keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Luettua

Petteri Nuottimäki Varaudu pahimpaan.

Hauska. Arvaamaton. Ja niin täynnä rönsyjä, ettei missään. Kirjoitusnäkökulma on mielenkiintoinen, erilainen kuin yleensä. Ja loppu todella yllättävä. Tätä voin kyllä suositella.

Virpi Hämeen-Anttila Päivänseisaus.

Toinen Hämeen-Anttilan kirja, jota olen koskaan lukenut. Taas yllätyin, koska odotin edelleenkin jotain vähemmän... romaania. En osaa selittää. Anoppi ei kirjasta tykännyt, joten tyrkkäsi sen meikäläisen 'vaivoiksi'. Minusta lukukokemus oli jotenkin neutraali, ehkä vähän pliisu ja jotenkin hieman lapsellinen lopun osalta. En osaa tätäkään enempää avata. Ei jäänyt paha mieli.

Haruki Murakami Kafka rannalla.

Jälleen yli 600 sivun järkäle, joita noin periaatteessa karsastan, koska laiskuus, mutta tätä suositteli Erityinen Ystävä, joka on ennenkin suositellut hyviä kirjoja, joten vyötin kupeeni ja ryhdyin urakkaan. Jossain 75 sivun vaiheilla mietin, mitenköhän kirjailija vetää kaikki langat kasaan eli olin jo koukussa tarinaan. Tarina oli... hmm... outo, fantasiamainen, kuten kaikki ne tarinat, joihin EY erityisesti mieltyy. Silti se oli hyvä sillä oudolla tavalla, jopa meikäläisestä, jolla on jalat suht tiukasti maankamaralla. Yllättäviä käänteitä luonnollisestikin oli riittävästi.

Laura Paloheimo mama mojo.

Jos takakannen arvostelussa lukee "naurat lukiessasi ääneen", niin olen jo lähtökohtaisesti melko epäluuloinen kirjaa kohtaan. Yleensä en ole nauranut niille kirjoille, jotka muita - jostain käsittämättömästä syystä - huvittavat. Kuten en tällekään. Mutta se ei tarkoita, että kirja olisi ollut huono, se ei vain naurattanut. Eli ihan kevyttä, helppoa ja nopeaa luettavaa. Paikoin jopa viihdyttävääkin. Aurinkoa ottaessa ihan kelpo tekele.

Agatha Christie He tulivat Bagdadiin.

Vanha tuttu kirja, yksi suosikeistani, mitä tulee Christien tuotantoon. Romanttissävytteinen seikkailukertomus nuoresta, tarmokkaasta ja pelottomasta naisesta, joka joutuu sattumalta vaaralliseen seikkailuun. Kirja on samaa 'sarjaa' Ruskeapukuisen miehen kanssa. Sävyltään erilainen kuin Christien dekkarit pääsääntöisesti, mutta yhtä täynnä monimutkaisia juonikuvioita. Kesälomakirjojen terävintä kärkeä. Christiet ylipäätään.

JälkiMärinät:
Pihan sitipuput kesyyntyvät silmissä. Istuin ottamassa aurinkoa pihatuolissa, kun selän takaa kuului kahinaa: Zalamahan se sieltä pomppi alta puolen metrin päästä ja parkkeerasi itsensä kukka-altaaseen, jonka reunalla lepuuttelin jalkojani. Siinä sitten haisteltiin pionia ja muitakin taimia. Viimeistä vähän maisteltiinkin. Onneksi se oli juuri se Anopilta saatu mieliharmi, joka leviää kuin pentele, jos sille antaa tilaa, joten annoin Zalaman sitä rouskutella. Hetken päästä joku meikäläisen korvalle liian hiljainen rasahdus pelästytti pupun säntäämään metsän suojaan. Mutta joo, luontohan tulee tällä menolla kohta syliin.

Nyt ei ole pariskuntaa muutamaan päivään näkynyt. Yhdestä bussipysäkin vieressä makoilleesta raadosta tiedän, että pupurutto on jo saavuttanut nämäkin lakeudet. Toivottavasti kuitenkin 'meidän' kanit ovat siltä säästyneet, kun nurmikkoa leikatessani oikein varta vasten kiersin apilaryppäät, jotta heille olisi jotain herkkupalaa tarjolla.

8 kommenttia:

  1. Voi sun puput <3

    Toivotaan, että ne (TM:n harmiksi) lisääntyvät, pysyvät terveinä ja ovat sun ilona vielä pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niitä ei vaan nyt ole näkynyt moneen päivään. Toivottavasti ovat vain 'perhevapaalla' eivätkä autuaammilla kirmailumailla.

      Poista
  2. Miten kauniisti tehty, apilaa pupusille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen oli pakko vähän karsia, kun eivät olekaan käyneet syömässä, mutta pienen kaistaleen jätin varmuuden vuoksi.

      Poista
  3. Minä olen pitänyt kaikista Haruki Murakamin kirjoista. Jos Kafka rannalla iski, suosittelen muitakin. Tosin 1q84:ssä on vielä enemmän fantasiaelementtejä. Jotenkin se kerrontatapa vaan uppoaa, ainakin minuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se Kafka rannalla ihan hyvä, mutta fantasia ei ole ehkä ihan mun juttuni. Pienessä määrin kyllä, mutta ei enempää, mitä tuossa jo oli. Mä kun olen tällainen totinen torvensoittaja. :)

      Poista
  4. Salamannopealla väistöliikkeellä yksi sitikani siellä teidän kulmilla jäi jäljiltäni toistaiseksi henkiin. Se roisto oli iso ja suisidaalinen, yritti syöksyä Hopianuolen rengasta päin eilen illalla.

    En ennusta monia vuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei niillä päätä palele, kun teitä ylittävät, mutta usein ehtivät pakoon, kiitos ystävällisten autoilijoiden. :)

      Poista