keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

öörat, öögat

En muista kerroinko, että kävin vaihteeksi työpaikkalääkärin pakeilla. Kävin näyttämässä korvaa, joka - tai tarkemmin, jonka ympäristö on ollut jo jonkin aikaa oudon tuntuinen. Ei varsinaisesti kipeä, mutta kipeä kuitenkin. Lisäksi on ollut outoa 'juilimista', jota on vaikea kuvailla. Jotain sähköiskun tapaisia ylhäältä alaspäin.

Reissun tulos oli ihan normia meikäläistä: paljon oireita, ei tautia. Eli korva oli niin puhdas ja terve kuin olisi juuri pakasta reväisty. Jotenkaan ei yllättänyt minua, ei ollut ensimmäinen - eikä varmasti viimeinenkään - kerta, kun kolotusta piisaa, mutta koloa ei ole olemassakaan. No, hyvä tietysti niin, ehkä, mutta mietin, että pitäisiköhän kuitenkin tutkia vielä sellaisia juttuja, jotka eivät ole oireilleet. Eli jos siellä oireettomissa elimissä nyt sitten muhii se aikapommi. Eihän rinakaan oireillut mitään.

Toisin sanoen silmälääkäriin, mars.

Silmälääkäri tutki ja testasi ja tuikki erilaisilla valoilla silmiini, mutta mitään ei sieltäkään löytynyt. Onneksi.

Silmänpaineet olivat erinomaiset, sarveiskalvot ja mykiöt kirkkaat ja silmänpohjat puhtaat. Lisäksi oli monta muutakin kohtaa, joista läpäisin hyvällä marginaalilla, joten voin siltä osin huokaista helpotuksesta. Ainoa, mistä silmälääkäri huomautti oli, että silmäni ovat kuivat ja tarvitsen silmätippoja vähintään kolme (3) kertaa, mielellään kuusi (6) kertaa päivässä. Kirjoitti minulle reseptinkin tippoihin, joita tosin en ole vielä käynyt hakemassa. Silmäni eivät tunnu yhtään kuivilta, joten pahoin pelkään, että haen ehkä tipat, mutta unohdan niitä sitten laittaa.

Tästä kuivasilmäisyydestä lääkäri sanoi, että meillä suomalaisilla lähes kaikilla ainakin näin talviseen aikaan on kuivat silmät eli tippoja tarvitsisivat muutkin kuin vain minä. Ihan nuorillakin ihmisillä on kuulemma tänä talvena ollut kuivasilmäisyyttä tosi paljon (josta sanamuodosta päättelin, että minä en enää kuulu nuoriin ihmisiin :)).

Mutta lievää likinäköä ja hallittavissa olevaa ikänäköä lukuunottamatta sain siis silmien osalta puhtaat paperit. Kirjoitti silmälasiresepti, jota en aio käyttää, koska pärjään kymmenen vuotta vanhoilla laseilla aivan mainiosti. Enhän niitä käytä kuin ulkona liikkuessa, jotta tunnistan vastaantulevat tutut (ja viholliset) jo kaukaa sekä ajaessa, vaikkei ajokortissa niistä mainintaa olekaan. Lääkäri sanoi, että näkökykyni on siinä rajoilla, pitäisikö minulla ajaessa olla lasit - ihan kuten sanoi optikkokin silloin, kun viimeksi ajokortin takia kävin ikätarkastuksessa -, mutta ei tee siitä mitään numeroa, kun kuitenkin käytän laseja aina ajaessani.

Lukiessa en tarvitse laseja, mutta jos teen jotain oikein pikkutarkkaa hommaa, niin saatan lainata Pienimmän vanhoja laseja, joista plussaa löytyy juuri sopivasti meikäläisen ikänäköä korjaamaan. Lääkäri sanoi tuohon, että aikuinen ihminen voi kyllä huoletta käyttää vaikka isoisänsä laseja, jos niillä vain näkee. Eli en voi mitenkään 'pilata' silmiäni toisen laseilla tai jos vaikka en käytä laseja ollenkaan ja vain siristelen silmiäni. Mikä asia oli sekin ihan kiva tietää, eipä tarvitse siitäkään huolehtia.

Kaikkien näiden hyvien silmäuutisten lopuksi sain vielä lähetteen HUS:n Silmäklinikalle näkökenttätutkimuksiin, vaikkei mitään huolestuttavaa siltäkään osin tuossa silmälääkärin tutkimuksessa tullut ilmi. Totesi vain, että näkökenttämuutokset ovat salakavalia ja parempi tutkia nyt kuin katua myöhemmin. Laittoi lähetteen kuitenkin ei-kiireellisenä, mikä olikin ihan asianmukaista, kun mitään akuuttia ongelmaa ei minulla ole. Menkööt ne edelle, jotka enemmän apua ja hoitoa tarvitsevat, minä voin hyvin odottaa vaikka syksyyn. Tai ensi talveen.

Kiva tietää, että edes joku kohta meikäläisessä toimii. Ikään sopivasti.

Ai niin! Senkin se lääkäri sanoi, että meidän kaikkien pitäisi tehdä kerran kuukaudessa ruutupaperitesti, jossa tuijotetaan pistettä ruutupaperin keskellä ja jos siinä viivat vääristyvät tai näkee tyhjiä alueita, niin sitten pikavauhtia silmälääkäriin. Että sellaiset terveiset lähetti teillekin inehmoille.

JälkiMärinät:
Kun kerroin kaverille tuosta lähetteestä Silmäklinikalle, niin hän nauroi, että meikäläinenkin on kohta kolunnut kaikki Meilahden sairaala-alueen rakennukset läpi.

Juu, melkoisen tuttua seutua alkaa olla enkä enää eksy niiden rakennusten väliin.

Ja erinäisten keskustelujen sekä omien havaintojenkin perusteella voisin uskoa, että korvan juiliminen johtuu yksinkertaisesti siitä, että niskani on totaalijumissa. Eli ei ihme, että on oireita muuallakin korpassa. Pikemminkin on ihme, ettei juili enempää.

14 kommenttia:

  1. Onko sinun purenta tarkastettu milloin? Joskus noi korvien juilimiset johtuu purentavirheestä tai siitä että puree tai narskuttaa hampaita yhteen yöllä. Purentakisko voisi auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On. Itseasiassa ihan lähiaikoina eli ei johdu siitä. Siitäkin on postausluonnos odottamassa valmistumista. ;)

      Poista
  2. Vanhan lääkärikirjan mukaan kaikki sairaudet alkaa oireettomina. Siksi olen jo vuosia miettinyt, että mulla voisi olla vaikka malaria. Tai kolera. Mutta ei niistä ainakaan verikokeissa ole näkynyt mitään merkkejä, joten olen vielä huoleton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, niin. Aloitetaan aasta: anemia, bilhartsia... Näitähän riittää muhimassa. :D

      Poista
  3. Suosittelen menemään jonnekin, missä joku kokeilis sitä sun niskaa ja sitten vaikka asiantuntevaan fysioterapiaan parille käynnille. Itsellä nimittäin oli outoja korvaoireita, kuulin ääneni vasemmalla korvalla kahtena, mikä oli superärsyttävää, koska stereo päässäni aiheutti sen, etten esim. asiakaspalvelussa tiennyt, että kuinka lujaa puhun, kun kuulin ääneni kahtena. Korvaa lisäksi kutitti pirusti jne. Minä sitten lääkäriin, koska isältäni oli nelikymppisenä leikattu kasvain korvasta, joten minähän ajattelin, että joku sukurasite siellä pukkaa...

    No, korva oli ihan täydellisen siisti ja lääkäri siirtyi epäilemään vian olevan niskassa. En aluksi uskonut siihen, koska en tuntenut mitään niskakipuja tai -jumeja. Kuitenkin kun lääkäri sieltä niskasta paineli, niin sen jälkeen kyllä kotimatkalla sattui niin maan keleesti. Ja lääkäri tosiaan laittoi lähetteen fysioterapiaan, missä sitten kävin niskaani hoidattamassa. Kävin aina kuukauden välein ja kolmannen ja neljännen kerran välillä se tapahtui, kertaakaan en kuullut ääntäni kahtena. Nykyään se saattaa joskus palata (hoidoista on vajaa vuosi), mutta "niskaani vääntelemällä" saan oireen nopeasti pois vaivoista.

    Ja suosittelen todellakin käyntiä asiantuntijan pakeilla, sillä olinhan minä ennenkin pyöritellyt päätäni ja tehnyt joitakin liikkeitä niska-hartiaseudulla, mitä tekemällä ei pitäisi mennä niskat jumiin, mutta ei se ollut auttanut, kärsin ongelmasta kuitenkin parikin vuotta ennen kuin menin sinne lääkäriin. Joten fyssari osasi siis löytää juuri oikeat liikkeet tämän kyseisen vaivan kannalta, meikällä kun se jumi oli jossain niskan oikealla puolella, niin oireet tuli vasempaan korvaan.

    Hullua mitä kaikkea niskajumi voi aiheuttaa, kuten oman äänen kuulemisen kahtena, mutta tosiaan voi olla sullakin jotain sen suuntaista, koska saattapi sullakin olla sellainen työ, joka aiheuttaa ongelmia niska-hartiaosastolle, joten kannattaa hoitaa kuntoon, vaikkei mitään vaarallista oliskaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on hyvä ja hyödyllinen neuvo, kiitos vaan, mutta en uskalla vielä mennä mihinkään hierontoihin yms. koska pelkään, että mun imusolmukkeisto saa sätkyn ja sitten peruuntuu taas ulkomaanmatka. Pakko yrittää vaan liikunnalla, venyttelyllä ja meditoimalla saada nämä jumit lientymään. :)

      Poista
    2. Sultahan ei putsattu kainaloita, eli poistettu imusolmukkeita? Jos näin on, niin mitään vasta-aihetta hieronnalle ei ole. Sinne vaan jumitukset poistamaan. Mutta liikunta ja venytykset tekevät eetvarttia ihan omatoimisesti harjoittaen (ja ilmaiseksi)

      Poista
    3. Joo, ei. Mutta mun syöpälääkäri kertoi - itsekin ällistellen - tapauksesta, joka oli kuin mä eli ei mitään isoja operaatioita ja jolle kahden (!!) vuoden jälkeen leikkauksesta jonkun hierontahoidon jälkeen oli pamahtanut käsi ihan turvoksiin ja saanut sen jälkeen juosta lymfaterapioissa ja ties missä.

      Joo, tosi harvinaista tietty ja tänkin lääkärin koko uran aikana ensimmäinen moinen tapaus, mutta en aio olla se toinen. En ainakaan ennen meidän reissua. Katsotaan sitten sen jälkeen, ellei etelän lämpö ole niskajumeja laukaissut. :)

      Poista
    4. Niin ja jos menee fysioterapeutille, niin eihän tarvi mitään hoitoja ottaa vaan just niitä omatoimisen venyttelyn neuvoja juuri oikeaan kohtaan :)

      Poista
    5. Toi on totta. Täytyykin selvitellä työfyssariasiaa, kiitos vinkistä. :)

      Poista
  4. Minäkin tapasin juuri jokin aika sitten sellaisen nuoren miehen, jonka mielestä minulla on "ihan älyttömän nätit silmät". Sääli sinänsä, että tämä nuori mies oli optikko ja viittasi lausunnollaan silmieni sisäpuoleen... mutta toisaalta, hyvä että edes jotain nättiä minustakin löytyy.

    Jännitysniska tosiaan aiheuttaa ties minkälaisia oireita, esimerkiksi juurikin silmissä ja/tai korvissa (mutta ei itse niskassa) ilmiintyviä. Itselläni puutuu välillä puoli kättä ja välillä puoli päätä (mikä on oikeasti tosi karmiva tunne) ja olin jo ihan varma, että vähintään MS-tautihan se on, mutta puhtaat paperit olen saanut neurologia myöten kaikista tutkimuksista. Nyttemmin olen hoksannut, että esimerkiksi näin talvisaikaan näitä oireita tulee "jännästi" aina sen jälkeen, kun olen käynyt hiihtämässä - eli tekniikkakurssi tai lyhyemmät sauvat voisi minun tapauksessani olla se ihmelääke tähän vaivaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kyllä niskakin ihan reilustin jumissa ja just vasemmalta puolelta enemmän. Luulen, että ainakin osa on leikkauksen jälkimaininkeja, kun olen vasenta puolta varmasti varonut ja 'jäkittänyt' enemmän.

      Poista
  5. Siullahan on miun silmät, lasit vain autolla ajaessa( toinen on nolla ja toinen -2)Ikänäköä ei vieläkään, vaikka on jo toinen kinttu haudassa ;)

    Minulla jäi niskajumit lähes kokonaan, kun aloin nostaa puntteja. Jos innostut, sitten vasta matkan jälkeen. En ota vastuulleni matkasi peruuntumista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun ikänäkö on jo sitä luokkaa, että kun mulla on ajaessa lasit (miinus) päässä, en meinaa nähdä mittareita tai navigaattoria. :D Menisköhän selitys ylinopeustilanteessa läpi: "en nähnyt nopeusmittaria" ? :D

      Kyllä tää tästä. Ja olen vähän heilutellut noita mun kahvakuulia. Silleen varovasti. :)

      Poista