torstai 27. lokakuuta 2016

plokitunnustus!

Nyt tuli harvinaista herkkua! Meinaan tunnustus näille horinoille.

Ihana marika blogista marikan polut on kunnioittanut tätä meikäläisen plokia tunnustamalla lukevansa juttujani ja vielä tykkäävänsä niistä (!). Kiitos tsiljoonasti, marika! <3


















Tunnustuksen 'säännöt' menevät seuraavasti:

1. kirjoita postaus tunnustuksesta logoineen
2. kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
3. anna ohjeita aloittelevalle bloggaajalle
4. mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. nimeä 10 bloggaaja tunnustuksen saajaksi


Meikäläinen aloitti 'bloggaamisen' suunnilleen samoihin aikoihin, kun Blogger perustettiin, tein sitä vain eri foorumilla enkä tiedä, löytyisikö niitä juttuja enää mistään. Nollavaimon seikkailut alkoivat keväällä 2009 täällä B-staniassa ja polkkaamisen käynnistävä voima oli ihan suomeksi Ankara Vitutus. Sittemmin vitutus ja ankaruuskin on meikäläisessä laimentunut ja nykyään nämä jutut ovat tällaista lehmänhenkäystä, jos sitäkään. Mutta hyvä, jos jollekin kelpaa. 

Monet ovat sanoneet, että rehellisyys, omana itsenä oleminen, on tärkeä juttu bloggaamisessa ja samaa mieltä olen itsekin. Jokaisella on oma tyylinsä ja mitä aidompi on, sitä helpompi on kirjoittaa ihan mistä tahansa. 

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos pystyy edes noin suurin piirtein kirjoittamaan kieliopillisesti säädyllistä tekstiä, on sitä huomattavasti miellyttävämpi lukijan lukea. Kukaan ei ole vihreetön, se on selvää, mutta pyrkimys siihen ei ainakaan pahenna tilannetta. Ja mitä enemmän kirjoittaa, sitä sujuvampaa tekstistä tulee. Ainakin teoriassa.

Eräs asia on myös hyvä muistaa: yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Eli kaikkia ei voi miellyttää, vaikka miten yrittäisi, joten parempi jättää yrittämättä, silloin pääsee itse vähemmillä tuskilla. Pientä suojakuortakin kannattaa ehkä kasvattaa, koska aina löytyy niitä, jotka katsovat oikeudekseen tulla kettuilemaan ja pottuilemaan ja vinoilemaan, vaikka kirjoittaisi kaurapuurosta. Mitä nopeammin oppii jättämään ne kommentit omaan arvoonsa, sen parempi. 

Ja nyt tämä pitäisi jakaa eteenpäin kymmenelle blogille. Aika moni lukemistani näyttääkin jo saaneen tämän eli varmaan en kymmentä uutta saa kasaan, mutta edes muutaman.

Carelianan juttuja on ilo lukea. Ei vain siksi, että ovat hauskoja ja mielenkiintoisia, vaan myös siksi, että hänen kielensä on niin kaunista. Virheetöntä, soljuvaa ja helppolukuista. Carelianan postauksia oikein odottaa. Ikinä ei tiedä, mistä hän sillä kertaa on keksinyt kirjoittaa, mutta takuuvarmaa on, että jotain mielenkiintoista se kuitenkin on. Matkoista, keikoista, töistä tai ihan vaan ihanasta arjesta.

Hirnakka. Energiapakkaus, jonka lataus ei vähene. Puuhanainen, joka saa kaikki asiat, joihin tarttuu, toimimaan. Hirnakalla on tuhat rautaa tulessa ja eläimiäkin Torpallinen, mutta silti vain jaksaa iloisena pörrätä eteenpäin. Tätä naista eivät pikku kuopat - eivätkä isommatkaan - pysäytä, tuskin edes hidastavat vauhtia. Ja blogikin on ihan omaa luokkaansa. Ei voi kuin hengästyneenä seurata, että tuolta se tuli ja tuonne se meni - letti ojossa.

Iivari. Sanat eivät riitä kertomaan, miten tätä suurta pohdiskelijaa ylistäisi. Pönäkkää asiaa tulee häneltä, vaikka usein huumorilla höystettynä. Suunnaton rakkaus Nuorta Emäntää kohtaan on niin kaunista, että se nostaa ihan kyyneleet silmiin, kun siitä lukee. Ja lauantailuun kuvailu puolestaan nostaa veden kielelle. Aitosavolaista velmuilua blogin täydeltä ja savon murteella, totta kai. Myös Emännälle kiitokset ansiokkaasta toiminnasta sihteerinä ja valokuvaajanakin, vaikkei päämies aina näitä taitoja niin arvostakaan...

Marika sai jo omansa - sieltähän tämä minunkin tuli -, muttei se estä minua fanittamasta häntä. Ihan kypällä! Marika on ihana ihmisenä ja hänen juttunsa ovat tietysti aivan hersyviä, mutta mä koukutuin ensimmäisenä kieleen, jota hän käyttää rikkaasti ja mielikuvituksellisesti. Siitä tulee aina niin hyvälle tuulelle. Kielestä ja jutuistakin.

Marjaanakin sai jo omansa, mutta kyllä mäkin tunnustan häntä ja juttujaan. Marjaana on sellainen sitkeä suomalainen sissi, joka ei anna vastoinkäymisten nujertaa itseään. Tanakasti seisoo paikoillaan possupuvussaan ja uhmaa tarvittaessa vaikka koko maailmaa. Äideistä parhain. Ja bloggaajanakin varsin kelpo. *hih*

Marrassa on sitä samaa pursuilevaa energiaa, puhtia ja elämänpaloa kuin Hirnakassakin. Ei voi kuin ihailla hänen tapaansa tarttua toimeen oli kyse nyt sitten ihan mistä vaan. Olisin kateellinen, jos kehtaisin. Blogissaan Marra kertoo täyteläisestä elämästään hauskasti ja mukaansatempaavasti.

Minä ja hän -blogin takana on tuttu 'Minä', mutta koska blogi on vasta melko nuori, annankin tunnustuksen lähinnä kunnianosoituksena ihmiselle, joka on osannut elää elämäänsä täysillä ja 'polkatakin' pitkän pätkän siinä rinnalla. Vähän niin kuin annetaan Oscareita pitkään mukana keikkuneille ja paljon aikaansaaneille tyypeille. Ihana rakas inehmo.

Vintagella. Vintagellaa mä ihailen suuresti. Hän tekee niitä juttuja elämässään, mitä mäkin olisin tehnyt silloin nuorempana, jos olisin uskaltanut. En uskaltanut eikä sille asialle voi nyt eikä voinut silloinkaan mitään. Mutta Vintagellan kautta mä voin kuvitella olevani rohkeampi maailmanihminen, kuten hän. Ja Rölliä ihanampaa ei olekaan.

Vuoden siivoojalla ei vauhti hidastu, vaikka siellä kohta puhaltaakin ihan uudet tuulet. Jotain siinä savolaisuudessa täytyy olla, koskapa tämänkin blogin parissa olen nauranut itseni ihan tärviölle kerran jos toisenkin. Ja jos vilkaisee lukijamääriä sivupalkista, niin siitä kyllä tyhmempikin tajuaa, että nyt ollaan totuuden lähteillä. Kirjoitustahti on vaan valitettavan harva. Ehtii tulla moneen kertaan vierotusoireita ennen seuraavaa postausta, mutta sitä sitten luetaankin hartaasti ja joka sanaa makustellen.

Luen kyllä muitakin blogeja ja niistä kovasti tykkään, mutta nyt annoin tunnustukseni sellaisille blogeille, joissa postaukset menevät laidasta laitaan elämän eri aloilla. Tavallinen arki on parasta elää ja siitä lukea.

Mä osoitan tunnustukseni ihmisille - ja koiralle -, koska hehän sen blogin takana ovat. Ilman heitä ei olisi blogejakaan.

JälkiMärinät:
Näiden tunnustusten kautta löytää aina uusia hauskoja blogeja. Marikankin luettelosta löysin lisää luettavaa. Jihaa, sanoi Ihaa!

20 kommenttia:

  1. Nyyh, nenäliinahan tässä piti possupuvun taskusta kaivaa ;-)
    Oot ihana <3

    VastaaPoista
  2. kiitos kauniista sanoista <3!

    löytyi uutta luettavaa!

    VastaaPoista
  3. Jopas jottae...nyt yllätit! Kiitos vuan tunnustuksesta, kyllä se nii mieltä lämmittää :) Ja ku vielä nuin mahtavvaan seoraan piäsin...iha on huippuplokija kaekki nuo.Ihan tässä nyt vakkaenen poekamies häkeltyy...ja melekeen punastuuhhii. Oot ihana, ja nii on plokissii! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet sen kyllä ansainnut omalla huippublogillasi. :)

      Ja kiitos. :)

      Poista
  4. Onnittelu tunnustuksesta!
    Ei jessus, oot sä jo 7 vuotta kirjoittanut! Saman ajan suunnilleen olen juttujasi lukenut. Taas on kysyttävä, minne nämä vuodet katoavat!? Sun eka blogiasi oli kyllä hykerryttävän hauska lukea :D Tykkään nykymenostakin, enhän täällä muuten roikkuisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :D
      Joo, ihan järkyttävää vauhtia vuodet menevät! Ja vauhti vaan kiihtyy, kohta olen eläkkeellä. Sillä ekalla olikin paljon enemmän lukijoita ehkä just sen hauskuuden takia. Mikä alkoi vähän jo pelottaa, tässä pienessä Suomenmaassa... Parempi pitää matalaa profiilia. Kun nyt on jo näin vanhakin... ;)

      Poista
  5. Snif. Kiitos!
    Hirveesti kyllä on kiirettä pitänyt ja Torpan päiväkirja pölyttyy uuninpankolla. Just tällä siunaaman hetkellä istun Hopianuolessa Helsinkiassa Etelä-Haagassa ja odotan lievällä kauhulla kurssiviikonlopun jatkoa.

    Ihanaa viikonloppua sinullekin ja kaikille Nolliksen lukijoille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo on meidän lukijoiden puolella. :)

      HEII!! Nyt ollaan kyllä lähekkäin!! Kaarra tänne, TM varmasti tarjoaa sulle osan aamukahvistaan. :)

      Samoin sinne ja tsemppiä kurssiin! <3

      Poista
  6. Oi että! Hirmusti kiitosta kauniista sanoistasi! On viime aikoina jäänyt harmillisen vähän aikaa blogien lueskeluun, joten tämänkin tunnustuksen huomasin vasta nyt. Mutta ihan olen onnesta ymmyrkäisenä, kiitos vielä kerran - ja justiinsa samat sanat muuten itsellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja vielä piti sanomani, että kiitos linkkilistasta! Vaikka juuri valittelin, että en meinaa ehtiä lukea nykyisiäkään blogituttavuuksiani, olen kuitenkin jo pidemmän aikaa ollut vähän "haku päällä" uuden seurattavan toivossa, koska moni suosikkibloggareistani on lopettanut tai ainakin merkittävästi vähentänyt. Itse asiassa meinasin joskus kesällä ihan erikseen kysyä sinulta blogisuosituksia, kun tiedän sinut ahkeraksi lukijaksi ja makummekin osuvat useissa asioissa yksiin. Joten eipä tässä muuta kuin lukulistaa täydentämään. :)

      Poista
    2. Kiva juttu, että löytyi uutta luettavaa. Mulla on käynyt tässä vähän samoin: lukulistalla on paljon blogeja, mutta osaa niistä ei ole päivitetty enää pitkiin aikoihin. Toiveikkaana niitä kuitenkin vielä kuljetan mukana. Että jos vielä joskus...

      Poista
  7. Kiitos! Mä olen pitkästä aikaa kotosalla, Rölli kainalossa. Ihana se on edelleen, mutta kukaan ei vaan tänä aamuna muistanut kertoa Röllille kellojensiirrosta, joten herätys oli melko aikainen. Tyhmä kellojensiirto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. :)

      Koiruus on varmaan ikionnellinen, kun saa olla kainaloisena. Ei oo kellojen rukkailussa järkeä, vaikka mulle se ylimääräinen tunti tuli kyllä tarpeeseen.

      Poista
  8. Pääsin nyt lukemaan blogijuttuja ja huomasin trafiikkia täältä :) Kiitoksen paljous kehuista ja että käyt lukemassa! Tää palaute, niinku, menee tunteisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, sä olet ihan ässä!

      Ja tsiljoonasti onnea koko perheelle!! :)

      Poista