Eilen illalla otimme Isomman kanssa yhtä aikaa iltalääkkeitämme. Jotenkin siinä keskityin Isomman sähläämiseen enemmän kuin omaani ja arvaahan sen sitten.
Heitin napit naamariin ja otin huikan vettä. Samalla taivutin päätä nopeasti taaksepäin nielaistakseni pillerit. Siinä vaan sattui niin, että käsi ja vesimuki seurasivat liikettä perässä ja onnistuin holauttamaan noin desin jääkylmää vettä suoraan rintavakooni.
Karjaisu tuli ulos korvien kautta.
Ehkä kuitenkin dementiahoitola-ainesta.
JälkiMärinät:
Isompi puolestaan oli kunnostautunut laboratoriossa verikokeessa.
Labrahoitaja oli kysynyt, että oliko Isommalta otettu juuri verikoe, kun kyynärtaive näytti sellaiselta kuin sitä olisi pistetty vähän aikaa sitten. No, ei ollut.
Sitten se hoitaja oli sanonut, että Isompi voi vaikka katsella seinällä olevia koiranpentujen kuvia sillä aikaa, kun hän ottaa sen verikokeen. Siihen Isompi tokaisi rehellisesti, mutta yhtään miettimättä:
"Eikun mä tykkään katsoa, kun mua pistetään."
Totta, mutta kuten Isompi itse puhelimessa minulle jälkeenpäin totesi, kuulosti se silti ehkä hieman arveluttavalta. Hoitaja oli ainakin katsonut vähän hitaasti, muttei ollut kuitenkaan kommentoinut mitään.
Ei ole omena kauas puusta pudonnut.
tiistai 5. huhtikuuta 2016
maanantai 4. huhtikuuta 2016
kenen joukoissa seisot
Välillä on mielenkiintoista tutkia, kuka kenenkin blogeja lukee. Tai ei lue. Se paljastaa jo ison siivun ihmisestä, vaikkei ehkä uskoisikaan.
Samoin on mielenkiintoista tutkia lukijoiden sukupuolijakaumaa. Sekin kertoo jotain bloggaajan tarinoista, lukeeko niitä mieluummin miehet vai naiset. Henkilökohtaisesti olen erittäin iloinen, että meikäläisen lukijoissa on ihan kunnon joukko myös herrapuolisia lukijoita, vaikken kovin 'miestenmielisistä' aiheista (urheilu, seksi, politiikka, autot) kirjoittelekaan.
Joskus vuosia sitten tein pienen kyselyn selvittääkseni lukijoitteni ikäjakaumaa. Se osoittautui yllättävän laajaksi. Kuvittelin näet, että lukijani ovat kaikki suunnilleen samaa ikäluokkaa (+/- 5 vuotta) kanssani, mutta todella nuortakin porukkaa oli joukossa. Pitäisiköhän tehdä uusi kysely ja katsoa, ovatko lukijani vanhentuneet kanssani yhtä matkaa.
Sekin olisi hauska tietää, kuinka kauan kukakin on mukana kulkenut. Bloggausvuosia on kumminkin takana jo... ööö... seitsemän (?). Alkuperäisiä lukijoita sieltä ensimmäisiltä vuosilta tuskin on enää kovin montaa matkassa, mutta tiettävästi joku kumminkin.
JälkiMärinät:
Ensimmäinen haravointi Pihalla suoritettu. Samalla putsasin kukka-altaan vanhoista lehdistä ja risuista.
Talven aikana Pihalla oli valitettavasti vieraillut myös tyyppi, jota en soisi tänne ollenkaan tulevaksi: kotiainen pirulainen oli kaivanut kolme isoa multakekoa Pihalle. Onneksi ihan reunamaalle, mutta kuitenkin. Mutta koska se kirottu kaivuri on rauhoitettu, ei sitä saa metsästää tai muutoinkaan häiritä eli hätistellä pois tontilta. Kontiaisen nahan päivänarvo on 17 euroa.
En ole vielä päättänyt, mihin jatkossa ylimääräiset 17 euroani tulen käyttämään. Tömistellä aion Pihalla kumminkin juuri niin paljon kuin jalat kestävät.
***
Ihmisillä on mielenkiintoiset moraalikäsitykset asioista. Kaikesta päätellen on ihan ok tehdä mitä tahansa moraalisesti arveluttavaa, jos vain on täysi-ikäinen ja vapaa ihminen. Nuo kaksi määrettä antavat nähtävästi oikeuden kaikkeen mahdolliseen käsittämättömään toimintaan pesten sen normaaliksi ja täysin hyväksyttäväksi käytökseksi. Uskomatonta.
Eli vanhemmat siis ihan pokkana ovat valmiit hyväksymään ja jopa kannustamaan omia 20-vuotiaita täysikäisiä ja vapaita lapsiaan vaikka mihin, niinkö ? Jos vastaus on 'kyllä', niin siinäpä sitten hyviä neuvoja jälkipolville rakastavilta vanhemmilta. Jos vastaus puolestaan on 'ei', vaikka on jonkun toisen kohdalla ko. toiminnan katsonut täysin hyväksyttäväksi, niin silloin on kysymys sylettävästä kaksinaismoralismista. Tässä kohtaa joidenkin on vaikea suoriutua voittajaksi.
Samoin on mielenkiintoista tutkia lukijoiden sukupuolijakaumaa. Sekin kertoo jotain bloggaajan tarinoista, lukeeko niitä mieluummin miehet vai naiset. Henkilökohtaisesti olen erittäin iloinen, että meikäläisen lukijoissa on ihan kunnon joukko myös herrapuolisia lukijoita, vaikken kovin 'miestenmielisistä' aiheista (urheilu, seksi, politiikka, autot) kirjoittelekaan.
Joskus vuosia sitten tein pienen kyselyn selvittääkseni lukijoitteni ikäjakaumaa. Se osoittautui yllättävän laajaksi. Kuvittelin näet, että lukijani ovat kaikki suunnilleen samaa ikäluokkaa (+/- 5 vuotta) kanssani, mutta todella nuortakin porukkaa oli joukossa. Pitäisiköhän tehdä uusi kysely ja katsoa, ovatko lukijani vanhentuneet kanssani yhtä matkaa.
Sekin olisi hauska tietää, kuinka kauan kukakin on mukana kulkenut. Bloggausvuosia on kumminkin takana jo... ööö... seitsemän (?). Alkuperäisiä lukijoita sieltä ensimmäisiltä vuosilta tuskin on enää kovin montaa matkassa, mutta tiettävästi joku kumminkin.
JälkiMärinät:
Ensimmäinen haravointi Pihalla suoritettu. Samalla putsasin kukka-altaan vanhoista lehdistä ja risuista.
Talven aikana Pihalla oli valitettavasti vieraillut myös tyyppi, jota en soisi tänne ollenkaan tulevaksi: kotiainen pirulainen oli kaivanut kolme isoa multakekoa Pihalle. Onneksi ihan reunamaalle, mutta kuitenkin. Mutta koska se kirottu kaivuri on rauhoitettu, ei sitä saa metsästää tai muutoinkaan häiritä eli hätistellä pois tontilta. Kontiaisen nahan päivänarvo on 17 euroa.
En ole vielä päättänyt, mihin jatkossa ylimääräiset 17 euroani tulen käyttämään. Tömistellä aion Pihalla kumminkin juuri niin paljon kuin jalat kestävät.
***
Ihmisillä on mielenkiintoiset moraalikäsitykset asioista. Kaikesta päätellen on ihan ok tehdä mitä tahansa moraalisesti arveluttavaa, jos vain on täysi-ikäinen ja vapaa ihminen. Nuo kaksi määrettä antavat nähtävästi oikeuden kaikkeen mahdolliseen käsittämättömään toimintaan pesten sen normaaliksi ja täysin hyväksyttäväksi käytökseksi. Uskomatonta.
Eli vanhemmat siis ihan pokkana ovat valmiit hyväksymään ja jopa kannustamaan omia 20-vuotiaita täysikäisiä ja vapaita lapsiaan vaikka mihin, niinkö ? Jos vastaus on 'kyllä', niin siinäpä sitten hyviä neuvoja jälkipolville rakastavilta vanhemmilta. Jos vastaus puolestaan on 'ei', vaikka on jonkun toisen kohdalla ko. toiminnan katsonut täysin hyväksyttäväksi, niin silloin on kysymys sylettävästä kaksinaismoralismista. Tässä kohtaa joidenkin on vaikea suoriutua voittajaksi.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2016
näitä keskusteluja vaihteeksi
Eilinen auringonkilo sai TM:n kuvittelemaan, että pystyy itse - tuo 'tekniikan ihmelapsi' - säätämään polkupyöränsä jarruja. Siinä säädössä menikin sitten tovi ja meikäläinenkin valjastettiin jossain kohtaa apupoika-Anteroksi. Naapuritontilla olivat lapsenlapset kylässä ja sieltä kuului iloisia pikkulapsenääniä.
mä: "Eiks ois kauheeta, jos meillä olis vielä alle kouluikäisiä lapsia ?"
TM: "Ei."
mä: "TÄH ?!!? Olishan !! Ihan hirveetä ! Eikö muka susta ??!"
TM: "Ei."
mä: "Sä olet ihan mielenvikainen."
Se hullu varmaan tekisi toisen pesueen per heti, jos meikäläinen nyt oikaisisi koipensa. Ajatuskin puistattaa, vaikka on se kyllä ihan hyvä isänä eikä asia meikäläistä enää puristelisi.
Lapset varmaan saisivat slaakin. Isompi ainakin jyrsisi ranteet auki heti, kun on nyt tuota kokemusta noista pikku valmennettavista. Pienimmästä ei tiedä. Voisi ihastuakin ajatukseen vauvasisaruksista.
Miehet ovat ihan hulluja ja hullummaksi tulevat, kun vanhenevat. Joku näyttämisen tarve tai joku siinä täytyy olla. Että on vielä kuranttia kamaa kasseissa. Joo, just. Hulluja nuo miehet.
mä: "Eiks ois kauheeta, jos meillä olis vielä alle kouluikäisiä lapsia ?"
TM: "Ei."
mä: "TÄH ?!!? Olishan !! Ihan hirveetä ! Eikö muka susta ??!"
TM: "Ei."
mä: "Sä olet ihan mielenvikainen."
Se hullu varmaan tekisi toisen pesueen per heti, jos meikäläinen nyt oikaisisi koipensa. Ajatuskin puistattaa, vaikka on se kyllä ihan hyvä isänä eikä asia meikäläistä enää puristelisi.
Lapset varmaan saisivat slaakin. Isompi ainakin jyrsisi ranteet auki heti, kun on nyt tuota kokemusta noista pikku valmennettavista. Pienimmästä ei tiedä. Voisi ihastuakin ajatukseen vauvasisaruksista.
Miehet ovat ihan hulluja ja hullummaksi tulevat, kun vanhenevat. Joku näyttämisen tarve tai joku siinä täytyy olla. Että on vielä kuranttia kamaa kasseissa. Joo, just. Hulluja nuo miehet.
Amazing Grace
Amazing Grace, how sweet the sound,
That saved a wretch like me.
I once was lost but now am found,
Was blind, but now, I see.
T'was Grace that taught,
my heart to fear.
And Grace, my fears relieved.
How precious did that Grace appear,
the hour I first believed.
Through many dangers, toils and snares,
I have already come.
Tis Grace has brought me safe thus far,
and Grace will lead us home.
The Lord has promised good to me,
His word my hope secures.
He will my shield and portion be,
as long as life endures.
We've been there ten thousand years,
bright shining as the sun.
We've no less days to sing God's praise,
than when we've first begun.
Amazing Grace, how sweet the sound,
That saved a wretch like me.
I once was lost but now am found,
Was blind, but now, I see.
John Newton
JälkiMärinät:
Olen ollut koko viikon melkoisen pullistunut pahasta verestä. Ajatukset ovat olleet täynnä sappea ja perna on monta kertaa natissut liitoksissaan.
Henkinen paha olo tekee minulle fyysisiä oireita. Kipuja, kolotuksia ja sen sellaisia. Siksikin minun pitäisi pyrkiä myös ajatuksissani olemaan hyvä ja zen. Aina se ei vain onnistu tai sitä ei muista, kun on niin kuumissaan kaikesta pahasta.
Tänään lausuinkin siis melkoisen ponnekkaasti muiden mukana "...ja anna meille meidän syntimme anteeksi..." Lisäksi alkavalla viikolla lupaan (itselleni) hyvittää kaikki pahat ajatukseni. Tavalla tai toisella.
***
Aamulla seurasin huvittuneena kahden mustarastaan juoksentelua pitkin viimeisiä Pihan hankia. Pienin minulle sanoi, että se niiden juokseminen näyttää tosi koomiselta ja oikeassahan hän oli. Ihan hirvittävän hassun näköistä menoa se on.
lauantai 2. huhtikuuta 2016
subjektiivinen päihdeoikeus
Sanokaa mitä sanotte, mutta niin köyhää ihmistä ei tässä Suomenmaassa ole tullut vielä vastaan, etteikö aina löytyisi rahaa päihteisiin. Tai vaihtoehtoisesti tarpeettomaan roinaan.
Esim. aski röökiä päivässä tekee kuukaudessa n. 180 euroa (vuodessa 2 160 euroa). Sillä rahalla saa jo aika paljon pottua ja leipää. Tai vaikka lääkkeitä.
Eikä mulla muuta.
Esim. aski röökiä päivässä tekee kuukaudessa n. 180 euroa (vuodessa 2 160 euroa). Sillä rahalla saa jo aika paljon pottua ja leipää. Tai vaikka lääkkeitä.
Eikä mulla muuta.
punalutkut hyökkäävät!
Huhtikuun kunniaksi punatulkut ovat ottaneet meidän Pihan reviirikseen. Eilen niitä oli kirjaimellisesti parvi - en pystynyt laskemaan - ja tänäänkin ainakin neljä pariskuntaa.
Herrapuoliset ovat niin pönäköitä ja punakoita, että pystyn erottamaan heidät sisältä käsin ilman silmälasejakin. Hillitymmät rouvansa ovat kyllä hekin varsin hyvässä lihassa ja mikseivät olisi, kun nytkin vetelevät kupuihinsa auringonkukansiemeniä minkä kerkiävät. Mustarastaskin näyttää hiipivän osingoille.
Olen aina kuvitellut, että punalutkut ovat tirppoja, joita näkee vain talvisin pihoilla, mutta meillä ei ainakaan niitä ole koko talvena näkynyt. Nyt sitten kyllä senkin edestä!
Tästä se kevät lähtee käyntiin, kun nurmikkoa näkyy jo melkein enemmän kuin mitä on lunta. Kruunupäinen kauriskin hiippaili tontinreunalla. Rohkeita otuksia ovat. Ja Zalama tietty vierailee joka päivä TM:n vuorimäntyasetelmassa.
Kun vielä aurinko helottaa pilveettömältä taivaalta, niin sitä ihan ilokseen pesee ja tuulettelee talvisia kamppeita pois kesäsäilöön. Tässä puuskassani sain jopa heitettyä Natolta saamani perintötakin roskiin (etenkin kun eilen sain tilalle puolestaan Anopilta perinnöksi toppatakin sekä ulkoiluhupparin). Olihan se jo kulahtanut enkä sitä ollut viime syksynä käyttänyt kertaakaan, joten jouti mennäkin. Uskollisesti sekin rotsi palveli meitä naisia yhteensä reilut parikymmentä vuotta.
Jotenkin 'oudosti' meikäläisen nurkista on muodostunut suvun takkien viimeinen loppusijoituspaikka. En muista, milloin viimeksi olisin itse ostanut itselleni takin, minkä tahansa takin. On siitä varmasti kohta jo kymmenen vuotta aikaa. Mutta jos perintötakit ovat hyvälaatuisia ja -kuntoisia, niin miksi en hyödyntäisi tätäkin säästömahdollisuutta. Ja mieluummin kuitenkin käytän tätivainaan italialaisvalmisteista villa-kashmirtakkia kuin jonkun tuntemattoman omistajan vanhaa takkia. Vaikkei siinäkään vaihtoehdossa toki mitään vikaa ole. Kannatan lämpimästi kierrätystä sen kaikissa muodoissa.
Joten ensi talveksi on taas 'uusi' toppatakki meikäläisellä. Onneksi ei ollut musta. Alan kyllästyä siihen, ettei suomalaiset osaa käyttää minkään muun värisiä vaatteita - etenkään talvella - kuin mustia. Väriä pitää elämässä olla, tavalla tai toisella. Ulkoiluhupparikin oli rehellisen punainen. Jee!
No, niin. Siellähän se Simo jo linkoaakin. Aurinkoista viikonloppua kaikille !
JälkiMärinät:
Huomasin muuten viime viikolla, että keittiössä työskentelee Simon serkku, Siiri Siemens. Hän pesee meillä astiat. Eipä ole tullut kiinnitettyä aikaisemmin huomiota hänen sukunimeensä. Hassua.
Herrapuoliset ovat niin pönäköitä ja punakoita, että pystyn erottamaan heidät sisältä käsin ilman silmälasejakin. Hillitymmät rouvansa ovat kyllä hekin varsin hyvässä lihassa ja mikseivät olisi, kun nytkin vetelevät kupuihinsa auringonkukansiemeniä minkä kerkiävät. Mustarastaskin näyttää hiipivän osingoille.
Olen aina kuvitellut, että punalutkut ovat tirppoja, joita näkee vain talvisin pihoilla, mutta meillä ei ainakaan niitä ole koko talvena näkynyt. Nyt sitten kyllä senkin edestä!
Tästä se kevät lähtee käyntiin, kun nurmikkoa näkyy jo melkein enemmän kuin mitä on lunta. Kruunupäinen kauriskin hiippaili tontinreunalla. Rohkeita otuksia ovat. Ja Zalama tietty vierailee joka päivä TM:n vuorimäntyasetelmassa.
Kun vielä aurinko helottaa pilveettömältä taivaalta, niin sitä ihan ilokseen pesee ja tuulettelee talvisia kamppeita pois kesäsäilöön. Tässä puuskassani sain jopa heitettyä Natolta saamani perintötakin roskiin (etenkin kun eilen sain tilalle puolestaan Anopilta perinnöksi toppatakin sekä ulkoiluhupparin). Olihan se jo kulahtanut enkä sitä ollut viime syksynä käyttänyt kertaakaan, joten jouti mennäkin. Uskollisesti sekin rotsi palveli meitä naisia yhteensä reilut parikymmentä vuotta.
Jotenkin 'oudosti' meikäläisen nurkista on muodostunut suvun takkien viimeinen loppusijoituspaikka. En muista, milloin viimeksi olisin itse ostanut itselleni takin, minkä tahansa takin. On siitä varmasti kohta jo kymmenen vuotta aikaa. Mutta jos perintötakit ovat hyvälaatuisia ja -kuntoisia, niin miksi en hyödyntäisi tätäkin säästömahdollisuutta. Ja mieluummin kuitenkin käytän tätivainaan italialaisvalmisteista villa-kashmirtakkia kuin jonkun tuntemattoman omistajan vanhaa takkia. Vaikkei siinäkään vaihtoehdossa toki mitään vikaa ole. Kannatan lämpimästi kierrätystä sen kaikissa muodoissa.
Joten ensi talveksi on taas 'uusi' toppatakki meikäläisellä. Onneksi ei ollut musta. Alan kyllästyä siihen, ettei suomalaiset osaa käyttää minkään muun värisiä vaatteita - etenkään talvella - kuin mustia. Väriä pitää elämässä olla, tavalla tai toisella. Ulkoiluhupparikin oli rehellisen punainen. Jee!
No, niin. Siellähän se Simo jo linkoaakin. Aurinkoista viikonloppua kaikille !
JälkiMärinät:
Huomasin muuten viime viikolla, että keittiössä työskentelee Simon serkku, Siiri Siemens. Hän pesee meillä astiat. Eipä ole tullut kiinnitettyä aikaisemmin huomiota hänen sukunimeensä. Hassua.
perjantai 1. huhtikuuta 2016
aprillia
Tänään on aprillipäivä, joten pitäkään siis varanne, ettei teitä aprillata.
No, tässä blogissa ei siitä ole pelkoa. En ole koskaan tykännyt aprillipäivästä enkä ole koskaan ollut huvittunut niistä 'hauskoista' piloista, joita tänään on ihan virallisesti lupa toisille tehdä. Jotenkin mun huumorintaju loppuu ihan seinään just tänä päivänä, koska en juurikaan naura vitsi-vitseille ja väkisin väännetyille piloille. Tai erittäin harvoin, jos silloinkaan
Mutta ehkä se on vain hyvä. Olen siis täysin huumorintajuton jäyhäjököttäjä yhtenä päivänä vuodessa, mutta kaikkina muina vuoden päivinä näen komiikkaa arjessa monien naurujen edestä per päivä. Mieluummin näin päin.
Hyvää alkanutta huhtikuuta ja aurinkoista viikonloppua kaikille!
No, tässä blogissa ei siitä ole pelkoa. En ole koskaan tykännyt aprillipäivästä enkä ole koskaan ollut huvittunut niistä 'hauskoista' piloista, joita tänään on ihan virallisesti lupa toisille tehdä. Jotenkin mun huumorintaju loppuu ihan seinään just tänä päivänä, koska en juurikaan naura vitsi-vitseille ja väkisin väännetyille piloille. Tai erittäin harvoin, jos silloinkaan
Mutta ehkä se on vain hyvä. Olen siis täysin huumorintajuton jäyhäjököttäjä yhtenä päivänä vuodessa, mutta kaikkina muina vuoden päivinä näen komiikkaa arjessa monien naurujen edestä per päivä. Mieluummin näin päin.
Hyvää alkanutta huhtikuuta ja aurinkoista viikonloppua kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)