No, johan on ollut kevät! Voisi melkein sanoa, että tämä oli nyt se kuuluisa v*ttujen kevät, mutta ei lähdetä sille linjalle enää, kun rajoituksetkin on jo purettu.
Piti ihan kalenterista luntata, mitä sitä ehdittiin tehdä sen 2,5 kuukauden aikana alkuvuodesta. Tuntuu, että se aika on jotain muinaishistoriaa, joka tapahtui jollain toisella planeetalla. Ajanlasku on jakaantunut aikaan ennen koronaa ja korona-aikaan. Toivottavasti vielä joskus elämme koronan jälkeistä aikaa. Nyt se tuntuu oudolta ajatukselta eikä tämä kevät varmastikaan unohdu ihan heti, joten paluuta menneeseen meininkiin ei ehkä koskaan tapahdu. Ja hyvä niin, sillä ihan normi-influenssoja on rekisteröity minimaalinen määrä normikeväisiin verrattuna. Notta ei niin suurta pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ehkä ihmiset ovat tajunneet, että se käsien pesusta meuhkaaminen ei olekaan ihan turhaa hapatusta. Tai sitten eivät. Mikään ei ole niin lyhyt kuin ihmisen muisti.
Mutta alkuvuoteen. Paljoa ei ehditty eli luettelo on lyhyt, mutta ytimekäs. Isomman kanssa käytiin kaksi kertaa lätkämatsissa, tammikuussa ja helmikuussa. Tammikuussa kävin työystävän kanssa teatterissa katsomassa Sapiens -näytelmän, joka perustuu Yuval Noah Hararin samannimiseen kirjaan. Olin kirjan jo lukenut, joten mielenkiinnolla odotin, miten se oli saatu toteutettua teatterilavalle. Hyvin oli saatu. Hieman erilainen näytelmä kuin perinteiset teatterikipaleet, mutta eipä sitä paljon muulla tavalla olisikaan ehkä pystynyt tekemään.
Ja piste. Siinä ne tämän kevään 'riennot'. Matkoja peruuntui kaksi: toinen työkavereiden kanssa hartaudella odotettu pitkä viikonloppu Berliiniin maaliskuun puolessa välissä sekä huhtikuun lopussa samoin pitkä viikonloppu Pohjois-Italiaan juuri sille pahimmalle ruttoalueelle, josta homma alkoi toden teolla Euroopassa. Silloin harmitti, mutta ei kyllä kauaa, kun nähtiin miten nopeasti pandemia eskaloitui. Berliininreissu on jo siirretty syksyyn, joten peli ei ehkä sen osalta ole menetetty.
Myös yksi risteilytapahtuma peruuntui samoin kuin yhdet työpaikan bileet. Pienimmän kanssa piti mennä katsomaan We Will Rock You -musikaalia, mutta sekin siirtyi ensi vuoden keväälle.
Peruuntumiset toki harmittivat, mutta kaikki muutokset järjestyivät ihan mallikkaasti lukuunottamatta tuota Iltalian-Sveitsin -reissua. Siinä matkatoimisto - jonka nyt tarkoituksella ja varoitukseksi muille mainitsen nimeltä - Kon-Tili Tours toimi niin törkeästi, että luotto heidän toimintaansa meni kertalaakista.
Aluksi eivät suostuneet perumaan matkaa, vaikka nähtiin, että alueen tilanne ei tule muutamassa viikossa paranemaan, päinvastoin, ja vaikka muut matkatoimistot peruivat myöhäisemmätkin suunnitellut matkat ko. alueelle. Sen jälkeen he tylysti ilmoittivat, että matka on heidän yksipuolisella päätöksellään siirretty keväälle 2021 eikä jo maksettuja ennakkomaksuja palauteta, vaikka olivat jo ehtineet pariinkin otteeseen ilmoittaa kirjallisesti - onneksi -, että kaikki maksetut suorituksen palautetaan, jos matka peruuntuu.
Muutamakin reklamaatio piti tehdä aiheesta itse sekä ryhmämatkan vetäjien toimesta ennen kuin myöntyivät palauttamaan rahat. Mutta perna oli kyllä revetä sen prosessin aikana. Tällä idioottimaisella vetkuttelullaan matkatoimisto teki kyllä ison virheen ja paljon hallaa maineelleen. No, sellaista elämä on ja virheistä pitää ottaa opikseen, mutta jos pulju kaatuu, ei vika ole yksin koronassa, vaan isolta osaltaan ihan siellä päättävien elimien korvien välissä.
Rahaa on siis säästynyt kevään aikana peruuntuneiden reissujen takia, mutta muutenkin esim. työmatkakuluissa, kun työt siirtyivät kokonaisuudessaan kotitoimistolle. Siirtymä tapahtui kivuttomasti eikä sillä ollut vaikutusta tuloksiin. Tai siis ei ole ollut negatiivista vaikutusta, positiivista senkin edestä: työkasat on saatu hoidettua pois alta ja kaikki tilastot näyttävät paremmilta kuin koskaan. Lisäksi on huomattu sekä työntekijöiden että johdon puolelta, että ei se etätyö nyt niin kamalaa ole. Ehkä tarvittiin korona, jotta monessa puljussa vanhakantainen ajattelu etäilyn osalta saatiin päivitettyä 2000-luvulle. Ja taas toteamme: ei niin suurta pahaa, ettei jotain hyvääkin.
Toisaalta säästyneelle rahalle keksittiin - Isäntä keksi - tässä taloudessa heti mukava sijoituskohde: uusi auto. Masa vaihtui maaliskuussa Bobbyyn. Auto on hybridi ja jo tämän kolmen kuukauden aikana olemme todenneet, että vaihto oli ihan aiheellinen. Ainakin kulutusmielessä, sillä yli 5000 ajettuun kilometriin on kulunut vain piirun yli tankillinen bensaa enkä sähkölaskussakaan ole huomannut mitään hyppäystä ylöspäin. Mikä kyllä hieman ihmetyttää. Lisäksi sähköllä ajo on miellyttävän hiljaista ja jotenkin 'kevyemmän' tuntuista. Tätä viimeksi mainittua tunnetta en osaa kyllä perustella. Tekniikka ja automaatiokin on kehittynyt sitten Masan aikojen huomattavasti. Auto vahtii ajon aikana sitä, tätä ja tuota ja näin olleen lisää ajomukavuutta ja -turvallisuutta. Ainakin periaatteessa. Liian helpossa ajossa on toki se vaara, että kuski vaipuu omiin ajatuksiinsa vähän liian syvälle, vaikka liikennettä pitäisi seurata huolimatta siitä, että auto korjaa ajosuuntaa ja hälyttää, jos meinaa ohjautua naapurin kaistalle tai jarruttaa, jos meinaa ajaa edellämenijän puskuriin kiinni. Kaikki säädöt toimivat nappeja painamalla, mikä sekin on ihan mukava ominaisuus. Eli vaikka Bobby onkin hieman sirompi ja matalampi kuin mitä Masa oli, niin suhteemme on alkanut ihan hyvissä merkeissä. Toivottavasti jatkossakin.
Toinenkin rahareikä on vielä täyttämättä. Tammikuussa vihdoin sain aikaiseksi mennä näyttämään 10 vuotta sitten juurihoidettua hammastani. Sen hampaan elinkaari oli päättynyt eli poistoon vaan ja implanttia tilalle. Tämä prosessi on vielä kesken eli muotit ottamatta ja uusi hammas asentamatta. Poistoon ja implanttijuuren laittamiseen onkin jo näpsäkästi kulunut rapiat 2000 euroa (500 euroa säästyi, kun luuta ei tarvinnut alkaa lisätä leukaan) ja vielä varmasti jonkinnäköinen nelinumeroinen summa on tulossa maksuun. Että ihan hyvä, että se Italianreissu peruuntui. Vaikka mieluummin toki olisin ottanut sen matkan kuin tämän hammasremontin, mutta aina ei saa valita ja hammas nyt on jokatapauksessa pakko saada kitaan, vaikkei kolo yleisölle näykään.
Tässä siis tämän kevään saldo. Ei ihan kaikki, mutta melkein.
Eipä sitten muuta kuin oikein hyvää Johannesta kaikille! Ollaan varovaisia koronan kanssa - asia ei ole vielä ollenkaan taputeltu, vaikka niin voisi luulla, kun katsoo porukoiden käyttäytymistä - ja muutenkin ihmisiksi maalla, merellä ja ilmassa.
