lauantai 2. heinäkuuta 2016

koskaan ei o hyvä

Kaikki, jotka ovat meikäläisen horinoita seuranneet sen seitsemän vuotta tietävät, että meikäläinen on aina kärsinyt kylmistä taka- ja etutassuista. Tuplavillasukat ovat jalassa öisin vuodet läpeensä, ei eroa suvella ja talvella. Paitsi nyt.

Nyt on takakäpälillä öisin niin kuuma, ettei meinaa saada nukutuksi. Ihan käsittämätön ilmiö! Pakko on potkia villasukat (ne yhdetkin) pois jaloista jo nukkumaan mennessä ja siltikin tuntuu tukalalta jalkaterissä. Kyllä on maailmankirjat sekaisin, ei voi muuta sanoa.

Eikä ole siis hyvä tämäkään tila, jos ei ole jääkalikkakäpälätkään. Ero on vaan siinä, että kylmät saa lämpimiksi ja sitten on hyvä, kun kuumia käpäliä ei saa kylmiksi millään. Tarttee varmaan ruveta nukkumaan keittovihannespussit (jäiset) sukissa.

JälkiMärinät:
Kesä on tehnyt sen, että Talossa on joltisenkin rauhallista. Teinejä ei Talossa paljoa näy, ei ainakaan hereillä, Pienintä tuskin edes nukkumassa, on ollut meinaan useamman yön tälla viikolla kaverillaan kuin kotona (pitää vissiin maksaa päivähoitomaksuja kaverin äidille).

Päivisin sitten luuhaavat ties missä. Isompi koulukavereineen on löytänyt kaupungin hiekkarannat ja he viettävätkin kylpyläelämää täysin rinnoin (palautuu oma teini-ikä tuoreena mieleen...) vapaapäivinään. Pienin on puolestaan kaverinsa kanssa kolunnut erilaisia vesi- ym. liikuntakeskuksia ja nyt ovat - kuulemma - osallistumassa Helsinki Pride -tapahtumaan kaupungilla.

Tämä aika tuli nopeammin kuin olin kuvitellutkaan. Hämmentävää. Parasta näissä meidän pilteissä on kuitenkin se, että heidät saa halutessaan aina kiinni puhelimella. Isompi muistaa jopa ilmoittaa, jos kännykän akku on loppumassa ja kenen kaverin puhelimesta saan hänet kiinni.

Tästä kiitollisena yritän hillitä itseni ja antaa heille myös vapautensa ja tilaisuuden harjoitella itsenäisyyttä. Soitan tai laitan tekstiviestin vasta kun olen itseni kanssa jo jonkin aikaa taistellut enkä enää millään kestä.

8 kommenttia:

  1. Pohojammaan plikka lähettää terveisiä! Esikoisen kanssa tänään ensimmäistä kertaa yhdessä terassilla, sidukoilla,molemmille omat...niin se aika kuluu. Autokin pihasta puuttuu tämän tästä kun kurvailee kesätöihinsä ja menoihinsa. :)

    -Heidi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihin se aika menee ? Jossain täytyy olla kasapäin hyvää, lähes käyttämätöntä aikaa.

      Terveiset myös sinne Pohojammaalle! :)

      Poista
  2. Minun vavvani on juuri lähdössä koko päiväksi huvipuistoon kaverinsa kanssa kahden. Olenkin kyllä parina viime kesänä tuntenut itseni jo hieman vanhaksi & vaivautuneeksi jonottaessani hänen kanssaan laitteisiin (vaikka niissä ajelusta kyllä tykkään itsekin), mutta silti tämä tuntuu taas yhdeltä Suurelta Virstanpylväältä.

    Minulla on teoria: aika varastoituu siihen ihmeelliseen poimuun, jonka vaikutuksesta lapseni ja vanhempani vanhenevat, mutta minä itse pysyn koko ajan samanikäisenä. Tai, kuten eräs ystäväni asian niin kovin osuvasti ilmaisi, ikää on aina vain se 20 vuotta, ja ne toiset 20 (ja risat) ovat elämänkokemusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvipuistot! Jälleen yksi syy iloita lasten kasvamisesta. En ole enää vuosikymmeniin pystynyt niissä kieputtimissa käymään, joten hyvä, että sekin vahtimisenriesa on poistunut.

      Sinä ja ystävänne olette kyllä asian ytimessä. :)

      Poista
  3. Sama täällä. Olen kanssa yleensä kylmäjalkainen, mutta ajoittain iskee varsinkin yöllä jalkojen kuumotus. Silloin tekisi mieli upottaa ne jääpaloja täynnä olevaan ämpäriin. Sihinä vain kuuluisi. Jos googletat aiheesta, sieltä löytyy vaikka minkälaista tautia, johon oire sopii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ehkä mä jätän kuuklettamiset. Jos ei oo kuolemaksi, niin turhaan vaan hermostun. Jos on, niin turhaa se silloinkin on. :D

      Poista
  4. Mulla on levottomat jalat, olleet aina. Jos oikein heilututtaa, niin talvella olen oikeasti mennyt pihalle lumihankeen hetkeksi ja kesällä suihkutellut jääkylmällä vedellä, auttaa yleensä just sen aikaa, että pystyy nukahtamaan :)

    VastaaPoista