sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

se on kone kun pesee

Pitkäperjantain ja 1. pääsiäispäivän välinen lauantai on tavallinen lauantai. Paitsi että minä olin Lapsuudenystävän kanssa elokuvissa. Käytiin katsomassa Kreikkalainen naimakauppa 2.

Juu, juu. Tiesin, että se on kohellusta, mutta koska olin tykännyt siitä ensimmäisestä osasta silloin 14 vuotta sitten, halusin tietysti nähdä tämänkin osan. Ja koska Lapsuudenystävä vielä soitti ja kysyi, että lähdenkö, hän varaa liput, niin tietysti lähdin lyömään kahta härkästä yhdellä kärpäsellä: leffa ja Lapsuudenystävä. Ja ihan hyvä se pätkä oli, turhaa nyrpistelette hattaramaiselle elokuvamaulleni. Ja kun vielä ilmaiseksi pääsi, niin oli hintansa väärti.

Leffan jälkeen istuttiin vielä hetki saluunassa juttelemassa, kun niin harvoin tapaamme. Mukavaa oli. Nauroimme, että kaikesta päätellen olemme tosiaan tulleet vanhoiksi, kun kummallakaan ei käynyt mielen vieressäkään, että lähtisimme siitä vielä jonnekin tanssiravintolaan jatkamaan iltaa. Toisin oli ennen, kun kaupunki oli meille liian pieni.

Lauantaiksi olin sopinut toisetkin treffit: kirkolle pääsiäisyön messuun Siskon kanssa. Olen ennenkin ollut ja niinä vuosina, kun jostain syystä en ole päässyt, on harmittanut. Nyt pääsin ja niin oli muutama muukin: kirkko oli piippuhyllyä myöten täysi. Tunnelma oli siis tiivis ja lämmin. Kuten myös messunjälkeisellä aterialla. Ihanasti seurakuntasali kaikuin iloisesta puheensorinasta. Suosittelen kokeilemaan, jos ko. tilaisuudessa ette ennen ole käyneet. Tuttu messun vetänyt pappi tuli ihan erikseen halaamaan ja sanomaan, että ihana nähdä mut siellä. Vastasin, että siellä on ihana olla.

Tänään on sitten tiedossa pääsiäispäivän ateria Siskon luona. Voinen kuvitella, että kielenkannat liikkuvat senkin pöydän ympärillä.

***

Eilen muuten tein sen, mikä kummasti piristää elämää: rikoin kaavan. Tein sen käymällä aamusaunassa. Hieman outoa oli vilvoitella aamupäivällä terassilla ja kuunnella naapuruston ääniä. Enemmänhän niitä tietysti on siihen aikaan kuin kahdeksan tuntia myöhemmin, jolloin normaalisti olen vilvoittelemassa.

Lisäksi tuntui ihan kuin olisin ollut jossain mökillä kavereiden kanssa joskus 30 vuotta sitten, jolloin aamu saatettiin hyvinkin aloittaa saunalla eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Kaavan rikkominen silloin tällöin on hyväksi.

JälkiMärinät:
Joku on joskus ilkeästi todennut, että konehan sen pyykin pesee, kun ko. työstä on tullut mainintaa.

Nykyään se toteamus on lähempänä totuutta kuin koskaan: Simo todellakin myös tykönään päättää, miten sitä pyykkiä pestään kysymättä meikäläisen mielipidettä. Lyhentää säätämiäni pesuohjelmia ihan itsekseen varttia lyhyemmiksi ja niin pois päin. Eli pesuajat Simolla ovatkin lyhyempiä kuin mitä vanhalla koneella. Olen äimistynyt.

Mutta jo on aikoihin eletty, kun ei kone enää tottele ihmistä ! Tai edes naista. En ole vielä päättänyt, olenko tyytyäväinen moisesta itseohjautuvuudesta. Harkitsen asiaa.

Yksi asia kävi kyllä selväksi jo ensi pesussa: Simo ei tykkää Supeista (= sukannaittajista).

Irrotti ne siinä pesun ohessa sukista ja asetteli kiusallaan siihen lasin taakse riviin ärsyttääkseen meikäläistä. Luulen, että tästä Supi-asiasta tulee Simon ja meikäläisen välinen piiiitkä taisto, jos Simon asenne ei muutu. Meikäläinen ei meinaan ole se, joka ensimmäisenä antaa tässä periksi.

18 kommenttia:

  1. Täällä pesen kaikki käsin, iso puuuuuh! Simon sukannaittajamielenosoitus ( suomenkieli uhh ) en kestä! 😀

    VastaaPoista
  2. Ps unehtu. En ole saanut mentyä kirkkoon ahdistuksen takia, mut otin selvää tän päivän messusta ja aion pitää sen naapureille,kun palaavat kirkostaan. Paitsi laulaa saavat itte. 😀🐰🐥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun elämä on niin... värikästä ja täyteläistä. :)

      Poista
    2. Joo, suurimman osan viikosta oon maannut ahdistuneena (prkl soon-to-be-ex minkä teki mun hauraalle mielen terveydelle) punaisen pehmeän torkkupeittoni alla saaden sydämentykytyksiä työpaikkaa ajatellessa (uusi aurinkoenerginen hakusessa), energistä tiistaiaamua toivoessa. (Ei tullut). Hiukset sai sentään uutta punaista ja rintamus myös, kun käveltiin naapurin kanssa la 5 tuntia ympäriinsä uutta kotia etsimässä. Ja eilen ostin punaisia ruusuja itselleni, annoin naapurille yhden ja adoptioteinille toisen. Kylppäri sai 3 nätissä viinipullossa. Väriä on! :D (Oon oikeestikin väri-ihminen, haalistuisin pois, jos värejä ei olis).

      Ps. Viinin juominen yksin ei oo kivaa.

      Poista
    3. Voihan Kerberos ja muut helvetin kyntöhevoset... Lähetän sille nuljaskalle paljon kurjia ajatuksia.

      Mutta sä selviät ja löydät elämääsi paljon parempaa kaikkea, se on varmaa se.

      Pienen sipauksen voi ottaa, mutta suuremmat määrät tekee pahemman mielen. Tsemppiä.

      Poista
    4. Onneksi niitä kyntöhevosia ovat lähetelleet kaikki, jotka asiasta jotain tietävät ja mua tai häntä tuntevat. Onhan se kiva, että ovat mun puolella, mut mun tää kaikki pitää kuitenkin elää. Olinkin tässä juuri reilun viikon neljän seinän sisällä ihmisiä pelkäämässä, eikä kukaan kysynyt miten jaksan. Siis oikeasti. Kevyttä diipadaapaa kyllä sain.

      Mut eipä mitään, kyllähän mä täältä nousen, ihan kiusallanikin! Hah. Blogiin tulee kyllä varmaan ulinaa riittämiin, mutta sitähän varten se on. Kihihi.

      Joo, tippa on ok, mutta sitten en enempää. Yksin. Kaksin, kun löytää sen toisen, voi kokeilla jo lasia.

      Poista
    5. Puuuh... On toi... Sanattomaksi vetää. Olen hengessä mukana tuuppimassa sua ylöspäin. Kaikki järjestyy kyllä, muista se, mutta sitä ennen voi ehkä 'vähän' joutua rämpimään...

      Poista
    6. Rämmitään siis. Aloitan uimapuvun etsimisellä, vesi on mulle turvallisin elementti. Maauimalaan siis!

      Poista
    7. :)

      Hei, olikos sulla mailiosoite, jossa vois lähestyä privaatimmin? Tää kännyversio ei kerro mitään.

      Poista
    8. Juuh! Se on niinkin eksoottinen kuin nolla.vaimo@gmail.com

      :D

      Poista
  3. Saisko tähän kohtaan oikein kunnon mainoksen (vai oliko se jo jossain aikaisemmin?) Kerro Simon strategiset tiedot; ne mitä nainen tarvitsee lähtiessään ostamaan uutta pesukonetta, kun vanha pitää sellaista ääntä, että sen luulee juoksevan perässä kun suljet kylpyhuoneen oven?
    Kaikkien muiden tietojen ohella tärkeä tieto olisi leveys, jotta tietäisin, pystyykö Simo - tai siis tietysti joku sen sukulaisista - kantamaan kuivaajan?
    Tosin tuosta Supi-asiasta voi tulla kynnyskysymys ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo on malliltaan WM16W649DN ja mitat ovat 850 (korkeus), 600 (leveys) ja 590 (syvyys). Luulen, että tulen olemaan ihan tyytyväinen siihen. Pesee puhtaaksi todella kohtuullisessa ajassa.

      Mun täytyy ehkä tehdä joku kompromissi tuossa Supi-asiassa...

      Poista
    2. Kiitos. Mun täytyy käydä mittailemassa tota vanhaa ryskää.

      Varoitin jo AM:ää asiasta, sekin oli vähän sitä mieltä, että Supit voi olla se ratkaiseva tekijä. Pyykkipussi on tietysti yksi vaihtoehto, meitä kun ei ole kuin kaksi, niin se tuota niin hirveän suurta vaivaa...

      Mukavaa pääsiäisen jatkoa teille, Supeilla ja ilman ;)

      Poista
    3. Mäkin mietin tuota pyykkipussiasiaa, mutta tähän nykyiseen rintsikkapussiin ei juurikaan mahdu eli pitäisi ostaa isompi säkki niitä varten. Täytyy seurata tilannetta. Laittaa vaikka kaksi paria yhteen Supiin, jos sillä tavalla pysyisivät kiinni toisissaan.

      Aurinkoista pääsiäisenjatkoa sinnekin! :)

      Poista
  4. Aattele, miten viisas, kun kerää irtoesineet talteen :DD

    Olen viimeksi käynyt aamusaunassa 11.4.1996. Sen jälkeen ei ollutkaan koko saunaa. Jestas sentään, että siitäkin tulee jo 20 vuotta.

    Pääsiäisen jatkoja! Täälläpäin on upea ilma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla viisaampi kuin käyttäjänsä... :)

      Huh, noita elämän käännekohtia.

      Samoin sinne! Ja niin täälläkin oli todella huikea päivä. :)

      Poista