keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

kirjoja ja kulttuuria (vaihteeksi)

Roope Lipasti Halkaisukirvesmies - elämä ja vähäisemmät teot.

Kerroin nauraneeni paljon lukiessani Lipastin kirjaa Rajanaapuri. Tämä toinen lukemani kirja koostuu tarinoista kirjailijan omasta elävästä elämästä ja nauroin - jos mahdollista - vieläkin enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Ja koska luin kirjaa kotona, töissä, bussissa ja mökillä, nauroin ääneen myös näissä paikoissa sillä seurauksella, että kanssakulkijatkin alkoivat nauraa. Siis jos eivät katsoneet pahasti. Täytyy vissiin lopettaa Lipastin lukeminen julkisilla paikoilla. Muuten en kyllä lopeta.

Heli Laaksonen Lähtisiks föli?

Ihana elämänmakuinen pohdiskelu- ja tarinakirja, jota piti lukea hitaasti, jotta kuulisi murteen kaikki herkulliset vivahteet. Suosittelen ja kannatan lämpimästi Helin mielipidettä samanparisista sukista: sulaa hullutusta. Eläköön eriparisukat! (Joita minäkin olen käyttänyt jo vuosia, kun aina vain ei paria löydy ja sukat - ne yksinäiset - ovat kuitenkin vielä täysin kurantteja.) Kirjan ehkä hauskin luku oli Mitä mää tiärän Enontekiöst? Nauroin sitä toisenkin kerran putkeen.

Heli Laaksonen Sekaherelmäpuu - kolumnei.

Jos tykkää ensimmäisestä itselle tuntemattoman kirjailijan kirjasta, pitää lukea toinen varmistaakseen, ettei kyseessä ollut vain onnenkantamoinen kirjailijan - ja lukijan - osalta. Eli. No, ei ollut. Helin kolumnit olivat hauskoja, oivaltavia ja monella tavalla ajatuksia antavia. Luin kirjan päivässä.

Heli Laaksonen Pursu - tarina- ja marinakirja.

Eikä kahta ilman kolmatta. Kirja koostuu tarinoista, joiden välissä on runoja. Ihanaa ja rauhoittavaa luettavaa tämäkin. Hassua on, että murre alkaa tarttua omaankin puheeseen.

Nyt on menossa aina niin hykerryttävää P. G. Wodehousea: Hiiop, Jeeves, jossa on kolme erillistä tarinaa Bertie Woosterin vauhdikkaasta elämästä. Kaisa Sivenius on onnistunut suomennoksessaan varsin mainiosti, joka asia lisää lukunautintoa entisestään.

***

MET Ooppera ei ole unohtanut meitä innokkaita kesäaikanakaan. Finnkino näyttää aikaisemmilta kausilta esitettyjä kipaleita uusintoina.

Kävin nauttimassa Giacomo Puccinin Toscan. Tällä kertaa lähdin vähän kauemmas ja menin Sellon teatteriin (koska Kinopalatsi Hgissä oli lähes loppuunmyyty, kuten aina).

Tosca on Oopperaa isolla kirjaimella. Rakkautta, vihaa, mustasukkaisuutta ja lopussa kaikki kuolevat. Kovaa tavaraa. Ja sitä se on myös laulajille. Sopraano ja tenori joutuvat pistelemään ihan tosissaan läpi kipaleen eikä baritonikaan pääse helpolla. Nimiroolissa oli Patricia Pacette, joka suoriutui vaativasta osasta hienosti. Samoin Cavaradossin roolissa ollut Roberto Alagna. Scarpian roolissa ollut George Gagnidze oli pahuudessaan suorastaan pelottava, siis loistava. Kannatti ehdottomasti 'tuhlata' lämmin kesäilta elokuvateatterissa istumiseen.

Kävin katsomassa myös kappaleen Lemmenjuomaa. Sen olin nähnyt jos silloin, kun MET Ooppera esitti sen ensimmäistä kertaa, mutta koska siinä nyt vaan ovat kaikki meikäläisen suosikkilaulajat (Anna Netrebko, Matthew Polenzani, Mariusz Kwiecien ja Ambrogio Maestri) mukana, niin pakkohan se oli käydä katsomassa uusintana. Yhtä ihana oli kuin edelliselläkin kerralla. Ihan mun suosikkioopperoita ehdottomasti. Oopperassa on se hyvä puoli, että saman kipaleen voi käydä kuuntelemassa vaikka kuinka monta kertaa ja aina siitä saa irti jotain uutta. Juoni kun ei ole se pääjuttu oopperassa.

Valitettavasti, kun näitä MET Oopperan esityksiä esitetään elokuvateatterien saleissa, sinne onnistuu livahtamaan mukaan kaikenlaista ääliöpohjasakkaa, joka ei oopperataiteesta ymmärrä hevonhelvettiä eikä myöskään osaa käyttäytyä ko. tilaisuudessa sen vaatimalla tavalla.

Nytkin meikäläisen takana istui kaksi jotain töllinmuijaa, jotka a) rapistelivat karkkipussejaan ja 2) väliajan jälkeen, kun siis musiikki oli jo alkanut KÄLÄTTIVÄT omia typeriä asioitaan !!

Vittu, mä sanon nyt, että meinasi perna revetä! Ensin täräytin voimallisen "HYSS" -sihahduksen, mutta koska siitä ei ollut paskankaan apua, karjaisin "HILJAA" ja johan tokenivat. Siihen taisi loppua muukin ylimääräinen kihistely ja kahistelu salissa kuin seinään. Ja hyvä - perkele - niin ! Oopperassa on meinaan sillä kuulemisella ja kuuntelemisella erittäin keskeinen osa, joten siellä on syytä pitää mölyt mahassaan. Harmitti vaan, kun livahtivat jo ennen kuin valot olivat ehtineet kunnolla syttyä pois. Taisivat sentään osata hävetä. Olisin vaan niin mielelläni vielä vähän mulkoillut ja ehkä jotain käytöksestään maininnutkin. Nyt joudun tyytymään siihen, että kiehun täällä blogissa.

JälkiMärinät:
Vielä olisi pari oopperaa tiedossa kesälle. Toivottavasti pääsen niitäkin kuuntelemaan. Onneksi on kuitenkin muutakin kulttuuririentoa jo varattuna, jos nuo jäisivätkin tällä kertaa väliin.

16 kommenttia:

  1. heli laaksonen - nyt täytyy kyllä ottaa kaikki kauniit ajatukset takaisin! Ei kuulu hlökohtaisiin suosikkeihini ensinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis en mäkään ole hänestä henkilönä kovin innostunut - jos lainkaan. Mutta nuo juttukirjat ovat olleen varsin käypiä.

      Poista
  2. Mua ärsyttää Heli Laaksonen myös. Se sen murrejuttu menee jotenkin liikaa yli. Jeeves-kirjojen suomentajalle lähtee kyllä propsit täältäkin. Kirjoitustyyli on mainio, mutta muuten pidän tarinoita hieman puuduttavana. Ja oopperasta - hävettää tunnustaa junttiuteni mutta olen Seppo Rädyn linjoilla. Toki jos pitäisi nainen iskeä niin ooppera on se mesta. Mutta muuten oopperat miellyttävät korkeintaan pitzavalinnoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään murteista, josta syystä ne ehkä muhun niin helposti tarttuvatkin, joten tykkäsin murreteksteistä tosi paljon.

      Eihän se tee ihmisestä junttia, jos ei oopperasta tykkää! Kaikki ei voi tykätä kaikesta, se on ihan selvää. Se, ettet mene oopperaan rapisemaan ja mekastamaan, kun et siitä välitä kertoo, että olet fiksu ja sivistynyt. :)

      Oopperaan iskumielessä ? Siis joo, jos tykkää vanhemmista naisista, niitä siellä meinaan on. Tai jos tarkoitit, että teet vaikutuksen viemällä daamin oopperaan treffeillä, niin sekin on hieman riskaabeli juttu. Nainen voi ihastua ikihyviksi ja sitten saat juosta harva se viikko oopperassa. Tai sitten ei. :)

      Poista
    2. Minä ajattelin oopperayleisön olevan Julia Robertsin kaltaisia kaunottaria täynnä, jotka sikisevät sivistystä ja varakkuutta :I

      Poista
    3. Ai siksi, koska MÄ käyn oopperassa ? ;D Joo, ei ole. Pelkkiä meitä vanhoja akkoja. :D

      Poista
    4. Hmph, ennakkoluuloni kostautui? ;D

      Poista
  3. Mä komppaan zimiä tuossa Heli Laaksonen -asiassa. En kestä. Nyt on töllöstä tullut uusintana sitä Helil kyläs -sarjaa ja aina ärsyynnyn yhtä paljon kun kanavalle edes hetkeksi eksyn.

    Itsellä on luvussa tällä erää Diana Gabaldonia eli aikamatkailua, skotteja ja seksiä 1700-luvun tyyliin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei ne pari osaa, jotka näin, kauheesti ärsyttäneet, vaikka ihan sitä se ei ollut, mitä sillä oli yritetty saada aikaan. Harmi sinänsä.

      Kuulostaa..hmm...mielenkiintoiselta. ;)

      Ja HEI! Tervetuloa bäk! :)

      Poista
    2. Joo, mäkin ymmärrän pointin, mutta en tykkää. Ehkä en vaan tykkää Heli Laaksosesta. :)

      Ja KIITTI! Katotaan kuinka kauan olen taas "aktiivinen". Mennyt alkuvuosi on ollut aika... joo. Kaikenlaista rutinaa ois ollu, mutta ei aikaa sen oksentamiseen. ;)

      Poista
    3. Joo, samat sanat: alkuvuoteen on riittänyt yhtä sun toista.. puuh. Mä en taas jaksa enää niin rutisemalla rutista. Sivulauseessa ehkä. :)

      Poista
  4. Erikoismaininta siitä, että olet ymmärtänyt kääntäjän merkityksen lukuelämyksessä! Ei todellaKAAN ole yhdentekevää, kuinka kirjoja käännetään, eikä sitä todellaKAAN kuka tahansa pystyisi tuosta noin vain tekemään, kuten häkellyttävän moni tuntuu kuvittelevan. Kiitän koko ammattikuntani puolesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääntäjän osa on äärimmäisen tärkeä, jotta tarina välittyy oikein! En nyt muista nimeään, mutta Gerald Durrellin kirjojen kääntäjä on/oli ammattikuntanne terävintä kärkeä. Siksi olen niitä kirjoja nauranut senkin tuhannen kertaa.

      Ja ole hyvä. Arvostan kovasti teitä. :)

      Poista
  5. Arvostan sitä, että uskallat karjaista palautteen suoraan päin naamaa. Nykyään kun tuntuu olevan paljon enemmän niitä, jotka urputtavat asioista vain somessa.

    Laaksosen murre tuntuu niin kotoisalta, se liippaa todella läheltä Someron murretta. Kun mä olin pieni, vanhemmat puhuivat vielä suht normaalisti, mutta jossain vaiheessa se dee muuttui ärräksi, ja enää sitä ei pysty sanomaan oikein edes puhelimessa vieraalle ihmiselle asioita tavatessa. Se on ree ja sillä sipuli. Vähän ärsyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä siihen aina kykene, mutta joskus se munkin kuppi täyttyy. :)

      Murteet ovat hyväksi sielulle ja niitä on ihana kuunnella (tai lukea), kun oma puhe on tätä mä-sä -kieltä. :)

      Poista