sanottua

Isompi: "Kai me syödään jouluna kalkkunaa? Mä en kestä sitä kinkkua."

mä: "En mä vielä tiedä, ei me voida sitä yksin päättää, kun mennään sinne systerille."

Isompi: "No, oli mitä oli, niin pitäkään huoli, että se eläin on sen kokoinen, ettei sitä tartte syödä viikkotolkulla joulun jälkeen."

mä: "Eläin! Eihän siitä siastakaan syödä kuin perse."

Isompi: "Niin, mutta kun sitä persettä syödään sitten kiusauksessa ja leivän päällä ja hernekeitossa ja joka ruuassa joulun jälkeen. Mä en kestä sitä."

Pointti huomioitu, ei ollut hitustakaan kankkua joulupöydässä.

***

Tilasin Monetalta Suomen 100-vuotisjuhlarahan. Tarina on pitkä ja monipolvinen, mutta lopputulema oli se, että meille tuli kaksi rahaa yhden sijaan. Molemmat jouduin toki maksamaan.

mä: "Siinä on nyt teille [lapsille] molemmille omat rahat."

Isompi: "Kiva, kiitos. Suututko sä, jos mä myyn ton?"

mä: "Täh ?! Etkä myy!"

Isompi: "No, joskus viidenkymmenen vuoden päästä siitä saa hyvät rahat."

mä: "No, mä olen silloin jo haudassa."

Isompi: "Niin varmaan mäkin."

Jostain syystä meitä alkoi molempia tuo sananvaihto naurattaa.

***

Itsenäisyyspäivänä telkkarista tuli pätkä Tampereelta lasten parlamentin juhlasta. Isompi sitä katsoi ja ilmaisi tiukan mielipiteensä:

"Jotenkin on kuvottavaa, kun koko ajan toitotetaan, että "lapsia pitää kuunnella" joka asiassa. Ei kyllä tarvitse kuunnella! Mistä mikään 11-vuotias mitään tietää? Ei mitään mistään! Ärsyttävää."

Nimimerkillä "Ukkoontunut jo teini-iässä"

:D

***

Juteltiin autossa takapenkillä Isomman mahdollisesta armeijaan menosta. Tai Isompi pohti lähinnä sitä, miten saisi luikerreltua siitä eroon.

Isompi: "Janne Kataja oli kuulemma vapautettu palveluksesta sillä perusteella, että sillä on esiintymispelko. Mitä jos mä sanoisin, että mä en kestä tota paskanjauhantaa? No, ehkä mä kuitenkin rupeen totaalikieltäytyjäksi."

TM - armeijan vankkumaton kannattaja - ratin takaa kuivasti: "Sillä lailla."

JälkiMärinät:
Vastustuskykyni on nähtävästi aika tarkkaan nolla: jo toinen tuskainen flunssa kukkivan huulen kera reilun kuukauden sisään. Juuri ehdin edellisestä nousta kontilleni, kun jo uusi puhkesi. Jos tällä stressillä ei tule syöpää, niin ei sitten millään.

Ai niin: uusi vuosi. Kävin eilen nukkumaan klo 22.28, heräsin jumalattomaan rätinään ja paukahteluun ja katsoin kelloa: 00:00. Eli juu, juhlin uutta vuotta: käänsin kylkeä.

Yritetään nyt selvitä tästäkin vuodesta hengissä. Jos yhtään viime vuodesta menee rankemmaksi, niin todennäköisyydet selviämiseen ovat melko surkeat. Mutta positiivisuus edellä, tulihan sitä pakkastakin vihdoin ja viimein.