lauantai 11. kesäkuuta 2016

peruskarhukkeet

Kävin katsomassa leffan Viidakkokirja.

Tykkäsin. Oli mielestäni ihan hemmetin hyvin tehty ja näytelty. Aika hurja oli kyllä ja kerran säikähdin niin, että koko penkkirivi tärähti. Tosin en ollut ainoa. Siinä muutama penkki sivuun pelästyi toinenkin katsoja vähintään yhtä paljon.

Leffassa oli kyllä hauskojakin kohtia, lähinnä repliikkejä, jotka naurattivat meikäläistä. Ainoa asia, mitä harmittelin oli se, etten ollut etukäteen katsonut, ketkä ovat leffan ääninä. Jälkeenpäin sitä on hankala enää muistella. Voin siis suositella.

JälkiMärinät:
Kesäpaikalla oli isokoskeloemolla 14 poikasta. Ajatuskin puistattaa.

Ulkona tuulee niin, että tuli mieleen Ritva Luostarisen kirja Tapahtui Pumpernikkelissä.

Siinä tarinassa Kun rouva Mansikka maalasi talonsa katon rouva Mansikka joutui myrskytuulella kattoaan maalatessaan suuren pilven kaappaamaksi. Jonka tarinan ansiosta opin jo hyvin nuorena, ettei myrskytuulella ole syytä lähteä maalaamaan kattoa.

11 kommenttia:

  1. Mukavaa kuulla positiivinen mielipide Viidakkokirjasta kun olen lukenut monta hyvin viileaa arvostelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on mitä siltä leffalta hakee. Mä yleensä haen hyvää kokemusta ja sen tuo mielestäni antoi. Olen muuten huomannut, että joillain ihmisillä on ihan kunnia asia olla koskaan innostumatta mistään. Tai eivät ainakaan ikinä myönnä sitä. Mikään ei ole tarpeeksi hyvää heille.

      Poista
    2. No nyt oli sellainen kommentti, että word! Minua sitten vituttaa tuollaiset ihmiset ja varsinkin jos niiden kanssa joutuu tekemisiin työelämässä. MIKÄÄN ei kelpaa ja se on AINA kerrottava. Jos vaikka joku oikeastikin jumalaisen kaunis julkkis viilettää ohi, niin sen mentyä sitten sanotaan, että eipä tuo ollut kyllä oikeastaan minkään näköinen. Jne, ihan asiassa kuin asiassa. Luoja varjelkoon, etten koskaan rupea tuollaiseksi...

      Poista
    3. :) Se on jotain itsensä ja mielipiteittensä 'paremmuuden' korostamista.

      Poista
    4. Aah tuota ylemmyyden korostamisen tarvetta... Ei kai Viidakkokirjalta kukaan odotakaan ratkaisuja maailman kipupisteisiin? Oliko se paras biisi mukana, olihan?

      Kunnioitettava poikue on isokoskelolla. Tänään väistin viimetipassa sorsanammaa joka marssitti poikasensa kaupungin kehätien neljän kaistan yli lampeen, hurja tilanne ja nopeita väistöjä, onneksi oli tilaa väistellä.

      Poista
    5. Siis niin hyvin oli mun mielestä tehty, että ihmettelen, mitä siinä olisi pitänyt tehdä toisin näiden ei-tykkääjien mielestä. Ja juu, oli se. :)

      Mä olen kerran väistänyt oravaa sillä seurauksella, että kahdesta renkaasta vääntyi vanne. Onneksi sulla oli tilaa väistää. :)

      Poista
    6. Joskus ammoin Turunväylällä ajelin autokoulun autolla ja eteen syöksyi supi. Yritin tietysti väistää mutta ope nykäisi ratista ja supi kolahti jonnekin puskuriin. Sain kuulla pitkän saarnan eläinten väistämisen riskeistä. Onneksi olen toistaiseksi välttynyt eläinhaavereilta, ainoat uhrit ovat yksi jänis ja joku minkki tai muu nopea kapea eläin.

      Ja hyvä, vain se yksi ja ainoa Junglebooklaulu passaa ;-)

      Poista
    7. Valitettavasti refleksi toimii siten, että yrittää väistää. Ei vaan osaa väistää. Siksi pitää ajaa niin, että ehtii nähdä ja väistää.

      Poista
    8. Siis "Ei vaan osaa olla väistämättä".

      Poista
  2. En ole kyseistä elokuvaa nähnyt, mutta yleensä nuo animaatiot ovat olleet hyviä. Sellaisia koko perheen katsottavia.
    Mahtava määrä poikasia tuolla isokoskelolla. On siinä hommaa saada ne kaikki elävinä isoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivat ne eläimet kyllä tosi aidon näköisiä. Ja hyvin näytteli poikakin, kun ottaa huomioon, miten haasteellinen se leffa on ollut.

      Joo, rantavesi oli sakeanaan pentuja. :)

      Poista