lauantai 30. heinäkuuta 2016

maailmankaikkeuden surkein suunnistaja

Viime viikolla olin menossa vattuun ja päädyin sieneen. Tänään olin menossa sieneen ja päädyin vattuun. TM aina ihmetteleekin, että miten meikäläinen osaakin joka kerta lähteä tasan 180 astetta väärään suuntaan. Niin, sellainen minä olen.

Juu, vatussa olin ja täyden ämpärin kanssa tulin takaisin. Tarkennuksena, että kyse on siis nimenomaan villivadelmista eikä mistään puutarhakasvatetuista. Nyt pitäisi vaan jotenkin saada ne mahtumaan pakkaseen. TM kyllä sanoi, että huomenna mennään ostamaan toinen pakastin, muttei ehkä sentään kuitenkaan. Se meinaan tarkoittaisi muutakin mööbleeraamista enkä sellaiseen näillä lämpimillä innostu yhtään.

Tulomatkalla käytiin asentamassa Muorille uudet kiuaskivet. Samalla annoin hänelle reilun litran vadelmia. Helpotti hieman pakastusongelmaa. Osa kyllä syödään heti tuoreeltaan. Nam.

Eli ei mennyt hukkaan tämäkään Herran päivä.

JälkiMärinät:
Pakko oli vattupensailun jälkeen käydä uimassa meressä. Ihanasti vilvotti ja rauhoitti raapiutunutta ihoa käsivarsissa. Riisuutuessani huomasin, että alushousuissani oli ollut sekä v*ttu että v*ttu. Ei ihmekään sen rämpimisen jälkeen.

8 kommenttia:

  1. No voihan vattu, etten paremmin sano ;-)

    Mä just tulin sienestä ja kantarelleja tuli niin että pitää äitä lahjoa huomenna. Iltapalaksi on sienileipää, slurps!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vattu vasten v*ttua, pum pum..." Hohhoijaa... pikkasen väsynyttä...

      Sä oot selvästi parempi suunnistaja: menet sinne minne pitääkin. Onneksi anopilla oli kanttarelleja, joita mekin saatiin maistaa. :)

      Poista
    2. No mun sienipaikall vie suora tie ;-) Ja kun vähän ajettiin eteenpäin, olis löytynyt vahingossa vattujakin, mutta mä oon niin laiska ja hyttysarka että jäi toiseen kertaan niiden poimiminen!

      Poista
    3. Aijai! Vatut pitää poimia pois heti. Menevät niin nopeasti huonoiksi tai sitten 'vihollinen' korjaa ne omaan sankoonsa. :)

      Poista
  2. Sähän oot samanlainen suunnistaja kuin meikä. Onneksi vattupusikko alkaa heti tontin rajalta. Männä viikolla kävin yksin lakkasuolla, joka on ihan tien vieressä ja tosi tuttu paikka. Eksyin silti ja tulin sieltä aivan eri maisemaan.

    Pakko oli nauraa jälkimärinöille, oli miten väsynyttä tahansa :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi musta tuntuu, että olen eksyksissä, vaikka tiedän, etten ole. Kuten nyt vattupuskassakin: tie oli 2 metrin päässä, mutta kun en sitä ojasta nähnyt, niin huoli nousi pintaan. Olen hullu, tiedän.

      Se on tää kuumuus, mikä tekee jutuista ala-arvoisia. (Tai sitten ei.)

      Poista
  3. No mitäs väliä sillä on minne sitä suunnistaessaan päätyy, kun kerran kuitenkin saalista on tullut ihan sopivasti. Meidän taloudessa on kaksi pientä arkkupakastinta ja pieni kaappi-osa jääkaapin alla ja kaikki ovat ääriään myöten täynnä. Silti mies vielä haaveilee marjoista ja sienistä. HAH, sanon minä. Siellä ne ovat vanhatkin odottamassa käyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä totta, pääasia, että saalista saa. Vielä pitäisi karviasmarjat saalistaa pensaista.

      Ja meillä kyllä marjoja menee! Mun aamujurgurttihässäkässä sekä TM:llä hilloina sekä kiisseleissä. Täksi viikoksi tekikin eilen vadelmakiisseliä. Näyttää hyvältä, tarttee vissiin käydä hakemassa kaupasta vaniljajäätelöä...

      Poista