Ystävä,
joka kykenee olemaan hiljaa vierellämme
epätoivon tai hämmennyksen hetkellä,
joka ei väisty surun tai menetyksen kohdatessa,
jonka ei tarvitse tietää kaikkea,
joka tyytyy siihen,
ettei voi parantaa, tai auttaa
ja joka uskaltaa kohdata kanssamme
voimattomuutemme todellisuuden,
on ystävä joka välittää.
Henry Nouwen
keskiviikko 23. marraskuuta 2016
maanantai 21. marraskuuta 2016
sanonko
IL 21.11.2016
Saitko ystävältäsi kummallisen Facebook-viestin? Varo, se on luultavasti virus.
Tarvitseeko sanoa? No, sanon kuitenkin: jälleen yksi hemmetin hyvä syy olla kuulumatta ko.ääliömäiseen yhteisöön. Taputinpa siksi taas kerran itseäni - ja jälkikasvuani - olalle.
***
Päivän kohokohta: käynti papa-sairaanhoitajan vastaanotolla. Normikäynti, normijäkitys.
JälkiMärinät:
Mä niin rakastan mun lapsia.
Saitko ystävältäsi kummallisen Facebook-viestin? Varo, se on luultavasti virus.
Tarvitseeko sanoa? No, sanon kuitenkin: jälleen yksi hemmetin hyvä syy olla kuulumatta ko.
***
Päivän kohokohta: käynti papa-sairaanhoitajan vastaanotolla. Normikäynti, normijäkitys.
JälkiMärinät:
Mä niin rakastan mun lapsia.
sunnuntai 20. marraskuuta 2016
kerrankin ajoissa
Meinaan joulukorttien kanssa.
Kortit on tehty, kirjoitettu, kuoritettu ja postimerkitetty. Punaisissa kuorissa odottamassa Postiin vientiä. Saa aplodeerata.
Yhteensä 40 korttia uskon Postin haltuun toimitettavaksi Suomeen ja maailmalle. Loput parikymmentä toimitan itse perille (sukulaisille, työkavereille ja naapuruston väelle). Säästö se on pienikin säästö.
Talvea silmällä pitäen tein aamulla sytykeruusuja. Tuli kyllä tosi 'ruusuja'... En jaksa niitä väkertää näteiksi, toimivuus on tärkeämpi ominaisuus kuin ulkonäkö, kun meikäläisen pitää saada takka päälle. Nyt on kaikki kynttilänjämät sitten käytetty. Onneksi kohta alkaa taas virallinen kynttilöiden polttoaika (sanoo Sirpa mitä tahansa niistä pienhiukkasista :)), niin tulee jämiä lisää. Tuikuista kun ei mitään jää väkerrettävää.
JälkiMärinät:
Sytykeruususouvin jälkeen kello oli sopivasti Messuaika, joten hurautin kirkonmäelle palvelukseen.
Tänään on Tuomiosunnuntai eli kirkkovuoden viimeinen pyhä. Olen lähes varma, etten ole koskaan elämässäni ollut messussa juuri tänä kyseisenä pyhänä. Seuraavan olen sen sijaan ollut melkein joka vuosi. Luterilainen kirkko sanoo tästä päivästä mm.:
Tuomiosunnuntai on kirkkovuoden viimeinen pyhä, tilinteon päivä vuoden pimeimpään aikaan marraskuussa. Pyhä muistuttaa siitä, että tämä maailma päättyy aikanaan.
Tuomiosunnuntain raamatuntekstit puhuvat siitä, miten Kristus on läsnä lähimmäisen valepuvussa. Hyvää tekemällä emme tule paremmiksi Jumalan silmissä, vaan hyvää on tehtävä lähimmäisten vuoksi. Olemme vastuussa teoistamme ja tekemättä jättämisistämme.
Kortit on tehty, kirjoitettu, kuoritettu ja postimerkitetty. Punaisissa kuorissa odottamassa Postiin vientiä. Saa aplodeerata.
Yhteensä 40 korttia uskon Postin haltuun toimitettavaksi Suomeen ja maailmalle. Loput parikymmentä toimitan itse perille (sukulaisille, työkavereille ja naapuruston väelle). Säästö se on pienikin säästö.
Talvea silmällä pitäen tein aamulla sytykeruusuja. Tuli kyllä tosi 'ruusuja'... En jaksa niitä väkertää näteiksi, toimivuus on tärkeämpi ominaisuus kuin ulkonäkö, kun meikäläisen pitää saada takka päälle. Nyt on kaikki kynttilänjämät sitten käytetty. Onneksi kohta alkaa taas virallinen kynttilöiden polttoaika (sanoo Sirpa mitä tahansa niistä pienhiukkasista :)), niin tulee jämiä lisää. Tuikuista kun ei mitään jää väkerrettävää.
JälkiMärinät:
Sytykeruususouvin jälkeen kello oli sopivasti Messuaika, joten hurautin kirkonmäelle palvelukseen.
Tänään on Tuomiosunnuntai eli kirkkovuoden viimeinen pyhä. Olen lähes varma, etten ole koskaan elämässäni ollut messussa juuri tänä kyseisenä pyhänä. Seuraavan olen sen sijaan ollut melkein joka vuosi. Luterilainen kirkko sanoo tästä päivästä mm.:
Tuomiosunnuntai on kirkkovuoden viimeinen pyhä, tilinteon päivä vuoden pimeimpään aikaan marraskuussa. Pyhä muistuttaa siitä, että tämä maailma päättyy aikanaan.
Tuomiosunnuntain raamatuntekstit puhuvat siitä, miten Kristus on läsnä lähimmäisen valepuvussa. Hyvää tekemällä emme tule paremmiksi Jumalan silmissä, vaan hyvää on tehtävä lähimmäisten vuoksi. Olemme vastuussa teoistamme ja tekemättä jättämisistämme.
Jos tuossa nyt sulkee silmänsä Raamatun, Kristuksen ja Jumalan kohdalla, niin jäljelle jää se ydin, mikä meidän kaikkien tulisi muistaa uskosta tai uskomattomuudesta riippumatta. Tänään, huomenna, joka päivä.
EDIT kl 15:24
Joku varmasti nyt ajattelee, että siellä se tekopyhä taas saarnaa.
Kyllä ja ei. En saarnaa tätä vain teille, vaan myös muistutukseksi itselleni, koska tiedän tässä asiassa olevani puutteellinen ja joudun siitä itseäni muistuttamaan joka päivä. Yritän kuitenkin joka päivä tehdä parhaani. Enempään en oikein kykene.
EDIT kl 15:24
Joku varmasti nyt ajattelee, että siellä se tekopyhä taas saarnaa.
Kyllä ja ei. En saarnaa tätä vain teille, vaan myös muistutukseksi itselleni, koska tiedän tässä asiassa olevani puutteellinen ja joudun siitä itseäni muistuttamaan joka päivä. Yritän kuitenkin joka päivä tehdä parhaani. Enempään en oikein kykene.
lauantai 19. marraskuuta 2016
munat
Pienin lähti lenkille. Ensin lämmitteli Pihalla ja sen jälkeen lähti juoksemaan.
Mä olen kyllä tosi onnellinen ja ylpeä Pienimmän innosta liikkua, kun itse olen tällainen sohvaperuna. Häntä kiinnostaa kaikenlainen liikkuminen ja innostuneena hän kokeilee erilaisia liikuntamuotoja suppailusta seinäkiipeilyyn, keilaamisesta kuntonyrkkeilyyn.
Ihailen myös hänen sisuaan opetella uusia taitoja kuten yksipyöräisellä ajoa (osti pyörän omilla rahoillaan meikäläisen vastustuksesta huolimatta) ja jonglöörausta, jotka taidot eivät ihan yhdessä päivässä aukea. Lisäksi hänellä on ilmiömäinen kyky hallita kroppaansa, josta syystä muutkin akrobatiaa vaativat lajit kuten esim. trampoliinilla volttien teko, uimahypyt, kärrynpyörät ja käsilläkävely sopivat Pienimmälle ihan erityisesti. Tämä taipumus on ollut hänellä ihan pienestä pitäen.
Jo alle kaksivuotiaana Pienin kiipesi ketterästi leikkipuiston telineissä niin, että muiden äitien päätä huimasi, ja katsoi lastenohjelmia nojatuolissa päällään seisten. Kyllä, ylösalaisin. Sama taipumus jatkui vielä päiväkodissakin sitten kolmivuotiaasta eteenpäin. Ei ollut yksi eikä kymmenenkään päivää, kun hoitotädit kertoivat Pienimmän päivän menneen enemmän päällään kuin jaloillaan. Tartutti vielä saman innostuksen muihinkin ryhmäläisiin, mikä pikkasen sotki päiväkodin aikatauluja ja suunnitelmia. Mutta hauskaa oli kuulemma ollut.
Koululiikunnassakin on aina ollut kaikissa lajeissa kärkiporukkaa oli kyse sitten nopeudesta tai sitkeydestä, pituudesta tai korkeudesta. Murtomaahiihto taitaa olla ainoa laji, jota tiedän karsastavan. Myöskään joukkuelajit eivät ole koskaan olleet Pienimmän suosiossa. Kysyin kerran, miksei ja vastaus oli, että haluaa menestyä itsenäisesti. Haluaa, ettei onnistuminen tai epäonnistuminen ole kiinni kenestäkään toisesta, vaan vain hänestä itsestään. Helppo ymmärtää.
Kunpa olisin itse ollut samanlainen tuossa iässä. Tai vaikka tässäkin iässä.
Isompi puolestaan lähti Mummolle yökylään ja lellittäväksi. Erittäin tyypillistä häneltäkin.
JälkiMärinät:
Pakko oli lähteä ulos Talosta kävelylle apteekkiin ja kauppaan. Kun tämä kröhä ei kerran hellitä, niin sitten on parempi olla noteeraamatta sitä ja elää mahdollisimman normaalisti. Ihanaa oli ulkoilla, kun ei ollut kylmä eikä liukas ja aurinko paistoi.
Autopaikan yli kipitti hiiri joku nokare suussaan suoraan naapurin talon alle.
Mä olen kyllä tosi onnellinen ja ylpeä Pienimmän innosta liikkua, kun itse olen tällainen sohvaperuna. Häntä kiinnostaa kaikenlainen liikkuminen ja innostuneena hän kokeilee erilaisia liikuntamuotoja suppailusta seinäkiipeilyyn, keilaamisesta kuntonyrkkeilyyn.
Ihailen myös hänen sisuaan opetella uusia taitoja kuten yksipyöräisellä ajoa (osti pyörän omilla rahoillaan meikäläisen vastustuksesta huolimatta) ja jonglöörausta, jotka taidot eivät ihan yhdessä päivässä aukea. Lisäksi hänellä on ilmiömäinen kyky hallita kroppaansa, josta syystä muutkin akrobatiaa vaativat lajit kuten esim. trampoliinilla volttien teko, uimahypyt, kärrynpyörät ja käsilläkävely sopivat Pienimmälle ihan erityisesti. Tämä taipumus on ollut hänellä ihan pienestä pitäen.
Jo alle kaksivuotiaana Pienin kiipesi ketterästi leikkipuiston telineissä niin, että muiden äitien päätä huimasi, ja katsoi lastenohjelmia nojatuolissa päällään seisten. Kyllä, ylösalaisin. Sama taipumus jatkui vielä päiväkodissakin sitten kolmivuotiaasta eteenpäin. Ei ollut yksi eikä kymmenenkään päivää, kun hoitotädit kertoivat Pienimmän päivän menneen enemmän päällään kuin jaloillaan. Tartutti vielä saman innostuksen muihinkin ryhmäläisiin, mikä pikkasen sotki päiväkodin aikatauluja ja suunnitelmia. Mutta hauskaa oli kuulemma ollut.
Koululiikunnassakin on aina ollut kaikissa lajeissa kärkiporukkaa oli kyse sitten nopeudesta tai sitkeydestä, pituudesta tai korkeudesta. Murtomaahiihto taitaa olla ainoa laji, jota tiedän karsastavan. Myöskään joukkuelajit eivät ole koskaan olleet Pienimmän suosiossa. Kysyin kerran, miksei ja vastaus oli, että haluaa menestyä itsenäisesti. Haluaa, ettei onnistuminen tai epäonnistuminen ole kiinni kenestäkään toisesta, vaan vain hänestä itsestään. Helppo ymmärtää.
Kunpa olisin itse ollut samanlainen tuossa iässä. Tai vaikka tässäkin iässä.
Isompi puolestaan lähti Mummolle yökylään ja lellittäväksi. Erittäin tyypillistä häneltäkin.
JälkiMärinät:
Pakko oli lähteä ulos Talosta kävelylle apteekkiin ja kauppaan. Kun tämä kröhä ei kerran hellitä, niin sitten on parempi olla noteeraamatta sitä ja elää mahdollisimman normaalisti. Ihanaa oli ulkoilla, kun ei ollut kylmä eikä liukas ja aurinko paistoi.
Autopaikan yli kipitti hiiri joku nokare suussaan suoraan naapurin talon alle.
perjantai 18. marraskuuta 2016
olenko blogini näköinen
Nämä ovat nyt taas näitä juttuja, jotka putkahtavat jostain käsittämättömyydestä ja menevät sitten ohi.
Mietin, että olenko juttujeni näköinen? Kirjoitankin 'ikäisiäni' juttuja? Mitä tällä edes tarkoitan?!
No, sitä, että... Että jos joku ei tietäisi ikääni, niin luulisiko hän mua juttujeni perusteella vanhemmaksi vai nuoremmaksi. Ei ehkä pelkoa viimeksimainitusta, mutta enivei jotenkin näin.
Täysin turhaa pohdintaa, ei mitään merkitystä.
JälkiMärinät:
Isommalle piti jälleen käydä ostamassa uusi puku. Edellisestähän on vasta 1,5 vuotta.
Tuntuu turhalta ostaa muutamaa senttiä vaille isänsä kokoiselle kollille - oli kasvanut lisää puolessa vuodessa - omaa pukua, mutta kun kroppa on vielä nuoren miehen, niin ei auta, kun tarve on. Sen verran sain myyjän kanssa suostuteltua, että otettiin tyköistuvaa seuraava koko, joka sekään ei näyttänyt yhtään pahalta. Puvun on meinaan sovittava vielä ensi kesänäkin. Ja mieluummin myös seuraavana, jos vaikka tulisi tarve.
Hyvä juttu tässä on, että Pienin kokeili vanhaa pukua eikä tyrmännyt sitä täysin.
Mietin, että olenko juttujeni näköinen? Kirjoitankin 'ikäisiäni' juttuja? Mitä tällä edes tarkoitan?!
No, sitä, että... Että jos joku ei tietäisi ikääni, niin luulisiko hän mua juttujeni perusteella vanhemmaksi vai nuoremmaksi. Ei ehkä pelkoa viimeksimainitusta, mutta enivei jotenkin näin.
Täysin turhaa pohdintaa, ei mitään merkitystä.
JälkiMärinät:
Isommalle piti jälleen käydä ostamassa uusi puku. Edellisestähän on vasta 1,5 vuotta.
Tuntuu turhalta ostaa muutamaa senttiä vaille isänsä kokoiselle kollille - oli kasvanut lisää puolessa vuodessa - omaa pukua, mutta kun kroppa on vielä nuoren miehen, niin ei auta, kun tarve on. Sen verran sain myyjän kanssa suostuteltua, että otettiin tyköistuvaa seuraava koko, joka sekään ei näyttänyt yhtään pahalta. Puvun on meinaan sovittava vielä ensi kesänäkin. Ja mieluummin myös seuraavana, jos vaikka tulisi tarve.
Hyvä juttu tässä on, että Pienin kokeili vanhaa pukua eikä tyrmännyt sitä täysin.
torstai 17. marraskuuta 2016
sohvalta käsin
Kun päivätolkulla makaa sohvalla potemassa talven ensimmäistä - ja toivon todellakin, että myös viimeistä - kunnon räkätautia, ehtii seurata, mitä Pihalla tapahtuu. Lähinnä lintujen Ravintolassa.
Lintuja siinä ei liikaa ole ollut. Tai olisi, jos se ahne sikaniska Orava antaisi niiden siihen tulla, mutta kun ei. Aamusta jo parkkeeraa läskipahterinsa parrulle ja kaksin kourin alkaa hamuta siemeniä mökin uumenista. Välipalaksi järsii lintujen rasvapalloa, ettei ruokavalio vain jäisi liian keveäksi, ja sitten taas jatkaa siemenillä. Puoli päivää kun on siinä ruokaillut, siirtyy hän sen jälkeen todennäköisesti makoilemaan kuusenlatvaan ja siemailemaan Samarinia. Kasvattamaan talvivarastoja.
Toissapäivänä Ravintolassa kävi myös Närhi. Siinä on sitten komea lintu. Yritin ottaa kuvia, mutta sen verran on matkaa ruokintapuulle ja tyypillä suojaväritystä, ettei niistä oikein kummoisia tullut.
Samoin toissapäivänä orava sai jonkun kohtauksen. Se heilutti häntäänsä ihan kertakaikkisen vimmatusti. Ihan sillä pylly heilui ja piti pitää nelinkäsin kiinni puunrungosta, ettei olisi kuukahtanut hangelle. Vuorotellen kävi vispaamassa häntää jokaiseen ilmansuuntaan ja hetken tauon jälkeen uudestaan.
Yritin kuikuilla, olisiko siellä joku toinen orava, jolle niin kovasti pitää uhitella ja reviiriä infota, mutta ei siellä ketään muuta näkynyt. Mikä ei tietty todista, etteikö metsän uumenissa olisi joku voinut ollakin tunkemassa apajille. Joku kuitenkin oli saanut kurren kiukkuiseksi. Tai sitten sillä oli ne.
***
Ja juuri kun olin saanut yllä olevan kirjoitettua, vilkaisin Pihalle ja huomasinkin siellä kaksi oravaa. Harmaaturkki istui syömäpuuhissa ja tummempiturkkinen puuhasteli siinä lähistöllä. Sulassa sovussa näyttivät olevan, joten päättelin heidät hra ja rva Oravaksi. Väärin päätelty.
Tummaturkkinen otti kunnon vauhdin ja karkasi kynnet ojossa suoraan harmaaturkkisen niskaan ajaen sen pois ruokailemasta. Ja nyt kun tosiaan selvisi, että heitä onkin kaksi, niin nähtävästi se oli juuri tämä tummaturkkinen, joka siinä Ravintolan luona toissapäivänä riehui ja uhitteli.
Harmaaturkki yritti hetken päästä vielä toisen kerran apajille, mutta taas tummaturkki ajoi sen tiehensä. Siinä naapurin tuijapensasaita vaan pölisi, kun oravat ajoivat toisiaan takaa oksien uumenissa. Tyypeistä ei näkynyt mitään, mutta helppo oli kulkuansa seurata. Kohta tummaturkki tulikin itseään pörhistellen jatkamaan syömäpuuhia.
On kyllä mukavaa asua ison metsän reunassa, kun voi seurata luonnon ihmeitä suoraan kotisohvalta. Ei onnistuisi, jos ytimessä asuisi. Siksi en koskaan ole sinne haikaillutkaan.
***
Ja eikun lisää! Iltapäivällä niitä kirottuja oravia oli jo kolme!
Tummaturkki söi Ravintolasta suoraan, Harmaaturkki niitä jämiä, mitä ylhäältä hangelle tipahteli ja kolmas Pikkunilkki kierteli kaukaa, kunnes häipyi metsään. Närkkimisjärjestys oli päivänselvä.
TM lesoili nähneensä neljäkin sikailijaa yhtä aikaa Pihalla, mutta se kuulostaa jo liian paksulta.
JälkiMärinät:
Aiheesta löyhästi sen verran vielä jatkaen, että kokeilinpa huvikseni farkkuja, jotka ovat jo hetken *krhm* odottaneet sitä utopistista päivää, että mahtuisivat jälleen päälleni. Heinäkuussa taisin niitä viimeksi kokeilla ja silloin jämähtivät kiinni reisiin. Siis ylöspäin mennessä.
Nyt otin niistä tiukan niskaperseotteen ja tempaisin ylös. Ja kas kummaa! Sinne solahti pahteri pöksyihin ja vetoketjukin meni vinkumatta kiinni. Ja meikäläisellä henkikin kulki ihan normaalisti. Piti käydä vielä testaamassa, josko niiden kanssa pystyy myös istuessa hengittämään ja kyllähän sekin onnistui. Uskomaton juttu.
Tästä rohkaistuneena kaivoin vaa'an naftaliinista, puhalsin siitä isommat pölyt ja astuin kyytiin. Näytti sen verran käsittämättömiä lukemia, että epäilen sen menneen epäkuntoon käyttämättömyydestä. Mutta ei sen väliä, mitä lukuja vaaka näyttää, pääasia, että ensi kesään (ja hääjuhlaan) on yli puoli vuotta aikaa, koska silloin on toivetta mahtua juhlakolttuun ilman voileviä.
Se, miten tähän on tultu, on hieman mysteeri. Meinaan, niin suuria muutoksia en elämässäni ole kesän jälkeen tehnyt, mitkä suoraan selittäisivät lähes kaksinumeroisen painonlaskun noin neljässä kuukaudessa. Epäilenkin, että olen saanut jostain kaverikseni lapamadon. Tai vastaavat tiedot.
Lintuja siinä ei liikaa ole ollut. Tai olisi, jos se ahne sikaniska Orava antaisi niiden siihen tulla, mutta kun ei. Aamusta jo parkkeeraa läskipahterinsa parrulle ja kaksin kourin alkaa hamuta siemeniä mökin uumenista. Välipalaksi järsii lintujen rasvapalloa, ettei ruokavalio vain jäisi liian keveäksi, ja sitten taas jatkaa siemenillä. Puoli päivää kun on siinä ruokaillut, siirtyy hän sen jälkeen todennäköisesti makoilemaan kuusenlatvaan ja siemailemaan Samarinia. Kasvattamaan talvivarastoja.
Toissapäivänä Ravintolassa kävi myös Närhi. Siinä on sitten komea lintu. Yritin ottaa kuvia, mutta sen verran on matkaa ruokintapuulle ja tyypillä suojaväritystä, ettei niistä oikein kummoisia tullut.
Samoin toissapäivänä orava sai jonkun kohtauksen. Se heilutti häntäänsä ihan kertakaikkisen vimmatusti. Ihan sillä pylly heilui ja piti pitää nelinkäsin kiinni puunrungosta, ettei olisi kuukahtanut hangelle. Vuorotellen kävi vispaamassa häntää jokaiseen ilmansuuntaan ja hetken tauon jälkeen uudestaan.
Yritin kuikuilla, olisiko siellä joku toinen orava, jolle niin kovasti pitää uhitella ja reviiriä infota, mutta ei siellä ketään muuta näkynyt. Mikä ei tietty todista, etteikö metsän uumenissa olisi joku voinut ollakin tunkemassa apajille. Joku kuitenkin oli saanut kurren kiukkuiseksi. Tai sitten sillä oli ne.
***
Ja juuri kun olin saanut yllä olevan kirjoitettua, vilkaisin Pihalle ja huomasinkin siellä kaksi oravaa. Harmaaturkki istui syömäpuuhissa ja tummempiturkkinen puuhasteli siinä lähistöllä. Sulassa sovussa näyttivät olevan, joten päättelin heidät hra ja rva Oravaksi. Väärin päätelty.
Tummaturkkinen otti kunnon vauhdin ja karkasi kynnet ojossa suoraan harmaaturkkisen niskaan ajaen sen pois ruokailemasta. Ja nyt kun tosiaan selvisi, että heitä onkin kaksi, niin nähtävästi se oli juuri tämä tummaturkkinen, joka siinä Ravintolan luona toissapäivänä riehui ja uhitteli.
Harmaaturkki yritti hetken päästä vielä toisen kerran apajille, mutta taas tummaturkki ajoi sen tiehensä. Siinä naapurin tuijapensasaita vaan pölisi, kun oravat ajoivat toisiaan takaa oksien uumenissa. Tyypeistä ei näkynyt mitään, mutta helppo oli kulkuansa seurata. Kohta tummaturkki tulikin itseään pörhistellen jatkamaan syömäpuuhia.
On kyllä mukavaa asua ison metsän reunassa, kun voi seurata luonnon ihmeitä suoraan kotisohvalta. Ei onnistuisi, jos ytimessä asuisi. Siksi en koskaan ole sinne haikaillutkaan.
***
Ja eikun lisää! Iltapäivällä niitä kirottuja oravia oli jo kolme!
Tummaturkki söi Ravintolasta suoraan, Harmaaturkki niitä jämiä, mitä ylhäältä hangelle tipahteli ja kolmas Pikkunilkki kierteli kaukaa, kunnes häipyi metsään. Närkkimisjärjestys oli päivänselvä.
TM lesoili nähneensä neljäkin sikailijaa yhtä aikaa Pihalla, mutta se kuulostaa jo liian paksulta.
JälkiMärinät:
Aiheesta löyhästi sen verran vielä jatkaen, että kokeilinpa huvikseni farkkuja, jotka ovat jo hetken *krhm* odottaneet sitä utopistista päivää, että mahtuisivat jälleen päälleni. Heinäkuussa taisin niitä viimeksi kokeilla ja silloin jämähtivät kiinni reisiin. Siis ylöspäin mennessä.
Nyt otin niistä tiukan niskaperseotteen ja tempaisin ylös. Ja kas kummaa! Sinne solahti pahteri pöksyihin ja vetoketjukin meni vinkumatta kiinni. Ja meikäläisellä henkikin kulki ihan normaalisti. Piti käydä vielä testaamassa, josko niiden kanssa pystyy myös istuessa hengittämään ja kyllähän sekin onnistui. Uskomaton juttu.
Tästä rohkaistuneena kaivoin vaa'an naftaliinista, puhalsin siitä isommat pölyt ja astuin kyytiin. Näytti sen verran käsittämättömiä lukemia, että epäilen sen menneen epäkuntoon käyttämättömyydestä. Mutta ei sen väliä, mitä lukuja vaaka näyttää, pääasia, että ensi kesään (ja hääjuhlaan) on yli puoli vuotta aikaa, koska silloin on toivetta mahtua juhlakolttuun ilman voileviä.
Se, miten tähän on tultu, on hieman mysteeri. Meinaan, niin suuria muutoksia en elämässäni ole kesän jälkeen tehnyt, mitkä suoraan selittäisivät lähes kaksinumeroisen painonlaskun noin neljässä kuukaudessa. Epäilenkin, että olen saanut jostain kaverikseni lapamadon. Tai vastaavat tiedot.
keskiviikko 16. marraskuuta 2016
usko ja varmuus
Luin eilen hyvän postauksen Uskosta. Siinä oli just pohdittu samalla tavalla uskoa, miten minäkin asiasta olen miettinyt. Kirjoittajan ajatusten 'liberaalisuus' vähän ehkä yllätti, kun tietää hänen taustansa. Siksi yllätys olikin positiivinen meikäläisen näkövinkkelistä katsottuna.
Välillä on usko kovalla koetuksella, mutta pidän kuitenkin tiukasti kiinni siitä varmuudesta, että jonain päivänä kaikki on hyvin ja kaikella tapahtuvalla on vakaa - hyvä - tarkoitus kokonaisuuden ja tulevaisuuden kannalta. Tällaisella uskolla ei toki välttämättä tarvitse olla mitään tekemistä kristillisen uskon kanssa.
Toinen asia, josta olen ehdottoman varma, on se, että rakkaus lapsiini vie vaikka läpi se kuuluisan harmaan kivenkin, vaikka kovin usein tunnen itseni riittämättömäksi ja virheelliseksi. Ihmisenä ja äitinä erityisesti. Tehtyjä virheitä - mitä ne sitten ikinä ovatkaan olleet - ei saa tekemättömiksi, täytyy yrittää vain olla tekemättä niitä lisää. Ja rakastaa.
JälkiMärinät:
TM on ihan kahju: se kannattaa sitä hemmetin Kukkenhaimin museota!! On kuulemma tarpeeksi elitistinen hanke, jotta sitä voi puoltaa, vaikka muuten kulttuurivastainen onkin.
Hullu se on, jos multa kysytään.
Välillä on usko kovalla koetuksella, mutta pidän kuitenkin tiukasti kiinni siitä varmuudesta, että jonain päivänä kaikki on hyvin ja kaikella tapahtuvalla on vakaa - hyvä - tarkoitus kokonaisuuden ja tulevaisuuden kannalta. Tällaisella uskolla ei toki välttämättä tarvitse olla mitään tekemistä kristillisen uskon kanssa.
Toinen asia, josta olen ehdottoman varma, on se, että rakkaus lapsiini vie vaikka läpi se kuuluisan harmaan kivenkin, vaikka kovin usein tunnen itseni riittämättömäksi ja virheelliseksi. Ihmisenä ja äitinä erityisesti. Tehtyjä virheitä - mitä ne sitten ikinä ovatkaan olleet - ei saa tekemättömiksi, täytyy yrittää vain olla tekemättä niitä lisää. Ja rakastaa.
JälkiMärinät:
TM on ihan kahju: se kannattaa sitä hemmetin Kukkenhaimin museota!! On kuulemma tarpeeksi elitistinen hanke, jotta sitä voi puoltaa, vaikka muuten kulttuurivastainen onkin.
Hullu se on, jos multa kysytään.
tiistai 15. marraskuuta 2016
esteellisyyttä
Meikäläisessä on asetus, joka hankaloittaa estää tiettyjen blogien lukemisen. Meinaan niiden, joita kirjoitetaan jollain tavalla tai toisella kaupallisella sivustolla. Eli pääasiassa erilaisten akkojenlehtien nettisivuilla. (Kurkistin huvikseni: Tekniikan Maailmalla, Tuulilasilla eikä Urheilulehdella ole yhdelläkään 'Blogit' -osiota nettisivuillaan.)
Joku siinä vain tökkii, vaikka järki sanoo, että jos blogisti kirjoittaa ko. sivustoilla blogia, sen oletettavasti täytyy olla jotenkin erityisen hyvä, parempi kuin mitä meillä taviksilla B-staniassa.
Yksi tökkivä asia on ainakin se. että sivustot ovat ihan täynnä mainoksia. Josta syystä ovat ihan hemmetin rauhattomia lukea. Ja muutenkin mainokset ovat todella ärsyttäviä blogissa. Toinen on se persoonattomuus. Siis että kaikilla on sama blogialusta tai tausta tai mikä se nyt onkaan. Blogit eivät erotu toisistaan muuten kuin nimen ja ehkä juttujen perusteella, muuten näyttävät kaikki samanlaisilta. Jotenkin ankeaa ja kertoo siitä, että joku muu määrää ja ehkä vahtiikin.
Vahtii? Niin. Voikohan niillä sivuilla kirjoittaa ruman sanan niin kuin se sanotaan, jos siltä tuntuu? Vittu. Perkele. Tai saatana. Tuskin. Eli kirjoittajat joutuvat harkitsemaan sanojaan, sensuroimaan itseään, eivätkä välttämättä omasta halustaan. Entä sallitaanko siellä kirjoitusvihreet vai oikolukeeko joku tekstin? Ällöttävä ajatuskin.
Maksetaankohan näille bloggaajille? En tiedä, mutta jos, niin siinä on sitten se viimeinen niitti. Se on meinaan niin, että "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Aina. Ruokkivaa kättä ei purra ja se toki vaikuttaa siihen, miten ja mistä kirjoitat. Ei ole vapautta arvostella ketä vaan ja miten vaan. Ei ole vapautta sanoa just sitä, mitä mieltä on, jos se ei sovikaan lehden 'arvomaailmaan'.
Eli eiköhän vaan pysytä täällä B-staniassa ja rutkuteta just siitä, mistä halutaan. Ja kehutaan sitä, ketä huvittaa. Vaikka itseä!
JälkiMärinät:
Tilannetiedotus sairastuvalta: kohta alkaa taas henki kulkea, kun olen 2,5 tuntia yskinyt röörejä auki. Tätä lystin määrää.
Joku siinä vain tökkii, vaikka järki sanoo, että jos blogisti kirjoittaa ko. sivustoilla blogia, sen oletettavasti täytyy olla jotenkin erityisen hyvä, parempi kuin mitä meillä taviksilla B-staniassa.
Yksi tökkivä asia on ainakin se. että sivustot ovat ihan täynnä mainoksia. Josta syystä ovat ihan hemmetin rauhattomia lukea. Ja muutenkin mainokset ovat todella ärsyttäviä blogissa. Toinen on se persoonattomuus. Siis että kaikilla on sama blogialusta tai tausta tai mikä se nyt onkaan. Blogit eivät erotu toisistaan muuten kuin nimen ja ehkä juttujen perusteella, muuten näyttävät kaikki samanlaisilta. Jotenkin ankeaa ja kertoo siitä, että joku muu määrää ja ehkä vahtiikin.
Vahtii? Niin. Voikohan niillä sivuilla kirjoittaa ruman sanan niin kuin se sanotaan, jos siltä tuntuu? Vittu. Perkele. Tai saatana. Tuskin. Eli kirjoittajat joutuvat harkitsemaan sanojaan, sensuroimaan itseään, eivätkä välttämättä omasta halustaan. Entä sallitaanko siellä kirjoitusvihreet vai oikolukeeko joku tekstin? Ällöttävä ajatuskin.
Maksetaankohan näille bloggaajille? En tiedä, mutta jos, niin siinä on sitten se viimeinen niitti. Se on meinaan niin, että "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Aina. Ruokkivaa kättä ei purra ja se toki vaikuttaa siihen, miten ja mistä kirjoitat. Ei ole vapautta arvostella ketä vaan ja miten vaan. Ei ole vapautta sanoa just sitä, mitä mieltä on, jos se ei sovikaan lehden 'arvomaailmaan'.
Eli eiköhän vaan pysytä täällä B-staniassa ja rutkuteta just siitä, mistä halutaan. Ja kehutaan sitä, ketä huvittaa. Vaikka itseä!
JälkiMärinät:
Tilannetiedotus sairastuvalta: kohta alkaa taas henki kulkea, kun olen 2,5 tuntia yskinyt röörejä auki. Tätä lystin määrää.
maanantai 14. marraskuuta 2016
tuomio
Kävin työterveyslääkärillä.
Koska meillä on lupa käydä perusruttoja tutkituttamassa ihan millä tahansa tietyn palveluntuottajan lääkäriasemista, menin toki lähimpään eli siihen, minne helpoiten Masalla pääsee. Tämä on todella hyvä uudistus, koska ennen piti könytä vaikka pää kainalossa ytimeen ja siinä ehti huonolla tsägällä tauti tarttua noin bussilastilliseen työväestöstä. Nyt yskii vain oman kiesinsä ikkunat roiskeille.
Lääkäriksi arpoutui mieslääkäri - luonnollisestikin -, joka stalkkauksen tuloksena oli paljastunut pitkänlinjan työterveyslääkäriksi. Ikä oli tällä kertaa meikäläisen paremmalla puolen eli sanoisin noin kymmenen vuotta meikäläistä vanhempi vanhan liiton herrasmies, joka otti kohteliaasti takkini ja ripusti sen naulaan ja muutenkin kohteli ihan poikkeuksellisen ystävällisesti, suorastaan lempeästi kröhivää meikäläistä.
Ensin kyseli, podinko astmaa, kun niin hengästytti muutaman metrin kävelymatka odotustilasta vastaanottohuoneeseen. Juu, en. Sitten kyselyn ja kuuntelun perusteella epäili mahdollista kuumeetonta keuhkokuumetta.
Tässä vaiheessa olisin voinut tohtoria valistaa kertomalla tautihistoriastani, josta kyllä löytyy vastaavanlaisia oireita pilvin pimein ilman, että mitään varsinaista tautia on koskaan diagnostisoitu. Olin kuitenkin hiljaa ja menin kiltisti määräämäänsä verikokeeseen.
Kerroin, että olen kokeillut tähän tautiin kaikkea muuta paitsi tervaa ja höyheniä (ja kurkumaa :D), mutta mikään ei tehoa. Kysyi, että "saunaakinko?" Vastasin rehellisesti, että saunaakin. Eihän mulla ole ollut kuumetta missään välissä.
Labroista ei löytynyt muuta kuin se sama, mitä tuossa muutama viikko sitten: keskinkertainen tyyppi. Terve verikokeen perusteella.
Koska kuitenkin yskitti ja niistätytti ja äänikin on kuin Eesaun jalat talviaikaan, antoi tohtori ilman eri vääntämistä vielä saikkua pari päivää. Siinä ajassa tämän kyllä pitäisi alkaa jo talttua, viikko on virukselle myönnetty, mutta sitten pitää häipyä. Tai se tietää uutta lääkärireissua.
Tämän sedän luo voisin kyllä mennä uudestaankin. Niin hauskoja jutteli siinä tutkimuksen lomassa.
Kun kerroin, ettei oikein ruokakaan maistu, kun olen niin paljon kuumaa juomaa litkinyt, totesi hän mietteliäänä: "Niin... Kun eläinkin lakkaa syömästä, niin silloin on kyllä tosi kyseessä..."
Nauroin mielessäni huutonaurua, koska en halunnut pahoittaa tohtorin mieltä. Eihän hän sillä mitään sen kummempaa tarkoittanut, kunhan pohdiskeli. Herkempi olisi tuosta kyllä voinut suivaantua. Tai säikähtää.
No, nyt sitten virutaan tautivuoteella pari päivää ja todennäköisesti menen töihin ihan samassa kunnossa kuin mitä sieltä viime torstaina lähdin. Meikäläisestä ei tauti irrota lepäämällä, töitä se pelkää.
JälkiMärinät:
Teen paljastuksen: minulla on tapana silloin tällöin kuuklettaa sanojen oikeinkirjoitusmuotoa ja sitä, onko ylipäätään jotain sanaa olemassa vai olenko keksinyt sen omasta päästäni. Tätä jälkimmäistä harrastan meinaan niin paljon, etten välillä oikeasti tiedä sanan alkuperää.
Tätä postausta varten kuukletin erään sanan (arvannette minkä) ja sen ansiosta päädyin kerrassaan hauskaan ja monipuoliseen blogiin! Onnenpotkaus! Kiinnostuneille tiedoksi koodisana: Tuulestatemmattua.
Koska meillä on lupa käydä perusruttoja tutkituttamassa ihan millä tahansa tietyn palveluntuottajan lääkäriasemista, menin toki lähimpään eli siihen, minne helpoiten Masalla pääsee. Tämä on todella hyvä uudistus, koska ennen piti könytä vaikka pää kainalossa ytimeen ja siinä ehti huonolla tsägällä tauti tarttua noin bussilastilliseen työväestöstä. Nyt yskii vain oman kiesinsä ikkunat roiskeille.
Lääkäriksi arpoutui mieslääkäri - luonnollisestikin -, joka stalkkauksen tuloksena oli paljastunut pitkänlinjan työterveyslääkäriksi. Ikä oli tällä kertaa meikäläisen paremmalla puolen eli sanoisin noin kymmenen vuotta meikäläistä vanhempi vanhan liiton herrasmies, joka otti kohteliaasti takkini ja ripusti sen naulaan ja muutenkin kohteli ihan poikkeuksellisen ystävällisesti, suorastaan lempeästi kröhivää meikäläistä.
Ensin kyseli, podinko astmaa, kun niin hengästytti muutaman metrin kävelymatka odotustilasta vastaanottohuoneeseen. Juu, en. Sitten kyselyn ja kuuntelun perusteella epäili mahdollista kuumeetonta keuhkokuumetta.
Tässä vaiheessa olisin voinut tohtoria valistaa kertomalla tautihistoriastani, josta kyllä löytyy vastaavanlaisia oireita pilvin pimein ilman, että mitään varsinaista tautia on koskaan diagnostisoitu. Olin kuitenkin hiljaa ja menin kiltisti määräämäänsä verikokeeseen.
Kerroin, että olen kokeillut tähän tautiin kaikkea muuta paitsi tervaa ja höyheniä (ja kurkumaa :D), mutta mikään ei tehoa. Kysyi, että "saunaakinko?" Vastasin rehellisesti, että saunaakin. Eihän mulla ole ollut kuumetta missään välissä.
Labroista ei löytynyt muuta kuin se sama, mitä tuossa muutama viikko sitten: keskinkertainen tyyppi. Terve verikokeen perusteella.
Koska kuitenkin yskitti ja niistätytti ja äänikin on kuin Eesaun jalat talviaikaan, antoi tohtori ilman eri vääntämistä vielä saikkua pari päivää. Siinä ajassa tämän kyllä pitäisi alkaa jo talttua, viikko on virukselle myönnetty, mutta sitten pitää häipyä. Tai se tietää uutta lääkärireissua.
Tämän sedän luo voisin kyllä mennä uudestaankin. Niin hauskoja jutteli siinä tutkimuksen lomassa.
Kun kerroin, ettei oikein ruokakaan maistu, kun olen niin paljon kuumaa juomaa litkinyt, totesi hän mietteliäänä: "Niin... Kun eläinkin lakkaa syömästä, niin silloin on kyllä tosi kyseessä..."
Nauroin mielessäni huutonaurua, koska en halunnut pahoittaa tohtorin mieltä. Eihän hän sillä mitään sen kummempaa tarkoittanut, kunhan pohdiskeli. Herkempi olisi tuosta kyllä voinut suivaantua. Tai säikähtää.
No, nyt sitten virutaan tautivuoteella pari päivää ja todennäköisesti menen töihin ihan samassa kunnossa kuin mitä sieltä viime torstaina lähdin. Meikäläisestä ei tauti irrota lepäämällä, töitä se pelkää.
JälkiMärinät:
Teen paljastuksen: minulla on tapana silloin tällöin kuuklettaa sanojen oikeinkirjoitusmuotoa ja sitä, onko ylipäätään jotain sanaa olemassa vai olenko keksinyt sen omasta päästäni. Tätä jälkimmäistä harrastan meinaan niin paljon, etten välillä oikeasti tiedä sanan alkuperää.
Tätä postausta varten kuukletin erään sanan (arvannette minkä) ja sen ansiosta päädyin kerrassaan hauskaan ja monipuoliseen blogiin! Onnenpotkaus! Kiinnostuneille tiedoksi koodisana: Tuulestatemmattua.
viimeinen oljenkorsi
Plunssaan ja sen torjuntaan & poishäätämiseen on testattu:
- C-vitamiini
- D-vitamiini
- sinkki (tuplana)
- echinaforce
- inkivääri (tuore)
- kaneli
- cayennepippuri
- valkosipuli (tuore)
- hunaja
- kuuma vesi (juotuna)
- kuuma vesi (höyryhengitettynä)
- uni
- lepo
- sauna
- viina (puolikas vanhentunut siideri)
- lumihanki
Teho: ei paskankaan vertaa, pahemmaksi vaan menee ja huuliherpes kukkii.
Ei ole testattu:
- lääkäri
Mutta kohta on, perkele.
JälkiMärinät:
Eilen oli työterveyslääkärin vastaanottoaikoja vaikka kuinka ja monta. Tänä aamuna puoli seitsemän aikaan niitä oli jäljellä enää kaksi, joista toinenkin meni siinä arpoessani, kumman otan. Kiiruusti valitsin sen viimeisen ajan.
En selvästikään ole ainoa, joka potee räkää ja kröhää ja köhää.
- C-vitamiini
- D-vitamiini
- sinkki (tuplana)
- echinaforce
- inkivääri (tuore)
- kaneli
- cayennepippuri
- valkosipuli (tuore)
- hunaja
- kuuma vesi (juotuna)
- kuuma vesi (höyryhengitettynä)
- uni
- lepo
- sauna
- viina (puolikas vanhentunut siideri)
- lumihanki
Teho: ei paskankaan vertaa, pahemmaksi vaan menee ja huuliherpes kukkii.
Ei ole testattu:
- lääkäri
Mutta kohta on, perkele.
JälkiMärinät:
Eilen oli työterveyslääkärin vastaanottoaikoja vaikka kuinka ja monta. Tänä aamuna puoli seitsemän aikaan niitä oli jäljellä enää kaksi, joista toinenkin meni siinä arpoessani, kumman otan. Kiiruusti valitsin sen viimeisen ajan.
En selvästikään ole ainoa, joka potee räkää ja kröhää ja köhää.
sunnuntai 13. marraskuuta 2016
pipo päässä pakkasella
Oltiin sitten sisällä tai ulkona. Paitsi että ulkona ei käytetä pipoa, vaan lippistä (Isompi) tai ei mitään (Pienin).
Pipot ovat siis edelleen jonkinlaisessa muodissa, jos on uskominen TOP:n teineihin. Molemmat meinaan kulkevat Talossa pipo päässä, vaikkei sitten muuten vaatetta juuri olekaan (esim. Isompi kulkee vaimarissa ja shortseissa). Eli Talossa on kyllä ihan lämmin, pipo on muuten vaan niin kiva. Tai siis "ihan meedium".
Tämä huvittaa mua ja kun näin eteisen nurkassa laatikon, jossa niitä pipoja kesäsäilötään, tuli tietty mieleeni loistoidea: perheselvie!
Iskin TM:lle käteen pipon ja vedin sellaisen myös itselleni päähäni. Houkuttelin Isomman alakertaan tilauspitsalla ja kuva saatiin kuin saatiinkin Pienimmän vastaanharomisesta huolimatta otettua. Lisäksi siitä tuli oikeasti hauska: TM:llä punainen HIFK -pipo, meikäläisellä keltainen Paavo Pesusieni -pipo (ja päällä pipoon sointuva keltainen Brasilian Fifa World Cup 2014 -paita), Isommalla niin ikään punainen Liverpool -pipo ja Pienimmällä tyylikäs kokoharmaa pipo ilman älyttömiä kuvia tai logoja.
Koska tilanne nauratti niitä, jotka sen hassuuden ymmärsivät, oli kuvassa vain yksi punalakkinen grumpy-tonttu. Arvannette kuka. Tulisi kyllä hyvä joulukortti siitä kuvasta.
JälkiMärinät:
Isompi: "Katokin, ettet lähetä sitä kuvaa kenellekään, tai mä hakkaan sut."
:D
***
Pakko oli nousta höyryhengittelemään tähän jumalattomaan kellonaikaan pyhäaamuna, kun ei muunlainen hengitteleminen oikein luonnistunut. Krääh.
Hyvää isänpäivää, jos tänne ketään isiä eksyy!
Pipot ovat siis edelleen jonkinlaisessa muodissa, jos on uskominen TOP:n teineihin. Molemmat meinaan kulkevat Talossa pipo päässä, vaikkei sitten muuten vaatetta juuri olekaan (esim. Isompi kulkee vaimarissa ja shortseissa). Eli Talossa on kyllä ihan lämmin, pipo on muuten vaan niin kiva. Tai siis "ihan meedium".
Tämä huvittaa mua ja kun näin eteisen nurkassa laatikon, jossa niitä pipoja kesäsäilötään, tuli tietty mieleeni loistoidea: perheselvie!
Iskin TM:lle käteen pipon ja vedin sellaisen myös itselleni päähäni. Houkuttelin Isomman alakertaan tilauspitsalla ja kuva saatiin kuin saatiinkin Pienimmän vastaanharomisesta huolimatta otettua. Lisäksi siitä tuli oikeasti hauska: TM:llä punainen HIFK -pipo, meikäläisellä keltainen Paavo Pesusieni -pipo (ja päällä pipoon sointuva keltainen Brasilian Fifa World Cup 2014 -paita), Isommalla niin ikään punainen Liverpool -pipo ja Pienimmällä tyylikäs kokoharmaa pipo ilman älyttömiä kuvia tai logoja.
Koska tilanne nauratti niitä, jotka sen hassuuden ymmärsivät, oli kuvassa vain yksi punalakkinen grumpy-tonttu. Arvannette kuka. Tulisi kyllä hyvä joulukortti siitä kuvasta.
JälkiMärinät:
Isompi: "Katokin, ettet lähetä sitä kuvaa kenellekään, tai mä hakkaan sut."
:D
***
Pakko oli nousta höyryhengittelemään tähän jumalattomaan kellonaikaan pyhäaamuna, kun ei muunlainen hengitteleminen oikein luonnistunut. Krääh.
Hyvää isänpäivää, jos tänne ketään isiä eksyy!
lauantai 12. marraskuuta 2016
hämmentävää
Räkätauti herättää tasaisin väliajoin läpi yön, mutta siitä huolimatta uni on karussa jo ennen kuutta. Lauantaiaamuna. Mikä vääryys. Toisaalta nukuttikin jo yhdeksän aikaan illalla, mutta siltikin luulisi pätkäyön venyttävän aamua. Ei venytä.
Joten parempi nousta, keittää teetä, sytyttää kynttilät ja kerätä kuivuneet vaatteet pinoihin. Avata läppäri ja katsoa, mitä blogiystäville kuuluu.
Nykyään tiedänkin tarkemmin blogiystävieni kuulumiset maailmalta ja kotomaan perukoilta kuin niiden 'oikeiden' ystävien tästä parinkymmenen kilometrin säteeltä. Hämmentävää. Ja surullista.
Olen kyllä yrittänyt pitää yhteyttä soittamalla ja tavattukin on silloin tällöin, mutta kun tilanne on muuttunut siksi, että se olen aina minä, joka soitan, kysyn kuulumisia ja ehdotan tapaamista - harvoin, mutta kuitenkin -, niin alkaa pikkuhiljaa yhteydenottohalut hiipua. Ei vain kiinnosta ja jaksa enää. Jos ei niitä toisiakaan näytä kerran kiinnostavan.
Hyvä minussa heristää sormeaan ja sanoo, että nyt olen pikkumainen ja kiukutteleva. Ehkä niin, mutta jos naapurin rouva alkaa tuntua läheisemmältä kuin vuosikymmenten takaiset 'hyvät ystävät', niin on pikkumaisuudenkin uhalla ehkä sittenkin parempi lähteä naapurin rouvan kanssa tuulettavalle metsäkävelylle kuin yrittää väkisin - ja yksipuolisesti - pitää kiinni vanhoista tuttavuuksista. Kaipa he sitten ottavat yhteyttä, kun parhaaksi näkevät.
JälkiMärinät:
Katossa oleva kärpänen alkoi piipittää heti kuuden jälkeen aamulla. Ihan pyytämättä ja yllättäen. Onneksi olin jo hereillä.
Kiipesin tuolille ja irrotin kärpäsen sekä sen sisällä olevat kolme (!!) isoa nappiparistoa. Yllättäen piipahti vielä muutaman kerran kädessäni, vaikka virtalähteet oli jo poistettu. Outo kärpänen. Täytyy ostaa sille lisää energiaa.
Joten parempi nousta, keittää teetä, sytyttää kynttilät ja kerätä kuivuneet vaatteet pinoihin. Avata läppäri ja katsoa, mitä blogiystäville kuuluu.
Nykyään tiedänkin tarkemmin blogiystävieni kuulumiset maailmalta ja kotomaan perukoilta kuin niiden 'oikeiden' ystävien tästä parinkymmenen kilometrin säteeltä. Hämmentävää. Ja surullista.
Olen kyllä yrittänyt pitää yhteyttä soittamalla ja tavattukin on silloin tällöin, mutta kun tilanne on muuttunut siksi, että se olen aina minä, joka soitan, kysyn kuulumisia ja ehdotan tapaamista - harvoin, mutta kuitenkin -, niin alkaa pikkuhiljaa yhteydenottohalut hiipua. Ei vain kiinnosta ja jaksa enää. Jos ei niitä toisiakaan näytä kerran kiinnostavan.
Hyvä minussa heristää sormeaan ja sanoo, että nyt olen pikkumainen ja kiukutteleva. Ehkä niin, mutta jos naapurin rouva alkaa tuntua läheisemmältä kuin vuosikymmenten takaiset 'hyvät ystävät', niin on pikkumaisuudenkin uhalla ehkä sittenkin parempi lähteä naapurin rouvan kanssa tuulettavalle metsäkävelylle kuin yrittää väkisin - ja yksipuolisesti - pitää kiinni vanhoista tuttavuuksista. Kaipa he sitten ottavat yhteyttä, kun parhaaksi näkevät.
JälkiMärinät:
Katossa oleva kärpänen alkoi piipittää heti kuuden jälkeen aamulla. Ihan pyytämättä ja yllättäen. Onneksi olin jo hereillä.
Kiipesin tuolille ja irrotin kärpäsen sekä sen sisällä olevat kolme (!!) isoa nappiparistoa. Yllättäen piipahti vielä muutaman kerran kädessäni, vaikka virtalähteet oli jo poistettu. Outo kärpänen. Täytyy ostaa sille lisää energiaa.
perjantai 11. marraskuuta 2016
puolivillaisuutta
Kyllä se plunssa sieltä sitten tuli. Pakko oli eilen lähteä kesken päivän kotiin. Tai pakko ja pakko... Työkaverit sen verran mulkoilivat ja tekivät isoja kaarroksia meikäläisen tullessa vastaan, että päätin armahtaa työyhteisön. En kyllä muista, milloin viimeksi olisin luovuttanut kesken päivän. No, jos tämä nyt sitten tästä helpottuisi, kun saan levätä.
Sen verran olo korpesi, että se ärsytti hermoakin. Ja jos hermo on jo valmiiksi ärsytetty, ei tarvita kuin syy, niin siitä se sitten lähtee.
Bussia - joka perkele oli viisi minuuttia myöhässä (kyllä, sekin ärsyttää siinä vaiheessa, kun muutenkin vilustaa, mutta että vielä tuulee ja tuiskuaa - katoksistahan ei ole minkään valtakunnan suojaa tuulen suunnasta riippumatta) - ajoi baltin oloinen kuski, joka näpytteli Ihan Koko Ajan kännykkäänsä.
Joo, pienemmästäkin on hermo mennyt. Katselin sitä muutamia pysäkinvälejä, mutta kun ei näyttänyt tulevan viestittelystä loppua, nostin perperini penkistä, vilkaisin vasenta kättään (KÄNNYKKÄ!!) ja sanoin kuuluvalla ja vatun vihaisella äänellä, että "kännykkä pois, kun ajat!".
Uskotteko, että lähti nopeasti nynny taskuun. Naaman ilmeensä oli kyrsiintynyt, mutta ei olisi voinut meikäläistä vähempää kiinnostaa. Tosin jos olisi edes teeskennellyt noloa, niin en ehkä olisi laittanut reklamaatiota HSL:lle, mutta kun vielä viitsi nyrpistellä, niin tietty näpyttelin valituksen matkaan per heti. Eläköön, Hupsu - älyisä puhelimeni!
Eikä ole ensimmäinen kerta tuolla linjalla, kun samasta asiasta valitan. Nyt tosin oli vielä liukastakin. Tiedä, mihin ojaan vielä oltaisi päädytty. Mutta ei siinä vielä kaikki.
Matkan kruunasi ehdottomasti se kolmen hengen porukka - nainen ja kaksi miestä -, joka parkkeerasi itsensä takapenkkiin ja aloitti sellaisen älämölökeskustelun, joka ei olisi voinut vähempää kiinnostaa sekään meikäläistä. Ja ilmeistä päätellen muitakaan kanssamatkustajia.
Hetken päästä se nainen alkoi huutaa kuskia ja tormasi sieltä takaa kuin joku helvetin virtahepo kuskin luokysymään KAELOTTAMAAN, että "Meidän pitää jäädä pois Oulunkylän ostarilla, eihän tää vielä ollut Oulunkylän ostari ?... No, sitähän mäkin sanoin. Kerro sitten, kun tullaan Oulunkylän ostarille."
Voihan vattu, etten paremmin sano.
Tietämättömille maakuntaan voin kertoa, että tää Tsadi on siitä kiva mesta, ettei täällä kertakaikkiaan voi eksyä, vaikka yrittäisikin. Jokaisessa mutkassa tai tienhaarassa on meinaan iso kyltti, joka kertoo, missä olet ja jos tonne suuntaan lähdet, niin mihin tulet. Eli ei tarvitse kuin vilaista ympärilleen, niin tietää, ettei olla lähelläkään sitä hemmetin Oulunkylää ja sen kirottua ostaria.
Teki mieli sanoa, että pikkasen vähemmän tota viinaa ennen puoltapäivää helpottaa kummasti ympäristön hahmottamista. Tyydyin kuitenkin mulkoilemaan niitä leopardipöksyjä pitkin nenän vartta jäädessäni pois.
Ja koska Suomessa on niin harvoin talvi ja lunta, niin luonnollisestikin se yllättää ja siten kaikkien muidenkin bussilinjojen aikataulut kusee ihan kintuille. En ihmettelisi, jos saan keuhkokuumeen tähän kaupan päälle.
JälkiMärinät:
Inkivääriä, hunajaa, sitruunaa, cayennepippuria ja kuumaa vettä kupissa. Valkosipulia leivänpäällä ja kanelia hunajassa. Ja jos ei tauti lähde, niin ainakin se haisee hyvältä.
***
Nyt aamulla olo on eilistäkin surkeampi. Paskamaista.
Sen verran olo korpesi, että se ärsytti hermoakin. Ja jos hermo on jo valmiiksi ärsytetty, ei tarvita kuin syy, niin siitä se sitten lähtee.
Bussia - joka perkele oli viisi minuuttia myöhässä (kyllä, sekin ärsyttää siinä vaiheessa, kun muutenkin vilustaa, mutta että vielä tuulee ja tuiskuaa - katoksistahan ei ole minkään valtakunnan suojaa tuulen suunnasta riippumatta) - ajoi baltin oloinen kuski, joka näpytteli Ihan Koko Ajan kännykkäänsä.
Joo, pienemmästäkin on hermo mennyt. Katselin sitä muutamia pysäkinvälejä, mutta kun ei näyttänyt tulevan viestittelystä loppua, nostin perperini penkistä, vilkaisin vasenta kättään (KÄNNYKKÄ!!) ja sanoin kuuluvalla ja vatun vihaisella äänellä, että "kännykkä pois, kun ajat!".
Uskotteko, että lähti nopeasti nynny taskuun. Naaman ilmeensä oli kyrsiintynyt, mutta ei olisi voinut meikäläistä vähempää kiinnostaa. Tosin jos olisi edes teeskennellyt noloa, niin en ehkä olisi laittanut reklamaatiota HSL:lle, mutta kun vielä viitsi nyrpistellä, niin tietty näpyttelin valituksen matkaan per heti. Eläköön, Hupsu - älyisä puhelimeni!
Eikä ole ensimmäinen kerta tuolla linjalla, kun samasta asiasta valitan. Nyt tosin oli vielä liukastakin. Tiedä, mihin ojaan vielä oltaisi päädytty. Mutta ei siinä vielä kaikki.
Matkan kruunasi ehdottomasti se kolmen hengen porukka - nainen ja kaksi miestä -, joka parkkeerasi itsensä takapenkkiin ja aloitti sellaisen älämölökeskustelun, joka ei olisi voinut vähempää kiinnostaa sekään meikäläistä. Ja ilmeistä päätellen muitakaan kanssamatkustajia.
Hetken päästä se nainen alkoi huutaa kuskia ja tormasi sieltä takaa kuin joku helvetin virtahepo kuskin luo
Voihan vattu, etten paremmin sano.
Tietämättömille maakuntaan voin kertoa, että tää Tsadi on siitä kiva mesta, ettei täällä kertakaikkiaan voi eksyä, vaikka yrittäisikin. Jokaisessa mutkassa tai tienhaarassa on meinaan iso kyltti, joka kertoo, missä olet ja jos tonne suuntaan lähdet, niin mihin tulet. Eli ei tarvitse kuin vilaista ympärilleen, niin tietää, ettei olla lähelläkään sitä hemmetin Oulunkylää ja sen kirottua ostaria.
Teki mieli sanoa, että pikkasen vähemmän tota viinaa ennen puoltapäivää helpottaa kummasti ympäristön hahmottamista. Tyydyin kuitenkin mulkoilemaan niitä leopardipöksyjä pitkin nenän vartta jäädessäni pois.
Ja koska Suomessa on niin harvoin talvi ja lunta, niin luonnollisestikin se yllättää ja siten kaikkien muidenkin bussilinjojen aikataulut kusee ihan kintuille. En ihmettelisi, jos saan keuhkokuumeen tähän kaupan päälle.
JälkiMärinät:
Inkivääriä, hunajaa, sitruunaa, cayennepippuria ja kuumaa vettä kupissa. Valkosipulia leivänpäällä ja kanelia hunajassa. Ja jos ei tauti lähde, niin ainakin se haisee hyvältä.
***
Nyt aamulla olo on eilistäkin surkeampi. Paskamaista.
torstai 10. marraskuuta 2016
inspireeraus
Tämä järjetön lumen tulo inspiroi meikäläisen joulufiiliksiin. Jossa mielentilassa tsekkasin kuntoon osoitelistani, osoitetarrat sekä hlöluettelon tulevan joulun korteille.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Paitsi kortit, jotka on kokonaan tehty. Täytyy vain käydä ostamassa kirjekuoria.
JälkiMärinät:
mä: "Nyt kyllä siivoot tän huoneesi! Heti!"
Isompi: "Mikä nyt on? Onko lähtö johonkin?"
mä: "Hengenlähtö on kohta, jos ei ala lapa liikkua."
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Paitsi kortit, jotka on kokonaan tehty. Täytyy vain käydä ostamassa kirjekuoria.
JälkiMärinät:
mä: "Nyt kyllä siivoot tän huoneesi! Heti!"
Isompi: "Mikä nyt on? Onko lähtö johonkin?"
mä: "Hengenlähtö on kohta, jos ei ala lapa liikkua."
keskiviikko 9. marraskuuta 2016
ällistellään täältä kaukaa
Ainahan on tiedetty, että Jenkkilässä on todella paljon niitä, joille on jaettu sillä pienimmällä kauhalla ja jotka kuvittelevat, ettei maailmassa muita olekaan. Niitä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä muu maailma heistä ajattelee. Niitä, jotka kuvittelevat olevansa turvassa kaikelta, koska ovat Jenkkilän kansalaisia.
Mutta täytyy kyllä sanoa, etten ihan näin pöljiksi heitä siltikään uskonut. Ihan käsittämätöntä. Ei vain mene tajuntaan.
Ainoa erittäin pieni toivon säde on se, että kyllähän sitä Reaganinkin valintaa aikoinaan ällisteltiin ja pelättiinkin. Tosin silloin toisella puolella maapalloa oli vallankahvassa Gorbatsov. Kohta näyttää molemmissa kulmissa olevan täysi... valitse itse.
Hullu hullu maailma.
JälkiMärinät:
Epäinhimillisyyden uhallakin täytyy vain toivoa, että äijä ryssii homman niin pahasti jo alkumetreillä, että joku totaalisen epätoivoinen ja suivaantunut siirtää hänet syrjään. Tavalla tai toisella.
Mutta täytyy kyllä sanoa, etten ihan näin pöljiksi heitä siltikään uskonut. Ihan käsittämätöntä. Ei vain mene tajuntaan.
Ainoa erittäin pieni toivon säde on se, että kyllähän sitä Reaganinkin valintaa aikoinaan ällisteltiin ja pelättiinkin. Tosin silloin toisella puolella maapalloa oli vallankahvassa Gorbatsov. Kohta näyttää molemmissa kulmissa olevan täysi... valitse itse.
Hullu hullu maailma.
JälkiMärinät:
Epäinhimillisyyden uhallakin täytyy vain toivoa, että äijä ryssii homman niin pahasti jo alkumetreillä, että joku totaalisen epätoivoinen ja suivaantunut siirtää hänet syrjään. Tavalla tai toisella.
tiistai 8. marraskuuta 2016
talvi
On se osaltaan kyllä pukeutumiskysymyskin, ei auta. Meinaan, jos pakkasta on 6-7 astetta, tuulee ja lunta vihmoo naamaa, mutta jos on Anopilta perintönä saatu toppatakki päällä, ei ole kylmä. Eikä potuta.
Siksi oli helppo aamulla hymyillä klo 6 aikaan Juhalle - Hgin kaupungin katujen kunnossapito-osaston poitsulle -, joka tuli kaverinsa kanssa kolaamaan bussipysäkkiä aurauksen jälkeen. Ja Juhakin hymyili minulle. Toivotettiin toisillemme iloiset hyvät huomenet huolimatta siitä jumalattomasta kelloajasta, jolloin hän oli jo töissä ja minäkin vankasti matkalla kaivokselle.
Ilman lunta ja yöllistä myräkkää emme olisi kohdanneet. Eli ei niin suurta 'pahaa', ettei jotain hyvääkin.
JälkiMärinät:
Pienin on kunnostautunut koulussa saamalla hyviä numeroita kokeista sekä kehuja Wilman kautta. Lisäksi ulkoilu maistuu, vaikka tuo sää ei välttämättä niin kutsuva olekaan. Olen iloinen ja ylpeä.
Isompi on kunnostautunut myös koulussa, mutta vähän toisella tavalla, meinaan kansallisessa kisassa. Viimeinen finaalirypistys on vielä edessä joulukuussa. Jännittävää.
Siksi oli helppo aamulla hymyillä klo 6 aikaan Juhalle - Hgin kaupungin katujen kunnossapito-osaston poitsulle -, joka tuli kaverinsa kanssa kolaamaan bussipysäkkiä aurauksen jälkeen. Ja Juhakin hymyili minulle. Toivotettiin toisillemme iloiset hyvät huomenet huolimatta siitä jumalattomasta kelloajasta, jolloin hän oli jo töissä ja minäkin vankasti matkalla kaivokselle.
Ilman lunta ja yöllistä myräkkää emme olisi kohdanneet. Eli ei niin suurta 'pahaa', ettei jotain hyvääkin.
JälkiMärinät:
Pienin on kunnostautunut koulussa saamalla hyviä numeroita kokeista sekä kehuja Wilman kautta. Lisäksi ulkoilu maistuu, vaikka tuo sää ei välttämättä niin kutsuva olekaan. Olen iloinen ja ylpeä.
Isompi on kunnostautunut myös koulussa, mutta vähän toisella tavalla, meinaan kansallisessa kisassa. Viimeinen finaalirypistys on vielä edessä joulukuussa. Jännittävää.
sunnuntai 6. marraskuuta 2016
aamun kauheus
Aamut ovat pahimpia. Vaikka yö olisikin mennyt hyvin, niin aamulla herätessä kaikki möröt kuitenkin odottavat sängyn vierellä valmiina ahdistamaan puolustuskyvyttömän vastaheränneen nurkkaan. Epäreilua.
JälkiMärinät:
Eilen käveltiin Muorin kanssa haudoille. Onneksi olin laittanut Isomman vanhan takin päälleni, muuten olisin jäätynyt kalikaksi, Ei sillä, että olisi niin kylmä ollut, mutta kun se oli sellaista köpöttelyä, että meinasi alkaa vilustaa.
Haudoilla tavattiinkin sitten sattumalta puolisukua. Siis ihan hengissä olevia. Mikä oli hyvä, koska saimme opastuksen haudalle, jossa emme olleet vielä käyneet. Nyt tietää senkin kiven paikan.
Koska päivä oli ollut puuhakas (vaatteiden pesua, imurointia, vessan pesua, ruuan laittoa), ilta menikin sitten rattoisasti Downshiftaajia katsellessa. Aloitin sarjan ihan perinteisesti telkkarista, mutta kun unohdin seuraavani sitä ja yksi jakso jäi välistä, siirryin Areenan puolelle ja sieltä sen sitten katsoin pois kuleksimasta. Eli tykkäsin.
Kohta pitää suunnata kirkolle lauluhommiin. Kurkku tuntuu karhealta ja nenässäkin on tukkoisuutta. Varmaa tulossa takaisin se viimeviikkoinen plunssa. Ärsyttävää.
JälkiMärinät:
Eilen käveltiin Muorin kanssa haudoille. Onneksi olin laittanut Isomman vanhan takin päälleni, muuten olisin jäätynyt kalikaksi, Ei sillä, että olisi niin kylmä ollut, mutta kun se oli sellaista köpöttelyä, että meinasi alkaa vilustaa.
Haudoilla tavattiinkin sitten sattumalta puolisukua. Siis ihan hengissä olevia. Mikä oli hyvä, koska saimme opastuksen haudalle, jossa emme olleet vielä käyneet. Nyt tietää senkin kiven paikan.
Koska päivä oli ollut puuhakas (vaatteiden pesua, imurointia, vessan pesua, ruuan laittoa), ilta menikin sitten rattoisasti Downshiftaajia katsellessa. Aloitin sarjan ihan perinteisesti telkkarista, mutta kun unohdin seuraavani sitä ja yksi jakso jäi välistä, siirryin Areenan puolelle ja sieltä sen sitten katsoin pois kuleksimasta. Eli tykkäsin.
Kohta pitää suunnata kirkolle lauluhommiin. Kurkku tuntuu karhealta ja nenässäkin on tukkoisuutta. Varmaa tulossa takaisin se viimeviikkoinen plunssa. Ärsyttävää.
lauantai 5. marraskuuta 2016
vanhus ja uni
Oltiin eilen tuttujen mukavien ihmisten kanssa iltatilaisuudessa hienossa ravintolassa. Hauskaa oli ja ruoka oli erittäin hyvää. Juomaakin riitti, jopa liiaksi siinä mielessä, että meinasi jäädä juomatta.
En tiedä, oliko ruuassa jotain, mutta meikäläiselle tuli siitä hieman huono olo, vaikken itseäni turpoksiin syönytkään. Alkoi väsyttääkin jo tosi aikaisin. Samaa tuntuivat sanovan muutkin: väsyttää, pitää lähteä kotiin.
Minäkin olin kotona jo pian puolen yön jälkeen ja nukuinkin sen 7,5 tuntia, jota enempään en vain nähtävästi kykene, vaikkei mitään heräämisvelvoitetta olisikaan. Ja edelleenkin on pakissa hieman outo tunne. Toivon todella, ettei ruuassa ollut mitään epäilyttävää.
Nenäkin tukostaa. Onkohan se viimeviikkoinen plunssa tulossa takaisin? Tai joku sen ikävistä kavereista.
JälkiMärinät:
TM lähti Kesäpaikalle sahaamaan ensi talven polttopuita. Kyllä on onni omistaa kaukaa viisas mies.
Mitäköhän sitä tekisi näin Pyhäinpäivän ratoksi? Voisin kävellä haudoille. Tai mennä iltakirkkoon. Ehkä kaivan joulukortit esiin ja laitan ne lähtövalmiiksi.
En tiedä, oliko ruuassa jotain, mutta meikäläiselle tuli siitä hieman huono olo, vaikken itseäni turpoksiin syönytkään. Alkoi väsyttääkin jo tosi aikaisin. Samaa tuntuivat sanovan muutkin: väsyttää, pitää lähteä kotiin.
Minäkin olin kotona jo pian puolen yön jälkeen ja nukuinkin sen 7,5 tuntia, jota enempään en vain nähtävästi kykene, vaikkei mitään heräämisvelvoitetta olisikaan. Ja edelleenkin on pakissa hieman outo tunne. Toivon todella, ettei ruuassa ollut mitään epäilyttävää.
Nenäkin tukostaa. Onkohan se viimeviikkoinen plunssa tulossa takaisin? Tai joku sen ikävistä kavereista.
JälkiMärinät:
TM lähti Kesäpaikalle sahaamaan ensi talven polttopuita. Kyllä on onni omistaa kaukaa viisas mies.
Mitäköhän sitä tekisi näin Pyhäinpäivän ratoksi? Voisin kävellä haudoille. Tai mennä iltakirkkoon. Ehkä kaivan joulukortit esiin ja laitan ne lähtövalmiiksi.
perjantai 4. marraskuuta 2016
löylykeskustelu
Isompi: "Meillä tehtiin koulussa sellanen ammatinvalintatesti."
mä: "No, mikä susta tulee isona?"
Isompi: "Se siinä olikin vaikeus, kun mua ei oikein kiinnosta mikään. Oli vähän vaikee vastata."
mä: "Kai sä nyt jonkun tuloksen sait."
Isompi: "No, ekaksi siihen tuli yrittäjä."
mä: "Yrittäjä ?!! Toisaalta oothan sä kova yrittämään. Aina yrität ---"
Isompi ja mä yhteen ääneen: "--- lusmuilla kaikesta."
:D
Kyllä kana munansa tuntee.
***
Hauskaa viikonloppua kaikille!
JälkiMärinät:
Toiseksi oli tullut kalastaja (tiedustelin, oliko kenties kysytty lempiruokaa) ja kolmanneksi hotelliemäntä.
Toi kakkonen on hyvä. Etenkin jos musta tulee se kalatalousneuvoja.
mä: "No, mikä susta tulee isona?"
Isompi: "Se siinä olikin vaikeus, kun mua ei oikein kiinnosta mikään. Oli vähän vaikee vastata."
mä: "Kai sä nyt jonkun tuloksen sait."
Isompi: "No, ekaksi siihen tuli yrittäjä."
mä: "Yrittäjä ?!! Toisaalta oothan sä kova yrittämään. Aina yrität ---"
Isompi ja mä yhteen ääneen: "--- lusmuilla kaikesta."
:D
Kyllä kana munansa tuntee.
***
Hauskaa viikonloppua kaikille!
JälkiMärinät:
Toiseksi oli tullut kalastaja (tiedustelin, oliko kenties kysytty lempiruokaa) ja kolmanneksi hotelliemäntä.
Toi kakkonen on hyvä. Etenkin jos musta tulee se kalatalousneuvoja.
torstai 3. marraskuuta 2016
mielipide
Eilislööppi (IL):
Korkein oikeus hylkäsi Auerin purkuhakemuksen - seksuaalirikostuomio jää voimaan
***
Syytetty on sitä mieltä, että poliisi on tämän asian takana ennakkokäsityksineen ynnä muineen.
Minä olen sitä mieltä, että suomalainen poliisi on erittäin pätevä toimissaan ja tutkimuksissaan. Ketään ei taatusti Suomessa tuomita syyttömänä. Eli syytetty puhuu paskaa, kun sanoo, ettei ole näihin tekoihin syyllinen, josta sai tuomion. Ja jos kykenee ko. oksettaviin tekoihin, kykenee varmasti muuhunkin. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
JälkiMärinät:
Lumimyräkkä alkoi eilen iltapäivästä. Ei sitä nyt ihan tolkuttomasti tullut, mutta se tuli pöllyten. Meikäläinen lähti heti harjoittelemaan 'liukkaan'kelin ajoa - käytiin tilaamassa Pienimmälle uudet silmälasit -, kun TM oli pyhänä vaihtanut kitkat Masaan.
No, ehkä jonkun mielestä siellä oli niin liukas, että täytyi ajaa toisen pahteriin ja aiheuttaa samaisen kääk-lehden otsikoiden mukaisen 'kaaoksen', mutta meikäläinen ei sellaista huomannut. Hissunkissun mentiin sulassa sovussa 1-Kehää pitkin pahimpaan ruuhka-aikaan ja hyvin veti. Kukaan ei hökköillyt ja sivusta tulevatkin päästettiin mukaan kisaan.
Kuinkakohan kauan etukäteen se lumisade pitäisi ilmoittaa tulevaksi, ettei se enää yllättäisi ketään? Riittääkö, jos juhannuksena kertoo?
Korkein oikeus hylkäsi Auerin purkuhakemuksen - seksuaalirikostuomio jää voimaan
***
Syytetty on sitä mieltä, että poliisi on tämän asian takana ennakkokäsityksineen ynnä muineen.
Minä olen sitä mieltä, että suomalainen poliisi on erittäin pätevä toimissaan ja tutkimuksissaan. Ketään ei taatusti Suomessa tuomita syyttömänä. Eli syytetty puhuu paskaa, kun sanoo, ettei ole näihin tekoihin syyllinen, josta sai tuomion. Ja jos kykenee ko. oksettaviin tekoihin, kykenee varmasti muuhunkin. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
JälkiMärinät:
Lumimyräkkä alkoi eilen iltapäivästä. Ei sitä nyt ihan tolkuttomasti tullut, mutta se tuli pöllyten. Meikäläinen lähti heti harjoittelemaan 'liukkaan'kelin ajoa - käytiin tilaamassa Pienimmälle uudet silmälasit -, kun TM oli pyhänä vaihtanut kitkat Masaan.
No, ehkä jonkun mielestä siellä oli niin liukas, että täytyi ajaa toisen pahteriin ja aiheuttaa samaisen kääk-lehden otsikoiden mukaisen 'kaaoksen', mutta meikäläinen ei sellaista huomannut. Hissunkissun mentiin sulassa sovussa 1-Kehää pitkin pahimpaan ruuhka-aikaan ja hyvin veti. Kukaan ei hökköillyt ja sivusta tulevatkin päästettiin mukaan kisaan.
Kuinkakohan kauan etukäteen se lumisade pitäisi ilmoittaa tulevaksi, ettei se enää yllättäisi ketään? Riittääkö, jos juhannuksena kertoo?
keskiviikko 2. marraskuuta 2016
katastrofin ohitus
Viittaan otsikolla 11.9. postattuu kirjoitukseen ("laskeutuminen 2000-luvulle"), jossa sulkulauseessa mainitsen, että Hupsu (= kännykkä) pelasti minut ja kaverini 99varmalta sydäriltä.
Homma meni siis niin, että pyysin Isompaa apuun kalenteri-asiassa. Isompi Kuuklen suosijana latasi Hupsuun tietty Kuuklen version kalenterista (ja hemmetin hyvä niin!).
Avattuani kalenterin ihmettelin, että mitenkäs siinä näkyy jo meidän kanadanreissun lähtö- ja tulopäivä... Isompi sanoi, että se nappaa ne tiedot jostain gmailin sähköpostista, jossa näitä matkatietoja on, ja päivittää ne tiedot valmiiksi.
Olin luonnollisestikin ihan tuhannen ällistynyt, että onpas pirun fiksu vehje ja systeemi. Vaikka olikin sen tulopäivän päivittänyt väärälle päivälle.
Hmm...?
Hetki - ei kovin pitkä, vaikka sitä ehkä onkin vaikea uskoa - meni ennen kuin älyn valo kirkastui korvien välissä ja paniikissa lähdin hakemaan lentotietoja lipuista.
Juu. Väärälle päivälle oli varattu paluulento. Jotenkin varmasti oli aikaero sotkenut meidän ajatukset ihan totaalisesti ja paluupäivä olikin yhtä myöhempi kuin päärevohkalla.
Myönnän, että polvissa notkahti, mutta ei siinä muuta kuin soittamaan ja jakamaan ilosanomaa kaverille, joka myös päästeli muutaman pärisevän kuullessaan tilanteen. Sovittiin treffit hänen luokseen ja varattiin sitten yksi hotelliyö lisää Torontossa, koska helpompi se oli tehdä kuin lähteä värkkäämään lentopäivää. Ja kuka nyt ei yhtä ylimääräistä lomapäiväänsä viettäisi mielellään Torontossa.
Kun sitten matkan lopulla hotellissa selitettiin tilanne, ei meidän edes tarvinnut vaihtaa hotellihuonetta viimeiseksi yöksi. Eipä tarvinnut raahata kamoja edestakaisin.
Joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Kiitos Hupsun. Ja Isomman.
JälkiMärinät:
Sitä nyt sitten tuli. Lunta. Taitaa olla vielä pahin myräkkä edessä, kun vasta sentti on maassa. Tuuli on ainakin ihan kammottava. Hrrr.
Homma meni siis niin, että pyysin Isompaa apuun kalenteri-asiassa. Isompi Kuuklen suosijana latasi Hupsuun tietty Kuuklen version kalenterista (ja hemmetin hyvä niin!).
Avattuani kalenterin ihmettelin, että mitenkäs siinä näkyy jo meidän kanadanreissun lähtö- ja tulopäivä... Isompi sanoi, että se nappaa ne tiedot jostain gmailin sähköpostista, jossa näitä matkatietoja on, ja päivittää ne tiedot valmiiksi.
Olin luonnollisestikin ihan tuhannen ällistynyt, että onpas pirun fiksu vehje ja systeemi. Vaikka olikin sen tulopäivän päivittänyt väärälle päivälle.
Hmm...?
Hetki - ei kovin pitkä, vaikka sitä ehkä onkin vaikea uskoa - meni ennen kuin älyn valo kirkastui korvien välissä ja paniikissa lähdin hakemaan lentotietoja lipuista.
Juu. Väärälle päivälle oli varattu paluulento. Jotenkin varmasti oli aikaero sotkenut meidän ajatukset ihan totaalisesti ja paluupäivä olikin yhtä myöhempi kuin päärevohkalla.
Myönnän, että polvissa notkahti, mutta ei siinä muuta kuin soittamaan ja jakamaan ilosanomaa kaverille, joka myös päästeli muutaman pärisevän kuullessaan tilanteen. Sovittiin treffit hänen luokseen ja varattiin sitten yksi hotelliyö lisää Torontossa, koska helpompi se oli tehdä kuin lähteä värkkäämään lentopäivää. Ja kuka nyt ei yhtä ylimääräistä lomapäiväänsä viettäisi mielellään Torontossa.
Kun sitten matkan lopulla hotellissa selitettiin tilanne, ei meidän edes tarvinnut vaihtaa hotellihuonetta viimeiseksi yöksi. Eipä tarvinnut raahata kamoja edestakaisin.
Joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Kiitos Hupsun. Ja Isomman.
JälkiMärinät:
Sitä nyt sitten tuli. Lunta. Taitaa olla vielä pahin myräkkä edessä, kun vasta sentti on maassa. Tuuli on ainakin ihan kammottava. Hrrr.
tiistai 1. marraskuuta 2016
talvi pulkassa
Eli siis varastossa. Puut.
Haettiin viikonloppuna TM:n kanssa Kesäpaikalta talven polttopuut.
Kivaa puuhaa tuollainen hyötyliikkuminen. Tietää roudanneensa halkoja, kun eri puolilla kroppelia jurnuttaa ja kurnuttaa.
***
Päivän epistola jää lyhyeksi, koska en voi kirjoittaa siitä, mitä mietin, koska muuten lukijani ampuvat minut aamunkoitteessa. Tai mahdollisesti hätäisimmät jo auringon laskiessa. Mälsää, mutta ymmärrettävää.
JälkiMärinät:
Meidän läski pihaorava kuolee taatusti sydän- ja verisuonitautiin. Se on jo nyt syönyt mökillisen lintujen siemeniä ja kaksi talipalloa eikä talvi ole vielä edes alkanut!
Haettiin viikonloppuna TM:n kanssa Kesäpaikalta talven polttopuut.
Kivaa puuhaa tuollainen hyötyliikkuminen. Tietää roudanneensa halkoja, kun eri puolilla kroppelia jurnuttaa ja kurnuttaa.
***
Päivän epistola jää lyhyeksi, koska en voi kirjoittaa siitä, mitä mietin, koska muuten lukijani ampuvat minut aamunkoitteessa. Tai mahdollisesti hätäisimmät jo auringon laskiessa. Mälsää, mutta ymmärrettävää.
JälkiMärinät:
Meidän läski pihaorava kuolee taatusti sydän- ja verisuonitautiin. Se on jo nyt syönyt mökillisen lintujen siemeniä ja kaksi talipalloa eikä talvi ole vielä edes alkanut!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)