Eilen illalla otimme Isomman kanssa yhtä aikaa iltalääkkeitämme. Jotenkin siinä keskityin Isomman sähläämiseen enemmän kuin omaani ja arvaahan sen sitten.
Heitin napit naamariin ja otin huikan vettä. Samalla taivutin päätä nopeasti taaksepäin nielaistakseni pillerit. Siinä vaan sattui niin, että käsi ja vesimuki seurasivat liikettä perässä ja onnistuin holauttamaan noin desin jääkylmää vettä suoraan rintavakooni.
Karjaisu tuli ulos korvien kautta.
Ehkä kuitenkin dementiahoitola-ainesta.
JälkiMärinät:
Isompi puolestaan oli kunnostautunut laboratoriossa verikokeessa.
Labrahoitaja oli kysynyt, että oliko Isommalta otettu juuri verikoe, kun kyynärtaive näytti sellaiselta kuin sitä olisi pistetty vähän aikaa sitten. No, ei ollut.
Sitten se hoitaja oli sanonut, että Isompi voi vaikka katsella seinällä olevia koiranpentujen kuvia sillä aikaa, kun hän ottaa sen verikokeen. Siihen Isompi tokaisi rehellisesti, mutta yhtään miettimättä:
"Eikun mä tykkään katsoa, kun mua pistetään."
Totta, mutta kuten Isompi itse puhelimessa minulle jälkeenpäin totesi, kuulosti se silti ehkä hieman arveluttavalta. Hoitaja oli ainakin katsonut vähän hitaasti, muttei ollut kuitenkaan kommentoinut mitään.
Ei ole omena kauas puusta pudonnut.
Kiitos! Ja anteeksi, vahinko nauratti, kun samanlaista se on täälläkin joskus.
VastaaPoistaOon Isomman kanssa samaa mieltä, pistäminen pitää nähdä! Muuten hyppään säikähdyksestä metrin ilmaan ja missä se neula sitten on?
Saa nauraa, niin ne kaikki tekee mun töpeksimisille. :)
PoistaJaa... No, kai sen noinkin voi ajatella. :)
Uuh..onneksi ei ollut vielä kahvikuppi kädessä.. Sun kanssa kyllä sais nenähuuhtelun useampana aamuna, kiitos vain. Hyi olkoon, kylmää vettä.... ajatuskin tekee pahaa...
VastaaPoistaMä taas en tykkää yhtään katsoa kun pistetään. Muuten voin kyllä katsella kun imevät suonet tyhjiksi, vaikka ottaisivat vaikka kuinka monta putkea verta, kunhan ei tartte katsoa sitä pistämistä. Se ei satu eikä mitään mutta... Jaiks.
Pari vuotta sitten kun olin KYS:ssä tutkimuksissa ja piti vaihtaa kanyylin paikkaa, istuin nojatuolissa, kaksi miestä pitämässä käsistä kiinni: toinen yrittää saada kanyylia kiinni toiseen kämmenselkään ja toinen toiseen - minä katson tv:stä Avaraa luontoa. Reilun puoli tuntia ne jaksoivat yrittää, mullahan ei ollut mitään, kun olivat muuten kovin helläkätisiä, sitten luovuttivat ja soittivat anestesialääkärin paikalle. Vasta kolmannella yrityksellä onnistui siltäkään...
Lämpimässä rintavaossa haaleakin vesi tuntuu inhalta ja toi oli rehellisesti JÄÄkylmää. Hrrr. Juu, varovasti kahvin ja ruuan kanssa tässä blogissa. ;D
PoistaMä en kyllä noin reipas ole, vaikka on muakin verenluovutusneuloilla kaiveltu. Sä oot kitsas, kun et muutamaa tippaa suostuisi luovuttamaan. ;)