karuja totuuksia

Lähdettiin Isomman kanssa kauppaan poikkeuksellisesti polkupyörillä, koskapa Masa oli TM:n matkassa Kesäpaikalla. Ujuteltiin Isomman pyörää terassilla ohi TM:n polkupyörän, joka oli 'pultattu' terassin lattiaan, ettei vain voro sitä veisi (HAH!).

Isompi: "Kato nyt tota isän pyörää! Siinä on tuhannen lukkoa, mutta varas selviää noista viidessä minuutissa. Aivan älytöntä ja turhaa tollanen lukkomäärä!"

mä: "Älä nyt. Anna sen laittaa niitä, jos se helpottaa. Se vaan on tollanen, samanlainen kuin Isoisä [TM:n faija]."

Isompi: "Siis hullu."

***

Ajettiin kohti kauppaa kellon ollessa noin puolipäivä.

mä: "Nyt on muuten sellanen aika, että voidaan hyvällä tsägällä kaupassa törmätä Mummoon [meikäläisen mutsi]."

Isompi: "Siis huonolla tsägällä."

JälkiMärinät:
Jännityksellä ja kieli pitkällä odotan niitä tarinoita, joita huomenna alkava kesätyönsä poikii (mainittu!).

lomaniaa

Kun loma alkaa juhannuksesta suoraan, on vaarana, että jää suoritusmania päälle. Ei sillä, että siitä jotain haittaa olisi, mutta kun ainakin meikäläisen sanakirjassa loma tarkoittaa sitä, että voi ottaa rennosti. Mieluummin olla tekemättä mitään, tai ainakin vähän ja senkin äärimmäisessä tarpeessa.

Juhannus Möksällä tarkoittaa aina jonkinasteista suorittamista jo ihan olosuhteidenkin pakosta: ei ole mikroaaltouunia tai kahvinkeitintä, joilla valmisruoka lämpenee hetkessä ja kahvi lorisuttaa itse itsensä pannuun. Ei, ruoka pitää tehdä alusta alkaen pitkän kaavan ja ikiaikaisen menetelmän kautta tulilla, joko puun tai kaasun avulla, pääasiassa ensiksi mainitun. Kahvi puolestaan pitää mitata ensin purumuodossa ja sen jälkeen vesimuodossa valumaan suodattimen läpi, ja sitäkin toimitusta pitää vahtia ihan vieressä tai ainakin lähimaastossa, jotta valuminen tapahtuu tasaisesti.

Tuossa vain pari esimerkkiä. Lisäksi pitää tietty suorittaa vedennostoa kaivosta - sekä keittiöön että saunaan -, lämmittää saunaa jatkuvalla syötöllä, kaataa perinteiset juhannuspuut - enkä noilla tarkoita nyt mitään koivurimoja, vaan ihan täyskasvuisia puita. Tänä vuonna arpa osui kuusiin ja yhteen lehtipuuhun, jonka laji jäi mysteeriksi (meikäläiselle). Astioita - tai perunoita - pitää pestä useampi kerta päivässä, kun syöjiä on 11 + 1, vaikka lautasissa oikaistiinkin kertakäyttöisillä. Ja kun esim. perunanpesijät arvottiin pelillä (Mölkky), niin tietäähän sen, kuka ne pottuhanskat sai vetää käpäliinsä (o/).

Mutta oli meillä muutakin kivaa. Pelattiin seurapelejä ja seurattiin joukkuepelejä. Eli vaikka sähköä ei lankaa pitkin tontille tulekaan, niin tekniikka ja nuoret miehet olivat varmistaneet sen, ettei varmastikaan yksikään futismatsi jäänyt näkemättä. Ja mikäs siinä oli iltaa viettää kisakatsomossa puuhakkaan päivän päätteeksi.

Eli sama säätäminen on jäänyt päälle kotonakin. Huolestuttavaa.

TM lähti Kesäpaikalle ja lapset ovat hajaantuneet pisin kaupunkia, mutta siltikään en osaa käyttää tilaisuutta hyväkseni ja vain olla. No, pinaattipasta mustapippurilla ja mozzarellalla sekä lasillinen kylmää kuohuviinia hieman hidastivat tahtia etenkin kun aurinko paistoi terassille niin maan perusteellisen lämpimästi. Hyvä kirja oli myös apuna ja siinä rentouden tilassa jälkkärikahvin jälkeen onnistuin ottamaan ne optimaaliset 16 minuutin nokoset, jotta jaksaisin lähteä illan rientoihin. Melkein ei jaksaisi, kun Talossa on niin kiva olla yksin, mutta taidan siltikin.

Rentouttavaa kesäkuun viimeistä viikkoa kaikille, missä sitä ikinä vietättekään.

JälkiMärinät:
Otsikon kirjoitustavan olen oppinut, mistäs muualta kuin täältä B-staniasta. Eräältä lukija/kirjoittajalta.

Olis kai se huonomminkin voinut mennä

Juhannusheilasi on Ville Niinistö!

Sinä haluat juhannusheilaltasi muutakin kuin komean ulkokuoren. Villen kanssa keskikesän juhla kuluu yhteiskunnallisia ongelmakohtia puiden ja grillivartaita käännellen. Jalkapalloa seuraavan Villen kanssa osa keskikesän juhlasta kuluu televisiota tuijottaen, sillä EM-fudiksen neljännesvälierät osuvat juhannusviikonlopulle.

Iltalehden juhannustesti.

innokas kesäduunari

Isompi kävi moikkaamassa heinäkuun kesäduunipaikkansa työnantajaa.

Tuli kotiin nauraen, kun ensimmäinen kosketus vanhainkotiin oli ovessa ollut lappu, jossa kiellettiin päästämästä ketään ulos. Etteivät karkaa. Ymmärrettävää, mutta myös se, että kutkutti Isomman nauruhermoja.

Kaveri oli saanut kesätyön samoin Hgin kaupungilta, mutta jo kesäkuuksi.

mä: "Missäs se Harri onkaan ollut duunissa ?"

Isompi: "No, se on kans jossain krematoriossa Puistolassa."

Repesin, pakko myöntää.

nuoriso närkästyi

Telkkariohjelmassaan Arman Alizad kysyi joltain tietävältä naiselta, että "mitä se asunnottomuus käytännössä on ?"

Isompi antoi välitöntä palautetta: "Mikä kysymys toi nyt on ?!! Se tarkoittaa, ettei ole asuntoa ! Ei tollasia voi kysyä, ihan järjetöntä !!"

Jokaisessa meissä asuu pieni mielensäpahoittaja ja Isommassa vähän isompi.

JälkiMärinät:
Koko ajan paljastuu uusia tuttuja piirteitä Isommasta. On kuin peiliin katsoisi. Sillä erotuksella, että mä en enää niin jaksa, kun teinissä on vielä virtaa mm. kilahdella Kaiken Maailman Typery(y)ksille. Sitä on kyllä erittäin viihdyttävää kuunnella, varsinkin kun se on höystetty huumorilla.

mjäm

Söin viiriäisen munan. Keitetyn.

Kuin pieni kananmuna, mutta joku siinä silti tökki. Lähinnä henkisellä puolella. Outo juttu.

JälkiMärinät:
Linnunpoikaraiska ajoi päin ikkunaa. (Ihmetellä pitää, niin pskaiset yläkerran ikkunat kyllä ovat.)

Useamman tunnin pötkötti terassilla, minä sen kävin kääntämässä edes mahalleen. Puolen päivän jälkeen se sitten oli lähtenyt kompastellen ja kaatuillen kohti metsää ja sinne se jonnekin katosi. Pahoin pelkään, että suoraan ketun iltapalapöytään. Kunniavieraaksi.

Heräsi kysymys: Missä voi harjoitella sitä, että pystyisi tarvittaessa päästämään eläinparan kärsimyksistä ? Idea (Työystävän, siitä päätelkää...), jotta sen olisin laittanut auton renkaan alle ja peruuttanut menemään, ei oikein napannut tulta. Hrrr. Mutta pitäisi sitä nyt yksi tipu kyetä listimään, hyväntähden sentään. Mutta miten ?

Pitääkö tässä ruveta kuljettamaan koivuhalkoa käsväskyssä mukana erilaisten kriisitilanteiden varalta vai mitä ? Sen voin sanoa, että jos pitää tyyppi polkaista hengiltä, niin se ei tule kuunaan onnistumaan. Jalka ei nouse eikä varsinkaan laskeudu vaadittavissa määrin. Ja luulen, siis arvaan kyllä, ettei käsikään toimisi, vaikka se halko nyt matkassa sattuisikin olemaan.

Hetkinen..! Mitenkäs toi kloroformi ? Saako sitä apteekista ? Sellaisena itseoppineena anestesiahenkilönä voisin kyllä varmastikin toimia. Sillä saisi isommankin elukan (esim. peura tai hirvi) ainakin hetkeksi pois päiväjärjestyksestä. Kaiketi.

Joo, nämä ovat näitä Homo urbanuksen ongelmia, nämä.

sydän-juttu

Tapahtumapaikkana Isomman kesätyöpaikka elikkäs urheiluleiri, jolla Isompi oli jo toista kesää 'valkkuna' pienille epatoille. Se meni Isomman kertomana näin;

"Meillä oli tapana Okin kanssa ruokailun jälkeen istua siinä yhdellä sohvalla. Mä sitten aina nostin siihen sen leirin pienimmän tyypin meidän väliin istumaan ja sanoin sille, että "nyt istut tässä äijien kanssa".

Kun sitten kaikilta kysyttiin leirin päätteeksi, että mikä siellä leirillä oli ollut kivointa, niin se pikkutyyppi vastasi, että "istua äijien kanssa"."

Mä en kestä. <3

kalluppi

Kysymys naisille. Tai miksei miehillekin, jos niitä täällä näkyy.

Paljonko teillä menee vuodessa rahaa kampaajalle? Tai kynsistudiolle? Tai ripsitaiteilijalle?

Tai vaikka johonkin harrastukseen?

Näissä kysymyksissä ei ole mikään piski haudattuna eikä kukaan joudu tilille 'tuhlailuistaan'. Ei ainakaan tässä blogissa. Kunhan kysyn mielenkiinnosta, koska tein ostoksen, jonka hinnan haluan suhteuttaa johonkin sellaiseen kuluerään, johon itselläni ei mene rahaa juuri ollenkaan.

JälkiMärinät:
Juu, en pode huonoa omatuntoa. :)

apua, käsityöinehmot !

Olen yrittänyt metsästää kirjontaan tarkoitettua silkkinauhaa kissojen ja koirien kanssa, mutta mistään ei löydy ja nettikin ohjaa vain ulkomaanepatoiden sivuille.

Auttakaa nyt siis ankkaa, jos tietoa löytyy. Eli mistä voisi löytää 4 mm leveää 100% silkkinauhaa ja nimenomaan kirjontaan tarkoitettua ? Sellaista todella pehmeää, taipuisaa ja... No, siis silkkistä kirjontanauhaa.

Ja jos jollain on omissa kotivarastoissaan nauhoja - kaiken värisiä - eikä niitä tarvitse, olen ne halukas ostamaan pois kuleksimasta.

Joten sana kiertämään, pliis.

3 pientä porsasta

Marikan poluilta käpsähti kinttuun seuraavanlainen 'haaste'. Ymmärsin yskänlääkkeen, että blogin sisältö on muuttunut kuivakaksi ja tunkkaiseksi, josta syystä Marika otti ja täräytti haasteella, jotta välillä jotain muutakin kuin niitä iänikuisia kirjoja ja oopperoita.

Ja just noin pitääkin tehdä! Meikäläinen tykkää tällaisista haasteista ja niissä on sekin hyvä puoli, että joskus niistä saa sen tarvittavan alkusysäyksen, että kirjoittaminen lähtee taas vauhtiin.

Joten kiitos ja kumarrus Marikalle ja tässä meikäläisen 3 vähän kaikkea.

3 asiaa joita odotan... lämpimiä aurinkoisia kesäpäiviä, kesälomaa, runsasta sienisyksyä

3 asiaa joita halua(isi)n... järkeä (erilaisten) päättäjien kalloihin, tavata ystävän, jota en ole tavannut pitkiin aikoihin, tavata ystävän, jota en ole tavannut koskaan

3 asiaa joita teen usein... kiitän illalla nukkumaan mennessä hyvin sujuneesta päivästä, halaan lapsia, nauran

3 asiaa joista tykkään... kesäinen ukkonen, lukeminen, viini (ja jos nuo kaikki kolme saa vielä samalla kertaa...!)

3 asiaa joista en tykkää... PUNKIT! (olen saanut niistä pakkomielteen), typerykset, ilkimykset

3 asiaa joita minun pitäisi tehdä... ryhdistäytyä, tsempata, ojentaa ruoto

3 asiaa jotka rauhoittavat minut... meditointi, laulaminen, korttien askartelu

3 asiaa jotka saavat minut stressaantumaan... työt, tulevaisuus, tietämättömyys

3 asiaa mitä tein viikonloppuna... saunoin meren äärellä, askartelin kortteja, toimin rauhanneuvottelijana

3 asiaa mitä olen tehnyt viimeisen viikon aikana... TÖITÄ!, nauttinut oopperasta, syönyt hyvää ravintolaruokaa

JälkiMärinät:

Ensimmäiset kolme ovat kyllä totta, mutta nykyään pyrin olemaan odottamatta mitään ja vain keskittymään kuluvaan hetkeen.

Jätin muuten ns. itsestäänselvyydet pois. Ainakin suurimmalta osin. 

luettua

Selja Ahava Taivaalta tippuvat asiat.

Sain vinkin tähän kirjaan tutulta, jolla oli henkilökohtainen muistosuhde kirjailijaan. Tällaiset vinkit ovat hyviä, koska muuten en ehkä kirjaa olisi lukenut. Mikä olisi ollut harmi, sillä kirja oli hyvä. Näkökulman muuttuminen muutamaankin kertaan tarinan varrella oli raikas oivallus. Voin suositella.

Taina West Tänä iltana Jukka Puotila.

Elämäkerta, johon tuli muutos ennen kuin kirjaa oli ehditty julkaistakaan. Mielenkiintoista ja viihdyttävää luettavaa kuten kaikki kirjat, jotka kertovat Oikeasta Ihmisestä Elävässä Elämässä. Tämä kirja on lisäksi myös kirjoitettu hyvin, joten lukukokemus oli siltäkin osin helppo ja miellyttävä. Kirjan loppu luonnollisestikin kiinnosti ja herätti ajatuksia erityisesti. Jukallahan loppuivat hoidot silloin, kun meikäläisellä ne vasta alkoivat.

Sari Pöyliö Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä.

Kirja koostuu kahdeksasta lyhyestä tarinasta, joissa kaikissa pääosissa on enemmän tai vähemmän äiti. Teksti on nauruhermoihin osuvaa, ainakin minun. Kirjoittaja käyttää sanoja, jotka huvittavat ja saivat minut hörähtelemään. Kolmannessa tarinassa nauroin monta kertaa ihan ääneenkin, sen musta huumori oli jotain ihan omaa luokkaansa. Luinkin kirjan käytännöllisesti katsoen yhteen putkeen, se vaan vei mennessään.

Roope Lipasti Rajanaapuri.

Ja ei kun vaan paranee. Aivan uskomattoman hauska kirja! Olin jo alkumetreillä suorastaan kateellinen kirjailijan verbaaliakrobatiataidolle. Tarkistin, oliko tätä kirjaa tajuttu takakannessa mainostaa hauskaksi. Oli, onneksi, koska kirja todellakin oli ihan hillittömän hauska. Alta 30 sivun aloin jo hidastella, ettei loppuisi liian nopeasti kesken. Alta 40 sivun olin nauranut jo niin monta kertaa ns. täysillä, että Pienin teki reklamaation, jotta nauruni häiritsee hänen musiikin kuuntelua yläkerrassa. Korvanapeilla. Eli siitä voitte vetää jonkinlaisen johtopäätöksen. Kirja kertoo kahdesta suomalaisesta miehestä, naapuruksista, joista toinen tekee ja toinen ei. Suosittelen todella lämpimästi tätä kirjaa ihan kaikille.

Heikki Turunen Kivenpyörittäjän kylä.

"Äijäkirja" ajattelin heti alkuun. Ja siihen se sitten jäikin: alkuun. En jaksanutkaan paneutua kirjaan sen enempää. Katsotaan sitten kesälomalla uudestaan.

JälkiMärinät:
Kirjasto on viihtyisä paikka. Elän taas sitä aikaa, että kirjastoa tulee käytettyä taajaan. Kirjahyllyjen välissä kulkiessa ja kirjojen nimiä tavatessa tuntuu, että suunnilleen joka toinen vastaantuleva kirja mielenkiinnostaa ja se pitäisi ehtiä lukea. Onneksi kesä on vasta alussa.

***

Taidan olla niitä viimeisiä dinosauruksia, jolla on vielä kynnet ja ripset luomua. Ja kuontalo, valitettavasti.

MET (kävimma) Oopperassa

Tällä kertaa oli vuorossa Georges Bizet´n Helmenkalastajat.

Kaunista musiikkia. Ei niin mahtipontista kuin ooppera ehkä noin yleisesti ottaen on, mutta tokihan rakkaudesta, vihasta ja mustasukkaisuudesta saadaan meteliä aikaan, kun kaikkien pitää saada äänensä kuuluville. Niin siis tässäkin tarinassa, mutta suurin osa oopperasta oli erittäin kaunista ja herkkää musiikkia.

Rooleissa olivat Diana Damrau (Leïla), Matthew Polenzani (Nadir), Mariusz Kwiecien (Zurga) ja Nicolas Testé (Nourabad). Kwiecien'iä lukuunottamatta kaikki olivat minulle uusia tuttavuuksia. Miellyttäviä sellaisia, voin lisätä. Etenkin tenori Polenzani sai kyllä hengen salpautumaan todella pehmeällä äänellään ja kauniilla tulkinnallaan. Myös Damraun helisevä sopraano oli kuin lintu olisi laulanut. Aivan käsittämättömän upea ääni naisella!

Kapellimestarina toimi Gianandrea Noseda, joka oli aivan hurmaava mies. Häntä haastateltiin 'erätauolla' ja hän osoittautui kerrassaan ihastuttavaksi ja huumorintajuiseksi persoonaksi.

Kesän aikana on tulossa vielä monia hyviä uusintoja talven esityksistä, joten täytyy yrittää päästä nauttimaan mahdollisimman monista niistä.

JälkiMärinät:
Sisko kysyi väliajalla, jotta nukuinko. Vastasin, etten paljoakaan. Samoin hän.

Formulakisat, futispelit (näissä isoissa kisoissa), sirkkelisaha ja ooppera: nukahdan väkisinkin aina.

peruskarhukkeet

Kävin katsomassa leffan Viidakkokirja.

Tykkäsin. Oli mielestäni ihan hemmetin hyvin tehty ja näytelty. Aika hurja oli kyllä ja kerran säikähdin niin, että koko penkkirivi tärähti. Tosin en ollut ainoa. Siinä muutama penkki sivuun pelästyi toinenkin katsoja vähintään yhtä paljon.

Leffassa oli kyllä hauskojakin kohtia, lähinnä repliikkejä, jotka naurattivat meikäläistä. Ainoa asia, mitä harmittelin oli se, etten ollut etukäteen katsonut, ketkä ovat leffan ääninä. Jälkeenpäin sitä on hankala enää muistella. Voin siis suositella.

JälkiMärinät:
Kesäpaikalla oli isokoskeloemolla 14 poikasta. Ajatuskin puistattaa.

Ulkona tuulee niin, että tuli mieleen Ritva Luostarisen kirja Tapahtui Pumpernikkelissä.

Siinä tarinassa Kun rouva Mansikka maalasi talonsa katon rouva Mansikka joutui myrskytuulella kattoaan maalatessaan suuren pilven kaappaamaksi. Jonka tarinan ansiosta opin jo hyvin nuorena, ettei myrskytuulella ole syytä lähteä maalaamaan kattoa.

Verorahoille vastinetta - igen

Isompi: "Tehdään tänään jotain sellaista, mitä ei olla koskaan tehty, kun isä eikä Pienin ole kotona häiritsemässä meitä."

Just. Ja kyllä tehtiinkin: istuttiin meinaan Meilahden hammasklinikan päivystyksessä.

Paistettu ahven on hyvää - etenkin Anopin paistama -, mutta sen ruodot ovat niin kirotun pieniä, ettei niitä saa kaikkia millään ruodittua pois ja sitten voi käydä niin, että ruoto menee taaimmaisen hampaan taaimmaisen reunan ja ikenen väliin. Kuten Isommalle kävi. Ja ei kun päivystykseen.

Soitin sinne klo 16.30. Kysyivät, notta ehdittekö klo 17.30 paikalle. Ehdittiin. Oltiin jo klo 17.04 ilmoittautumisjonossa. Siinä menikin sitten se pisin tovi eli puolisen tuntia, mutta kun päästiin hammashoitolan puolelle, ehdin juuri ja juuri täyttää kyselykaavakkeen 'lapsesta' *tirsk*, kun jo meidät kutsuttiin sisään. Enkä ehtinyt muuta kuin laittaa TM:lle viestiä, että ollaan vaihteeksi Meikun päivystyksessä, kun hammaslääkäri oli jo ronkkinut ja langottanut sen läpinäkyvän ja mikroskooppisen pienen, mutta ah, niin inhan ruodon pois Isomman kitusista.

Lämpimästi kiittelin heitä nopeasta ja hyvästä palvelusta ja annoin vielä leveän hymynaamankin palautteena lähtiessämme pois.

Isommalle totesin kotimatkalla, että loppuilta tehdään vain sellaisia juttuja, mitä ollaan tehty ennenkin ja niidenkin kanssa ollaan vähän varuillaan, mitä tehdään.

Haettiin pitsat.

JälkiMärinät:
Tällä menolla Meilahden sairaala-alueelta loppuu rakennukset ja poliklinikat melko haipakkaan, missä ei oltaisi syystä tai toisesta jonkun TOP:n jäsenen - toistaiseksi lähinnä Isomman ja minun - vuoksi käyty.

Luettua

Petteri Nuottimäki Varaudu pahimpaan.

Hauska. Arvaamaton. Ja niin täynnä rönsyjä, ettei missään. Kirjoitusnäkökulma on mielenkiintoinen, erilainen kuin yleensä. Ja loppu todella yllättävä. Tätä voin kyllä suositella.

Virpi Hämeen-Anttila Päivänseisaus.

Toinen Hämeen-Anttilan kirja, jota olen koskaan lukenut. Taas yllätyin, koska odotin edelleenkin jotain vähemmän... romaania. En osaa selittää. Anoppi ei kirjasta tykännyt, joten tyrkkäsi sen meikäläisen 'vaivoiksi'. Minusta lukukokemus oli jotenkin neutraali, ehkä vähän pliisu ja jotenkin hieman lapsellinen lopun osalta. En osaa tätäkään enempää avata. Ei jäänyt paha mieli.

Haruki Murakami Kafka rannalla.

Jälleen yli 600 sivun järkäle, joita noin periaatteessa karsastan, koska laiskuus, mutta tätä suositteli Erityinen Ystävä, joka on ennenkin suositellut hyviä kirjoja, joten vyötin kupeeni ja ryhdyin urakkaan. Jossain 75 sivun vaiheilla mietin, mitenköhän kirjailija vetää kaikki langat kasaan eli olin jo koukussa tarinaan. Tarina oli... hmm... outo, fantasiamainen, kuten kaikki ne tarinat, joihin EY erityisesti mieltyy. Silti se oli hyvä sillä oudolla tavalla, jopa meikäläisestä, jolla on jalat suht tiukasti maankamaralla. Yllättäviä käänteitä luonnollisestikin oli riittävästi.

Laura Paloheimo mama mojo.

Jos takakannen arvostelussa lukee "naurat lukiessasi ääneen", niin olen jo lähtökohtaisesti melko epäluuloinen kirjaa kohtaan. Yleensä en ole nauranut niille kirjoille, jotka muita - jostain käsittämättömästä syystä - huvittavat. Kuten en tällekään. Mutta se ei tarkoita, että kirja olisi ollut huono, se ei vain naurattanut. Eli ihan kevyttä, helppoa ja nopeaa luettavaa. Paikoin jopa viihdyttävääkin. Aurinkoa ottaessa ihan kelpo tekele.

Agatha Christie He tulivat Bagdadiin.

Vanha tuttu kirja, yksi suosikeistani, mitä tulee Christien tuotantoon. Romanttissävytteinen seikkailukertomus nuoresta, tarmokkaasta ja pelottomasta naisesta, joka joutuu sattumalta vaaralliseen seikkailuun. Kirja on samaa 'sarjaa' Ruskeapukuisen miehen kanssa. Sävyltään erilainen kuin Christien dekkarit pääsääntöisesti, mutta yhtä täynnä monimutkaisia juonikuvioita. Kesälomakirjojen terävintä kärkeä. Christiet ylipäätään.

JälkiMärinät:
Pihan sitipuput kesyyntyvät silmissä. Istuin ottamassa aurinkoa pihatuolissa, kun selän takaa kuului kahinaa: Zalamahan se sieltä pomppi alta puolen metrin päästä ja parkkeerasi itsensä kukka-altaaseen, jonka reunalla lepuuttelin jalkojani. Siinä sitten haisteltiin pionia ja muitakin taimia. Viimeistä vähän maisteltiinkin. Onneksi se oli juuri se Anopilta saatu mieliharmi, joka leviää kuin pentele, jos sille antaa tilaa, joten annoin Zalaman sitä rouskutella. Hetken päästä joku meikäläisen korvalle liian hiljainen rasahdus pelästytti pupun säntäämään metsän suojaan. Mutta joo, luontohan tulee tällä menolla kohta syliin.

Nyt ei ole pariskuntaa muutamaan päivään näkynyt. Yhdestä bussipysäkin vieressä makoilleesta raadosta tiedän, että pupurutto on jo saavuttanut nämäkin lakeudet. Toivottavasti kuitenkin 'meidän' kanit ovat siltä säästyneet, kun nurmikkoa leikatessani oikein varta vasten kiersin apilaryppäät, jotta heille olisi jotain herkkupalaa tarjolla.