koskaan ei o hyvä

Kaikki, jotka ovat meikäläisen horinoita seuranneet sen seitsemän vuotta tietävät, että meikäläinen on aina kärsinyt kylmistä taka- ja etutassuista. Tuplavillasukat ovat jalassa öisin vuodet läpeensä, ei eroa suvella ja talvella. Paitsi nyt.

Nyt on takakäpälillä öisin niin kuuma, ettei meinaa saada nukutuksi. Ihan käsittämätön ilmiö! Pakko on potkia villasukat (ne yhdetkin) pois jaloista jo nukkumaan mennessä ja siltikin tuntuu tukalalta jalkaterissä. Kyllä on maailmankirjat sekaisin, ei voi muuta sanoa.

Eikä ole siis hyvä tämäkään tila, jos ei ole jääkalikkakäpälätkään. Ero on vaan siinä, että kylmät saa lämpimiksi ja sitten on hyvä, kun kuumia käpäliä ei saa kylmiksi millään. Tarttee varmaan ruveta nukkumaan keittovihannespussit (jäiset) sukissa.

JälkiMärinät:
Kesä on tehnyt sen, että Talossa on joltisenkin rauhallista. Teinejä ei Talossa paljoa näy, ei ainakaan hereillä, Pienintä tuskin edes nukkumassa, on ollut meinaan useamman yön tälla viikolla kaverillaan kuin kotona (pitää vissiin maksaa päivähoitomaksuja kaverin äidille).

Päivisin sitten luuhaavat ties missä. Isompi koulukavereineen on löytänyt kaupungin hiekkarannat ja he viettävätkin kylpyläelämää täysin rinnoin (palautuu oma teini-ikä tuoreena mieleen...) vapaapäivinään. Pienin on puolestaan kaverinsa kanssa kolunnut erilaisia vesi- ym. liikuntakeskuksia ja nyt ovat - kuulemma - osallistumassa Helsinki Pride -tapahtumaan kaupungilla.

Tämä aika tuli nopeammin kuin olin kuvitellutkaan. Hämmentävää. Parasta näissä meidän pilteissä on kuitenkin se, että heidät saa halutessaan aina kiinni puhelimella. Isompi muistaa jopa ilmoittaa, jos kännykän akku on loppumassa ja kenen kaverin puhelimesta saan hänet kiinni.

Tästä kiitollisena yritän hillitä itseni ja antaa heille myös vapautensa ja tilaisuuden harjoitella itsenäisyyttä. Soitan tai laitan tekstiviestin vasta kun olen itseni kanssa jo jonkin aikaa taistellut enkä enää millään kestä.