torstai 1. helmikuuta 2018

Tammikuu

Oli ja meni, Luojalle kiitos. Ja kiireiselle ajalle töissä. Että jotain hyötyä ja iloa siitäkin, että saa paiskia kaksinumeroisia työpäiviä. Tammikuu menee aina lähes huomaamatta ohi ja sitten ollaankin jo lyhyenlyhyessä helmikuussa.

Tammikuuhun kuului perusahdistuksen lisäksi myös hyviä hetkiä. Yksi viikonloppu (la-ma) meni siihen, että tehtiin kuoron kanssa matka - ta-daa - Tukholmaan! Ei se matkan pituus, vaan seura. Hauskaa oli, vaikkei - tai ehkä juuri siksi - hyttisukulaisten kanssa harrastettu iltarientoja, vaan mentiin pitkän illallisen jälkeen jo klo 21 kirjan kanssa kalastelemaan unta täyden vatsan viereen. Sunnuntaina olimme vierailevina tähtinä Tukholman suomalaisen kirkon jumalanpalveluksessa. Hyvin meni 'keikka'. Kirkko kuninkaanlinnan naapurissa oli kaunis katsella ja helppo laulaa, pappi oli mukava ja kirkkokahvitkin meille tarjottiin. Kannatti lähteä.

Viimeinen viikonloppu vietettiin miehen kanssa Vierumäellä. Kyllä, vain me kaksi, siihen on nyt tultu. Pienemmällä oli rippikoulun isostoimintaan liittyvä leiri ja Isompi käytti tilaisuutta hyväkseen ja kutsui tuvan täyteen testosteronia saunomisen ja muun riekkumisen merkeissä. "Kuka on nukkunut sängyssäni?" kysyin kuin karhu Kultakutri-sadussa, kun sunnuntai-iltana kömmin lakanoihini, jotka tuoksahtivat hennosti maskuliiniselle suihkugeelille. Jonain päivänä olisi entinen minä saanut sätkyn, nyt kysyin vain, että kai se tyyppi oli peseytynyt kunnolla ja ei kai se nukkunut munasillaan. Oli ja ei, joten ei muuta kuin peittoa niskaan.

Lumi- ja säätilanne Vierumäellä oli sen verran luotaantyöntävä, ettei meikäläisen tarvinnut edes harkita ladulle menoa. Mies kävi lauantaina pari lenkkiä tekemässä, kun oli kerran sukset sinne saakka raahannut mukanaan. Minä sen sijaan sain kuudeksi viikoksi venyneen joulutauon katkaistua oikein kunnolla: kolme tuntia treeniä kuntosalilla teki kyllä eetvarttia. Sunnuntaina oli kipeänä sellaisetkin lihakset, joita en tiennyt edes omistavani. Josta syystä oli sunnuntai-iltana pakko lähteä kotona vielä omalle salille, että maanantaina pääsisi omin jaloin töihin.

Tammikuu huipentui keskusteluun työpsykologin kanssa. Teki hyvää, sain hyviä neuvoja ja varasin jo seuraavan ajan helmikuulle. Kyllä se tästä.

Lopuksi vähän viime vuodesta.

Aika oli ahdistavaa monella tavalla ja siinä varmasti yksi syy, miksi en kertakaikkiaan jaksanut enkä halunnut kirjoittaa ja vielä vähemmän lukea blogeja, joissa elämä kulki pitkin hyviä normaaleja uomiaan. Vitutti, kun muilla meni paremmin, joten mieluummin olin kokonaan uutispimennossa kuin olisin vaikka purkanut kateuttani omaan blogiini tai - kuten jotkut tekevät - toisten blogeihin. Tiedän, että kaikki ei ole sitä, miltä blogeissa näyttää ja elämää on siellä kulissienkin takana. Mutta siltikin.

9 kommenttia:

  1. Toivotaan parempaa tätä vuotta <3

    VastaaPoista
  2. Hyva kuulla sinusta pitkasta aikaa. Toivon etta tama vuosi on sitten paljon paljon parempi kuin 2017.

    VastaaPoista
  3. Mukava kuulla, että tammikuu on ollut positiivisempi. Toivottavasti asiat selviävät psykan kanssa <3

    VastaaPoista
  4. No on sulla ollut highlightejä elämässä. Reissut on aina mukavia irtiottoja arjesta. Voimia sinne kohti kevättä paarustaessa. Valoa kohti!

    VastaaPoista
  5. No niin, tehän olette käyneet melkein naapurissa, eihän Lahesta ole Vierumäelle pitkä matka.
    Oliko teillä pitkä konsertti, monta laulua?
    Taisi olla 1995 kun käytiin Sonoresin kanssa Tukholmassa keikalla. Samaan aikaan kun Suomi voitti lätkän MM-kisat.
    Hyvää tätä vuotta.
    Ikkunasta näkyy valo, mutta sisältä ulos vain pimeää. Ei se loisto aina ole molempiin suuntiin. :-)

    VastaaPoista
  6. Heiiii, jippii, täällä oli päivitys, kylläpä piristi! Toivottavasti tämä vuosi tuo tullessaan parempaa fiilistä, itsekin rypenyt aikoinaan useamman vuoden jossain syvällä.

    Kivoja nuo kahdenkeskiset hetket/retket!

    Kiva kun oot taas täällä.

    -Heidi- Pohojammaan plikka vaikka Manseen on muuttanutkin...

    VastaaPoista
  7. Toivotaan,että tästä vuodesta tulee helpompi ja valoisampi.Elämä heittelee kyllä kovastikin.

    Itse jouduin sellaiseen linkoon terveyden puolesta syys puolella, että vähempikin olisi riittänyt. S niinkuin sydän päätti alkaa temppuilla.pikku hiljaa elo jatkuu kovalla lääkityksellä. Olen minä jo uimahalliinkin päässyt 4.5 kk paussin jälkeen.Kevättä kohti :)

    Kaikkea hyvää sinulle!
    ~katti

    VastaaPoista
  8. Kiva kun täältä löytää aina joskus jotain elonmerkkejä.
    <3

    VastaaPoista