Terveiset Suomen Turusta!

Ruissin keikka heitetty, väsynyt, mutta onnellinen. Päivä oli meikäläisen osalta ihan nappisuoritus, kiitos kinttupolkujen aivan kertakaikkisen ihanan Marikan!

Heti kärkeen tosiaan on pakko kiittää Marikaa, kun toimi minulle koko päivän opaskoirana aurinkoisessa Turussa yhden pienen jäätelön hinnalla. Tuli kyllä rahalle vastinetta viimeisen päälle!

Tavattiin Turun linnan sisäpihalla ja siirryttiin siitä kiertelemään linnaa. Marika osasi kertoa faktoja linnasta, joten sain ihan henkilökohtaista opastusta linnan käytävillä ja saleissa. Kiersimmekin linnan sitten oikein pitkän kaavan mukaan, tulipa tehtyä päivän viikon reisijumppa siinä samalla.

Linnassa on tietysti aivan mielettömästi mielenkiintoista katseltavaa ja ihailtavaa, mutta meidät kyllä hurmasi ehdottomasti linnasta tehdyt pienoismallit, joita oli useita. Ne olivat niin upeita ja pikkutarkasti tehtyjä, että niitä olisi voinut ihailla vaikka kuinka kauan. Ne toivat mukavan lisän näyttelyyn ja kertoivat omalla ihastuttavalla tavallaan siitä, millaista elämä linnassa on satoja vuosia sitten ollut. Paljon on puuhailtu erilaisia juttuja linnan kivimuurien sisäpuolella.

Kolme tuntia taisi linnakierrokseen vierähtää, jonka jälkeen siirryimme kävelemään Aura-joen rantaan. Päivä olikin kuin tehty joenvarsikävelyä varten: aurinko paistoi ja oli todella lämmin. En ollut koskaan ennen Turussa joenrantaa pitkin kävellyt ja ihastuin kyllä siihen fiilikseen, minkä joki kaupungille tekee. Me kävelimme "tois pual jokke", mutta Marika tunnollisena oppaana vei minut förillä käymään myös "täl pual jokke" eli teimme pienen 'jokiristeilyn' joen yli kulkevalla minilautalla.

Turku tuli kyllä hienosti tutuksi paikallisen oppaan kanssa. Koska oli sunnuntai, sain ihailla mm. Tuomiokirkkoa ja Turun upeaa kaupunginkirjastoa vain ulkoapäin. Täytyykin ehdottomasti vierailla Turussa joskus niin, että pääsen tutustumaan myös näiden kauniiden rakennusten sisäpuoleen. Myös teatterimatkan voisi tehdä, jahka saavat teatterinsa peruskorjauksen valmiiksi ensi vuonna. Puhumattakaan, että isot purjelaivat tulevat Turkuun ensi kesänä. On varmasti upea näky, kun ne ovat siinä joella ja voisin hyvinkin tehdä kesäretken ihan varta vasten niitä katsomaan.

Kuusi tuntia jaksoi Marika meikäläistä luotsata ja pitää minulle seuraa, mistä olen kyllä ihan älyttömän iloinen ja onnellinen. Lisäksi olen tosi iloinen myös siitä, että sain tutustua tähän iloiseen, huumorintajuiseen, lämpimään ja ihastuttavaan ihmiseen. Juttua riitti monesta monituisesta asiasta maan ja taivaan väliltä. Uskon - toivon -, että sain uuden ystävän, jota saan tavata toistekin Turussa tai täällä meikäläisen kotikonnuilla.

JälkiMärinät:
Teineilläkin oli mennyt festaripäivä hyvin ja sain klo 24 kyytiini neljä tyytyväistä kollia. Eturivissä olivat seisseet, kun se tietty bändi (älkää kysykö nimeä) oli tullut soittamaan.

Eturivissä olin myös minä parkissa heitä odotellessani. Sain meinaan seurata kerrassaan uskomattoman luovaa pysäköintiä siinä ruuhkassa. Pakko oli yhdelle rouvalle ihan nousta autosta ulos sanomaan, että siirry nyt, hyvä ihminen, kun sä olet ihan keskellä ja sun takaa haluaisi auto lähteä pois. Ei sillä, ettei olisi jo huomannut toisen auton aikeita, mutta kun kukaan ei tullut - siis ennen minua - hänelle mitään sanomaan, niin mitäs sitä siitä sitten turhaan väistämään. Kyllä mua niin suuresti huvitti sitä menoa katsella.

Moottoritie Hgin ja Turun välillä on pitkä, suora ja uskomattoman puuduttavaa ajettavaa. Nopeasti matka kyllä taittui, ei siinä mitään, mutta onneksi oli seuraa, ettei ihan nuukahtanut rattiin. Tulomatkalla oli huikeita sumulauttoja motarin päällä ja välillä vähän jännitti, ilmestyykö sieltä sumun keskeltä hirvi tielle. Ei näkynyt sarvipäitä tai muitakaan metsäneläviä, onneksi, sillä ihan surutta siellä ihmiset - ei oltu siis ainoita, jotka siihen jumalattomaan yöaikaan ajoi Turusta Hkiin - posottelivat menemään 140 km/h. Montaa minuuttia eivät sillä kaahaamisella menettäneet, onnettomuusriskiä sen sijaan kasvattivat huimasti. Tiesittekö muuten, että sumun voi haistaa ? Sillä on ihan oma muheva tuoksunsa.

Lisäksi ehdin nähdä samoilla silmillä sekä auringon laskun että nousun kajon taivaanrannassa. Eihän se yö missään välissä kunnolla pimeäksi ehtinyt. Suomen kesä.

Kotona oltiin klo 2.30 ja voin sanoa, että päivä on ollut pikkasen tahmea. Mutta en valita, oli se reissu sen arvoinen.