luettua

Selja Ahava Taivaalta tippuvat asiat.

Sain vinkin tähän kirjaan tutulta, jolla oli henkilökohtainen muistosuhde kirjailijaan. Tällaiset vinkit ovat hyviä, koska muuten en ehkä kirjaa olisi lukenut. Mikä olisi ollut harmi, sillä kirja oli hyvä. Näkökulman muuttuminen muutamaankin kertaan tarinan varrella oli raikas oivallus. Voin suositella.

Taina West Tänä iltana Jukka Puotila.

Elämäkerta, johon tuli muutos ennen kuin kirjaa oli ehditty julkaistakaan. Mielenkiintoista ja viihdyttävää luettavaa kuten kaikki kirjat, jotka kertovat Oikeasta Ihmisestä Elävässä Elämässä. Tämä kirja on lisäksi myös kirjoitettu hyvin, joten lukukokemus oli siltäkin osin helppo ja miellyttävä. Kirjan loppu luonnollisestikin kiinnosti ja herätti ajatuksia erityisesti. Jukallahan loppuivat hoidot silloin, kun meikäläisellä ne vasta alkoivat.

Sari Pöyliö Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä.

Kirja koostuu kahdeksasta lyhyestä tarinasta, joissa kaikissa pääosissa on enemmän tai vähemmän äiti. Teksti on nauruhermoihin osuvaa, ainakin minun. Kirjoittaja käyttää sanoja, jotka huvittavat ja saivat minut hörähtelemään. Kolmannessa tarinassa nauroin monta kertaa ihan ääneenkin, sen musta huumori oli jotain ihan omaa luokkaansa. Luinkin kirjan käytännöllisesti katsoen yhteen putkeen, se vaan vei mennessään.

Roope Lipasti Rajanaapuri.

Ja ei kun vaan paranee. Aivan uskomattoman hauska kirja! Olin jo alkumetreillä suorastaan kateellinen kirjailijan verbaaliakrobatiataidolle. Tarkistin, oliko tätä kirjaa tajuttu takakannessa mainostaa hauskaksi. Oli, onneksi, koska kirja todellakin oli ihan hillittömän hauska. Alta 30 sivun aloin jo hidastella, ettei loppuisi liian nopeasti kesken. Alta 40 sivun olin nauranut jo niin monta kertaa ns. täysillä, että Pienin teki reklamaation, jotta nauruni häiritsee hänen musiikin kuuntelua yläkerrassa. Korvanapeilla. Eli siitä voitte vetää jonkinlaisen johtopäätöksen. Kirja kertoo kahdesta suomalaisesta miehestä, naapuruksista, joista toinen tekee ja toinen ei. Suosittelen todella lämpimästi tätä kirjaa ihan kaikille.

Heikki Turunen Kivenpyörittäjän kylä.

"Äijäkirja" ajattelin heti alkuun. Ja siihen se sitten jäikin: alkuun. En jaksanutkaan paneutua kirjaan sen enempää. Katsotaan sitten kesälomalla uudestaan.

JälkiMärinät:
Kirjasto on viihtyisä paikka. Elän taas sitä aikaa, että kirjastoa tulee käytettyä taajaan. Kirjahyllyjen välissä kulkiessa ja kirjojen nimiä tavatessa tuntuu, että suunnilleen joka toinen vastaantuleva kirja mielenkiinnostaa ja se pitäisi ehtiä lukea. Onneksi kesä on vasta alussa.

***

Taidan olla niitä viimeisiä dinosauruksia, jolla on vielä kynnet ja ripset luomua. Ja kuontalo, valitettavasti.