perjantai 28. lokakuuta 2016

retki viinitilalle ja Niagaralle

Huh, meinasin ihan unohtaa kertoa meidän toisesta päivästä Torontossa, jolloin tehtiin retki viinitilalle sekä kuuluisille Niagaran putouksille.

Kävimme Peller Estates -viinitilalla, joka on lähellä Niagaran putouksia ja jossa saimme opastusta viininvalmistuksen saloihin tilan oppaalta. Hän kierrätti meitä viinitarhoissa maistelemassa makeita rypäleitä ja viinikellareissa hämmästelemässä viinitynnyririvistöjä samalla, kun kertoi mm. erilaisten maaperien merkityksestä viinirypäleiden kasvatuksessa.

Kyseinen viinitila valmistaa kuuluisaa Ice Wine'a ja saimmekin maistaa sitä kuohuviinin, puna- ja valkoviinin sekä makean jälkiruokaviinin muodossa. Tämä viimeksi mainittu on sitä nimenomaista icewinea, jonka juuret ovat Saksassa (Eiswein), mutta jota nykyään valmistetaan eniten Kanadassa siksi, koska se tehdään jäätyneistä makeista rypäleistä ja Kanadassa pakkaset ovat joka vuosi taatut. Hyvää oli ja puitteet maistelemiseenkin kohdallaan, kun meidät puettiin muhkeisiin Canada Goose -takkeihin ja saateltiin jäästä tehtyyn huoneeseen, 'igluun', drinksuille.

Kierroksen jälkeen saimme tilaisuuden hankkia tuliaisia kotiin ja moni sen tilaisuuden käyttikin hyväkseen. Itse ostin kaksi minikokoista pulloa icewinea, jotka oli tehty kahdesta eri rypäleestä. Pienet maistiaiset saamme niistä TM:n kanssa esim. tulevan hääpäivän kunniaksi.

Viinitilalta siirryimme lähelle Niagaran putouksia ja söimme lounaan huikaisevien näköalojen vieressä. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaamme varsinaisille putouksille.

Niagaran putotukset (Niagara Falls) koostuvat kolmesta putouksesta Niagarajoessa Kanadan ja Yhdysvaltojen rajalla, joista isoin on Hevosenkenkäputous (Horseshoe Falls). Se ylettyy molempien maiden puolelle, mutta kanadalaiset kyllä pitävät sitä omanaan. Kaksi muuta pienempää - ja kanadalaisten mielestä surkeampaa - putousta ovat Yhdysvaltojen puolella.

Rajoitetusta ajastamme johtuen emme ehtineet tehdä laivamatkaa Hevosenkenkäputoukseen, mutta näimme kyllä ihan mainiosti rannalta ja putousten alla kulkevien käytävien näköalapaikoilta putouksen mahtavuuden.

Ja olihan se julmetun iso koski! Vesi oli kirkasta ja sitä riitti. Opas kertoi, että vettä virtaa putouksessa - jos muistan oikein - 154 miljoonaa litraa minuutissa. Se ei ole ihan pieni määrä se. Mutta olihan se kaunista katsottavaa.

Otettiin hauskoja kuvia ja videoita ja meikäläinen sai kuin saikin otettua selvien, jossa putous näkyy hienosti taustalla. Aurinkoinen ja varsin kuuma päivä vain lisäsi putouksen kauneutta, kun vesihöyrystä muodostui useita sateenkaaria. On siinä varmasti ollut ihmetteleminen niillä natiiveilla, jotka joskus muinoin ensi kertaa ovat putouksille osuneet, kun sen koko ja kauneus hämmästyttää vieläkin.

Sen verran päästiin kosketuksiin veden kanssa pärskeiden ja vesihöyryn lisäksi, että putouksen alla kulkevassa käytävässä otettiin yhdessä hieman tulvineessa kohdassa kengät ja sukat pois ja mentiin seisomaan Niagarajoen veteen. Ei ollut kylmää ja saanpahan sanoa kahlanneeni Niagarassa.

JälkiMärinät:
Sirpa kysyi, miten kotiväki - TM ja epatot - olivat selvinneet meikäläisen reissun aikana. Näin pitkää reissuahan en ole koskaan ollut pois kotoa, kymmenpäiväisiä kylläkin ja nekin ovat tuntuneet jo ihan mahdottoman pitkiltä. Joten ei ihme, että meikäläistäkin pikkasen arvelutti asia.

Hyvin olivat selvinneet! TM:n painostin Kanadasta käsin liittymään Isomman avustuksella whatsappiin, joten viestit alkoivat kulkea siihenkin suuntaan. Lasten kuulumisia kuului kuitenkin tiheämpään, mikä helpotti ainakin minun ikävääni.

TM joutui pakon edessä vissiin ensimmäistä kertaa 20 vuoteen pesemään pyykkiä ja siitä tulikin jossain välissä ylpeä ilmoitus, että "iisiä hommaa". Kiva tietää, saa pestä jatkossakin. No, ei taatusti. Heti kotiin tultuani käynnistin pesukoneen ja näin loksahdimme sujuvasti entiseen työnjakomalliin.

Seuraava keskustelu käytiin tulopäiväni iltana:

mä: "Onko täällä imuroitu kertaakaan? Tai pesty vessoja?"

TM marttyyriäänellä: "On. Kaikki on saanut tehdä yksin."

mä: "Onks kiva, että mä tulin takaisin? Eiks ookin mukavampaa olla kaksin- kuin yksinhuoltaja?"

TM: "Mjoo..."

Eli se kaksiviikkoinen poissaoloni teki kyllä hyvää ja avasi silmiä. Puolin ja toisin.

10 kommenttia:

  1. Hitsi, mä olin jo unohtanut Niagaran olemassaolon, mut nyt kun muistui mieleen, niin se olis kyllä kiva nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kauniit putoukset, mutta pakko myöntää, että ne olivat jotenkin pienemmät, mitä olin kuvitellut. Siltikään eivät olleet missään mielessä pettymys!

      Sulle on tunnustus edellisessä postauksessa. :)

      Poista
    2. Oho, multa olis menny ohi koko juttu, jos et olis kertonut 😀 sitä tää puhelimella lukeminen teettää ettei huomaa kaikkee... Tässähän täytyy ihan istua koneelle viikonloppuna 💻

      Poista
    3. No, hyvä sitten, että mainitsin nyt, kun en sun blogissa käynyt siitä kertomassa. :)

      Poista
  2. Upeita retkiä!
    Nuo äitien poissaolot ovat kyllä juuri tuohon tarkoitukseen tosi hyviä. Siis että perhe huomaa, että siellä kotona täytyy jonkun muunkin tehdä jotain tai sitten se on kuten meillä, että kun olen päivän poissa niin illalla on sen näköistä, etten ymmärrä miten se on edes mahdollista. Huono kotikasvatus luultavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ja hyvässä seurassa. :)

      Joo, meilläkin on tätä työnjakopolemiikkia käyty muutamaankin kertaan ja sillä mielellä, että mä en muka tee kotona muuta kuin helppoja ja nopeita hommia eli siis laiskottelen. Nyt sitten TM todellakin näki, mitä mä teen. Paikat ovat varmaan olleet ihan hyrskynmyrskyn just ennen mun kotiutumista ja sitten on ollut kiire siivota pahimmat pois. :) Se, että koti pysyy jotenkin säädyllisessä kuosissa, tarkoittaa teini-ikäisten perheessä sitä, että koko ajan on pientä puuhaa - tuo tullessais, vie mennessäis -tyyliin. TM ei vain sitä ole aikaisemmin huomannut/tajunnut.

      Poista
  3. Putoukset olisi ihana nähdä livenä. Jo TV:stä katsottuna näyttävät huimilta.

    Niin, sitä näkymätöntä työtä ei osaa arvostaa, ennen kuin itse joutuu tekemään. Mikset anna pestä pyykkiä? Nykyään on väriliinoja niille, jotka eivät osaa/halua erotella pyykkiä. Tiedä mikä pesumestari TM:stä kuoriutuu ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta kuin matkaan! Suosittelen. :)

      Antaisin toki, mutten kehtaa, kun kuitenkin TM tekee muita hommia - esim. ruokaa - ihan mukavasti.

      Poista
  4. No nyt suu napsaa, ice vine on kyllä mainiota.
    Silloin kun me käytiin Koskella, ei hoksattu mitään tunnelia, ihan vaan pällisteltiin hevosenkenkää sieltä paremmalta rannalta. On se hurja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne tunneleihin piti maksaa ja sillä rahalla sai sadeviitankin, joka työkaverin mukaan on mainio esim. festareilla (eli mun pitää nyt ruveta käymään festareillakin *huoks*).

      Hissillä mentiin maan alle, jossa sitten pääsi käytäviä pitkin sinne putouksen taakse. Aika kohinata oli kyllä. Lisäksi putous heittelee kiviä siihen tunnelin aukolle, joten ihan ei päässyt vettä kädellä testaamaan.

      Poista