perjantai 1. heinäkuuta 2016

1. tööpäev

Isompi tuli kotiin töistä *hih* sellainen naurunvirne naamallaan, että arvasin työpäivän olleen... No, jollain tavoin ainakin pääosin positiivisen. Pyysin referoimaan. Kysyin, oliko niitä mummoja ja pappoja päivän päätyttyä yhtä paljon kuin mitä oli aamulla.

Isompi: "No, päivä kyl alko silleen, että kun mä tulin aamulla siihen pihaan, niin ruumisauto tuli vastaan."

Just!

Isompi: "Mut muuten meni päivä ihan ok, paitsi että siellä oli yks ukko, josta ne tyypit (= hoitajat) sanoivat heti kärkeen, että sen kanssa pitää olla tarkkana, ettei se karkaa. Se oli meinaan edellisenä päivänä rikkonu aidan potkimalla yrittäessään häipyä sieltä.

Ja karkasihan se just silloin, kun ne muut (= hoitajat) piti jotain palaveria ja mä olin lähdössä kotiin. Se oli menossa jo sen aidan yli, kun mä pääsin sen luo. Mä rupesin suostuttelemaan sitä alas sieltä ja se vaan kiroili mulle ja huus "paskan marjat!"

Tuli se sit onneksi alas, mutta sen talon alla on sellainen tyhjä tila, jonne se ukko meni eikä suostunu tulemaan pois. Sillon mä ajattelin, että pakko on hakee apujoukkoja. Pari tyyppiä (= hoitajaa) meni hakemaan sitä sieltä talon alta, mutta se rupes heittelemään niitä kivillä eikä siitä tullu mitään. Sit tuli sellanen isompi äijä (= hoitaja), joka haki sen ukon sieltä talon alta ja sit sitä vietiin häpeesaatossa omaan huoneeseen ja lukittiin sinne.

Että sellanen eka työpäivä."

Normipäivä, arvaan ma. :D

JälkiMärinät:
Mä niin näen sieluni silmillä Isomman suostuttelemassa sitä ukkoa sieltä aidalta alas ja se vaan kiroilee. Onneksi tolla pojalla on kyky nähdä komiikkaa lähes kaikissa tilanteissa. Tossa ihan erityisesti.

16 kommenttia:

  1. *reps* "Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi" - miten mulla tuli tuo kirja mieleen.....

    VastaaPoista
  2. Samat eepokset täälläkin mielessä kuin Pöllöllä. Kanttia ja huumoria kysytään tuossa kesätyössä, mutta eipä sitten varmaan äkkiseltään enää mikään kauheesti heilauta, kun tuon on tarponut läpi ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isompi on harjoitellut Mummolla (mutsi), joten se ei enää pienistä hätkähdä. Ja huumori on kyllä se, mikä tyyppiä kantaa. Sit se kertoo mulle niitä juttuja ja nauretaan kippurassa. :)

      Poista
  3. ihminen jäi hihittelemään kun siirsi tuon kohtauksen ihan peruskonttoriin: sieltä kolmannen käytävän neljännestä huoneesta se Pertsa-peruskonttoristi yritti karata työpaikaltaan ja viskoo kivillä kollegoita jotka yrittää suostutella Pertsaa vielä palaamaan, kesäloma kun alkaa vasta ensi viikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että Pertsa-peruskonttoristiakin tulisi vähän isompi äijä hakemaan pois. :D

      Poista
  4. :DD Aikookohan Isompi alalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin. Luulen, että lapsi- ja vanhustyö ovat tämän kesän jälkeen molemmat täysin poissuljettuja aloja. :D

      Poista
  5. onkohan sun pojalla vaitiolovelvollisuus ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiiä. Tuntuko susta, että tässä sellaista rikottiin (ei nimiä, ei paikkaa) ?

      Poista
    2. vieras ihminen ei varmastikaan tunnista. Sen "yhden ukon" tytär tai poika tai vaimo saattaa lukea sun blogia ja tunnistaa hyvinkin kenestä puhutaan. Toivottavasti ei kuitenkaan. Hauskojahan nuo muistisairaiden toilailut ovat mutta kun tämä Suomi on niin kovin pieni maa.

      Poista
    3. Eli ei mitään hätää, tutuhan jo tietävät 'ongelman'. Ja jos kukaan ei niistä tutuista mene ITSE kailottamaan, että hänen papastaan kirjoitti yksi muija blogissaan, niin silloin ei kukaan saa ikinä tietää kenestä on kyse, eikö ? :)

      Teoriassa - ja ihan käytännössäkin - minä itse olisin voinut olla tapauksen silminnäkijä, se tapahtui ihan yleisellä paikalla, ei missään yksityisalueella. Joten olisin voinut omista kokemuksistani kirjoittaa. Ihan kuten voisin tänään kirjoittaa bussissa riehuneesta täyshullusta naisesta. Vai mitä ? :)

      Poista
  6. Karkausrefleksi tuntuu istuvan ihmisessä hanakassa, vaikka muuten ei järki enää oikein rationaalisesti tuntuisi pelaavankaan. Varmaan ahdistava tunne se on kokijallekin, ja sitten ympärillä nauretaan vatsat kippurassa niin että sukat hyörii jaloissa. Vai olisko sitten parempi vihanneksena kymmenen vuotta? Vai treffit ysimillisen kanssa hetki ennen kuin asiat alkavat menemään pieleen? Kylläpä nyt iski masennus näistä aatteista heti viikon alkajaisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedetään, faija karkaili/ eksyi, kunnes tuli siihen tilaan, ettei osannut enää avata ovea. Eikä se naurata. Ei naurattanut Isompaakaan siinä tilanteessa, mutta kuten niin usein, niin hätäännyksen hälvennettyä/ arpien parannuttua moni juttu alkaa jo naurattaa. Niin kävi tässäkin. Lähinnä tilanne kokonaisuudessaan, ei se, että joku ihminen on niin sairas, ettei enää ymmärrä omaa käytöstään.

      Noita samoja kysymyksiä olen pohtinut, kun suvussa on selkeästi periytyvää Alzheimeria. Toivottavasti hoidot edistyvät vikkelään, sillä tässä vaiheessa en osaa miettiä muita vaihtoehtoja.

      Poista
  7. Meillä on ns tilanne päällä vanhuuden höperön/muistamattoman/ huojuvan vanhan apen kohdalla ja kyllä joskus vaan se naurahtaminen niillle kaikille sattumuksille ja myös haasteille auttaa jaksamaan avustamisessa.On välillä aika haastavaa meinaan. Saatto mennä sivuraiteelle aloituksesta tämä,mutta ei kait se haittaa :)
    -katti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyväntahtoinen nauru/ naurahdus on aina parempi kuin itku ja tuskailu. Eikä tarvitse olla vielä ikäloppu tai ihan muistihöperö, kyllä niitä sattuu nuoremmillekin. Tekemällä ja vahingossa. :)

      Poista