'was Grace that taught,
my heart to fear.
And Grace, my fears relieved.
How precious did that Grace appear,
the hour I first believed.

Through many dangers, toils and snares,
I have already come.
Tis Grace has brought me safe thus far,
and Grace will lead us home.

The Lord has promised good to me,
His word my hope secures.
He will my shield and portion be,
as long as life endures.

We've been there ten thousand years,
bright shining as the sun.
We've no less days to sing God's praise,
than when we've first begun.

Amazing Grace, how sweet the sound,
That saved a wretch like me.
I once was lost but now am found,
Was blind, but now, I see.

John Newton

JälkiMärinät:
Olen ollut koko viikon melkoisen pullistunut pahasta verestä. Ajatukset ovat olleet täynnä sappea ja perna on monta kertaa natissut liitoksissaan. 

Henkinen paha olo tekee minulle fyysisiä oireita. Kipuja, kolotuksia ja sen sellaisia. Siksikin minun pitäisi pyrkiä myös ajatuksissani olemaan hyvä ja zen. Aina se ei vain onnistu tai sitä ei muista, kun on niin kuumissaan kaikesta pahasta. 

Tänään lausuinkin siis melkoisen ponnekkaasti muiden mukana "...ja anna meille meidän syntimme anteeksi..." Lisäksi alkavalla viikolla lupaan (itselleni) hyvittää kaikki pahat ajatukseni. Tavalla tai toisella. 

***

Aamulla seurasin huvittuneena kahden mustarastaan juoksentelua pitkin viimeisiä Pihan hankia. Pienin minulle sanoi, että se niiden juokseminen näyttää tosi koomiselta ja oikeassahan hän oli. Ihan hirvittävän hassun näköistä menoa se on.