lomaniaa

Kun loma alkaa juhannuksesta suoraan, on vaarana, että jää suoritusmania päälle. Ei sillä, että siitä jotain haittaa olisi, mutta kun ainakin meikäläisen sanakirjassa loma tarkoittaa sitä, että voi ottaa rennosti. Mieluummin olla tekemättä mitään, tai ainakin vähän ja senkin äärimmäisessä tarpeessa.

Juhannus Möksällä tarkoittaa aina jonkinasteista suorittamista jo ihan olosuhteidenkin pakosta: ei ole mikroaaltouunia tai kahvinkeitintä, joilla valmisruoka lämpenee hetkessä ja kahvi lorisuttaa itse itsensä pannuun. Ei, ruoka pitää tehdä alusta alkaen pitkän kaavan ja ikiaikaisen menetelmän kautta tulilla, joko puun tai kaasun avulla, pääasiassa ensiksi mainitun. Kahvi puolestaan pitää mitata ensin purumuodossa ja sen jälkeen vesimuodossa valumaan suodattimen läpi, ja sitäkin toimitusta pitää vahtia ihan vieressä tai ainakin lähimaastossa, jotta valuminen tapahtuu tasaisesti.

Tuossa vain pari esimerkkiä. Lisäksi pitää tietty suorittaa vedennostoa kaivosta - sekä keittiöön että saunaan -, lämmittää saunaa jatkuvalla syötöllä, kaataa perinteiset juhannuspuut - enkä noilla tarkoita nyt mitään koivurimoja, vaan ihan täyskasvuisia puita. Tänä vuonna arpa osui kuusiin ja yhteen lehtipuuhun, jonka laji jäi mysteeriksi (meikäläiselle). Astioita - tai perunoita - pitää pestä useampi kerta päivässä, kun syöjiä on 11 + 1, vaikka lautasissa oikaistiinkin kertakäyttöisillä. Ja kun esim. perunanpesijät arvottiin pelillä (Mölkky), niin tietäähän sen, kuka ne pottuhanskat sai vetää käpäliinsä (o/).

Mutta oli meillä muutakin kivaa. Pelattiin seurapelejä ja seurattiin joukkuepelejä. Eli vaikka sähköä ei lankaa pitkin tontille tulekaan, niin tekniikka ja nuoret miehet olivat varmistaneet sen, ettei varmastikaan yksikään futismatsi jäänyt näkemättä. Ja mikäs siinä oli iltaa viettää kisakatsomossa puuhakkaan päivän päätteeksi.

Eli sama säätäminen on jäänyt päälle kotonakin. Huolestuttavaa.

TM lähti Kesäpaikalle ja lapset ovat hajaantuneet pisin kaupunkia, mutta siltikään en osaa käyttää tilaisuutta hyväkseni ja vain olla. No, pinaattipasta mustapippurilla ja mozzarellalla sekä lasillinen kylmää kuohuviinia hieman hidastivat tahtia etenkin kun aurinko paistoi terassille niin maan perusteellisen lämpimästi. Hyvä kirja oli myös apuna ja siinä rentouden tilassa jälkkärikahvin jälkeen onnistuin ottamaan ne optimaaliset 16 minuutin nokoset, jotta jaksaisin lähteä illan rientoihin. Melkein ei jaksaisi, kun Talossa on niin kiva olla yksin, mutta taidan siltikin.

Rentouttavaa kesäkuun viimeistä viikkoa kaikille, missä sitä ikinä vietättekään.

JälkiMärinät:
Otsikon kirjoitustavan olen oppinut, mistäs muualta kuin täältä B-staniasta. Eräältä lukija/kirjoittajalta.